Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sitoutumista ja suunnittelua kammoksuva mies ¿ löytyykö muilta?

Vierailija
26.03.2007 |

Onkohan tämä kellekään muulle tuttua:

-omistusasunto kammottaa (¿tuntuu kuin olisi pallo jalassa¿)

-lomia tai edes viikonloppuja ei voi suunnitella etukäteen (suunnittelu ahdistaa, mutta jos ei tehdä mitään erikoista, valitetaan, että vapaa meni hukkaan)

-matkoille on toivotonta päästä, koska suunnittelu on liian stressaavaa (toisaalta, jos joku muu hoitaa järjestelyt ja pakottaa mukaan, voi matkalla olla ihan kivaakin)

-avioliittoa ei voi ajatellakaan

-työttömyysturvan takia ammattiliittoon liittyminen kesti monta vuotta, vaikka työsuhde oli pitkään määräaikainen (mitäpä sitä tulevaisuuteen varautumaan)

-torjutaan kaikki ehdotukset paremmasta ajankäytöstä, jotta perheessä onnistuisivat paremmin esim. vanhempien tai koko perheen yhteiset liikuntaharrastukset

jne, jne¿



Meillä tällainen on arkipäivää. Mies on jo 39 vuotta, joten liian vähäisestä iästä ei ole kysymys. Meillä on yksi 4-vuotias lapsi, joka sai alkunsa muutaman kuukauden kestäneestä suhteesta. Mies rakastaa lasta, mutta on myöntänyt, ettei koskaan olisi kyennyt päättämään lapsen hankkimisesta, jos olisi pitänyt. Muutimme aikoinaan lapsen takia yhteen. Mies on hyvä isä, käy töissä, ei käytä alkoholia ja osallistuu jopa kotitöihin. Alan kuitenkin olla ihan masentunut tähän kaiken suunnitelmallisuuden vastustamiseen. En tarkoita, että elämää voisi täysin etukäteen ohjelmoida, mutta nyt vain ¿lillumme¿ eteenpäin enkä saa miestä millään mukaan mihinkään, joka voisi parantaa elämäämme :(

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nimitän häntä leikilläni usein Hetken Lapseksi. Hän onneksi myöntää vikansa ja tiedostaa, että pitäisi pystyä suunnittelemaan enemmän. On kyllä muuttunutkin tuossa suhteessa iän myötä. Hän on alkoholistiperheestä, eikä lapsena koskaan voinut luottaa siihen, että suunnitelmat toteutuisivat (perhe odottaa matkalaukut pakattuna lomalle lähtöä ja isä on ryyppyreissulla), joten luulen, että tuossa voi olla ainakin osasyy käytökseen.

Vierailija
2/8 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin miksi ette vain yksinkertaisesti sovi, että sinä päätät ja sen mukaan mennään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus ajattelen ja toiminkin niin kuin ehdotat, mutta ei ole kovin inspiroivaa raahata perässään vastaanhankaavaa aikuista miestä.



ap

Vierailija
4/8 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

-Matkoilla kyllä käydään, mutta ne on aina " ex tempore" -lähtöjä. Tulis ehkä vähän halvemmaks jos sais suunnitella etukäteen.



-Turhaan sitä liittoon liitytään tai työkkäriin mennään, kyllä joku auttaa (eli äiti)



-Avioliitto? Ei ikinä.



-Oma asunto (tms)? Mut jos vaikka yht äkkiä tekee mieli muuttaa...



-Ja mä aina muka huolehdin liikaa (jos en huolehtisi, niin lapsi ei sais ruokaa, ja matkalla ei olis mitään tavaroita mukana jne...)

Vierailija
5/8 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä jos lasta ei olisi? Oletko valmis uhraamaan elämäsi ja onnesi lapsen vuoksi? Ja onko sellainen edes lapsen parhaaksi? Mitkä ovat omat tunteesi miestä kohtaan?

Vierailija
6/8 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

mies on vain erilainen kuin sinä.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli minä aina miehen mielestä huolehdin liikaa. Joo, pakko on huolehtia, että kahdelle lapselle tulee esim. reissuun vaatteet ja ruuat mukaan. Mies pukee itsensä ja ajattelee, että nyt sitä lähdetään ja ihmettelee missä jahkailen.



Ja matkat tehdään meilläkin aina ex tempore. Viimeisin matka tuli ihan älyttömän kalliiksi, kun piti lähteä viikon varoitusajalla ja hankkia koko porukalle pikapassit yms. Mökille ei päästä koskaan, koska mökkireissua ei voi suunnitelal esim kahden viikon päähän, vaan sinne on lähdettävä tänä viikonloppuna tai sitten ei koskaan.



Naimisissa ollaan, omistusasunto ja kaksi lasta, kiitos päättäväisen vaimon :).

Vierailija
8/8 |
26.03.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija:


Joskus ajattelen ja toiminkin niin kuin ehdotat, mutta ei ole kovin inspiroivaa raahata perässään vastaanhankaavaa aikuista miestä.

ap

Se ei tietysti ole inspiroivaa, mutta parempi, ettet jätä omia haaveitasi toteuttamatta. Kyllä miehet saattavat tuosta kasvaa, vaikka melko toivottomalta se tietty näyttää, kun ikää on jo noin paljon.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kuusi kolme