Mitä jos ei ole kiinnostunut mistään? En edes päihteistä. Olen vain kotona.
Olen vielä aika nuori nainen ja ennen ollut hyvin menevä. Aina piti olla jossain ja tehdä töitä niin paljon kun mahdollista.
Nykyään en ole kiinnostunut mistään. En ihmisistä, en asioista, en materiasta, en päihteistä tai nautintoaineista. En vttu mistään. Enkä kykene edes töihin.
Joskus tämäkin ärsyttää. Olisi edes jotain paloa sisällä mutta se on sammunut. En tiedä yhtään mitä elämäni on. Yhtä hyvin tässä voisi kuolla vaikka varsinaisesti en sitä halua mutta sama se melkein on.
Kommentit (28)
Sellaista se rauha on. Tyytyväisyys ja tyyneys.
Hyvä ruoka ja huonekasvien hoitelu riittää. Arjen seesteisyys. Kuin metsäkauris joka vaan käyskentelee ja elää elämäänsä ilman sen kummempia tavoitteita tai himoja.
Naisen biologia on tällainen ja siksi se soveltuukin erinomaisesti vauvojen kanssa kotona olemiseen.
Sama juttu. Toivon, että tämä on ohimenevää, ehkä jotain lievää masennusta. Pakotan itseäni kuitenkin liikkumaan päivittäin, koska olen huomannut että sen jälkeen mieli on aina jotenkin kirkkaampi. Sinulla voi kyse olla vakavammastakin masennuksesta, apua kannattaa hakea ensialkuun vaikka ihan terveyskeskuksesta.
On aika hengittää syvään, kunnes Jorma Uotisenkin mainitsema "naminami-olo" voi uudelleen pirskahdella elämään. Ja vaikka ei pirskahtaisikaan, niin ainakin hengitystekniikka on kohdallaan pitkäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se rauha on. Tyytyväisyys ja tyyneys.
Hyvä ruoka ja huonekasvien hoitelu riittää. Arjen seesteisyys. Kuin metsäkauris joka vaan käyskentelee ja elää elämäänsä ilman sen kummempia tavoitteita tai himoja.
Niin en kiellä sitä etteikö olisi ihanaa olla tyytyväinen vähään. Kuitenkin tässä maailmassa ihmisenä olo on aika vaikeaa ja tekee eristäytyneeksi jos on tällainen ihminen jolla ei voimia oikein. En vain jaksa tuota elämää mitä valtaosa elää. Samalla olen kuitenkin turhautunut koska kyllä sitä jonnekin toivoisi kuuluvansa.
Onneksi minulla on usko kuitenkin. Ap
Masennus on tuollaista, että mikään ei kiinnosta ja värit maailmasta katoaa. Oletko jostain muusta syystä työkyvytön, vai juuri masennuksen takia?
Vierailija kirjoitti:
On aika hengittää syvään, kunnes Jorma Uotisenkin mainitsema "naminami-olo" voi uudelleen pirskahdella elämään. Ja vaikka ei pirskahtaisikaan, niin ainakin hengitystekniikka on kohdallaan pitkäksi aikaa.
Tarkoitat varmaan Marco Bjurströmin nami nami😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se rauha on. Tyytyväisyys ja tyyneys.
Hyvä ruoka ja huonekasvien hoitelu riittää. Arjen seesteisyys. Kuin metsäkauris joka vaan käyskentelee ja elää elämäänsä ilman sen kummempia tavoitteita tai himoja.
Niin en kiellä sitä etteikö olisi ihanaa olla tyytyväinen vähään. Kuitenkin tässä maailmassa ihmisenä olo on aika vaikeaa ja tekee eristäytyneeksi jos on tällainen ihminen jolla ei voimia oikein. En vain jaksa tuota elämää mitä valtaosa elää. Samalla olen kuitenkin turhautunut koska kyllä sitä jonnekin toivoisi kuuluvansa.
Onneksi minulla on usko kuitenkin. Ap
Täysin tuttu tunne. Ajattele vaikka lohdutukseksi, ettet ole ainoa ajatuksiesi kanssa.
Mun elämä muuttui, kun rakastuin.
Nyt on taas energiaa vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se rauha on. Tyytyväisyys ja tyyneys.
Hyvä ruoka ja huonekasvien hoitelu riittää. Arjen seesteisyys. Kuin metsäkauris joka vaan käyskentelee ja elää elämäänsä ilman sen kummempia tavoitteita tai himoja.
Jestas. AP vaikuttaa masentuneelta, ja sä selität että tämä on jotain rauhaa ja tyyneyttä. Joo. Eipä ihme, että Suomessa on niin korkeat itsemurhaluvut, kun joidenkin mielestä pelkkä huonekasvien hoitelu yksinään on elämisen arvoista elämää.
Carl Jung
Henkinen kokemus sammuttaa egon, eikä enää ole motia juosta turhan perässä.
Se on kyl paha, ettei edes päihteet kiinnosta.
Tuollaista kunnollisten ja hyvien miesten elämä on päivästä päivään.
chatGPT: Sielun pimeä yö (esp. la noche oscura del alma, lat. noctem obscuram) on mystiikkaan liittyvä käsite, joka kuvaa syvää hengellistä kriisiä, jossa ihminen kokee Jumalan poissaolon, merkityksettömyyden ja sisäisen tyhjyyden. Se on kokemus, jossa aiempi hengellinen varmuus tai lohtu katoaa, ja ihminen kohtaa oman henkisen alastomuutensa ja epätoivonsa.
Termi alkuperäisesti:
Käsite tunnetaan erityisesti espanjalaisen karmeliittamystikon Johannes Ristiläisen (San Juan de la Cruz, 15421591) kirjoitusten kautta. Hän kuvaa hengellisen kehityksen vaihetta, jossa Jumala "puhdistaa" ihmistä, vaikka tämä kokee sen hylkäämisenä ja kärsimyksenä.
Johannes kirjoitti aiheesta teoksissaan:
"La noche oscura del alma" (suom. Sielun pimeä yö)
"Subida del Monte Carmelo" (suom. Karmelvuoren nousu)
Pimeän yön piirteitä:
Jumalan läsnäolon katoamisen kokemus
Rukouksen tai hengellisen harjoituksen merkityksettömyyden tunne
Syvä sisäinen yksinäisyys tai ahdistus
Kyky erottaa aitoa uskoa lohdutuksista
Hengellisen ylpeyden murtuminen
Tavoite ja tarkoitus:
Johannes Ristiläisen mukaan pimeän yön tarkoitus ei ole rangaistus vaan puhdistus: se auttaa ihmistä luopumaan egosta, aistillisesta riippuvuudesta ja omahyväisestä hengellisyydestä, jotta hän voisi yhdistyä Jumalaan puhtaassa rakkaudessa ja nöyryydessä.
Nykytulkinnat:
Joidenkin nykyteologien ja psykologien mukaan kyseessä voi olla myös eksistentiaalinen kriisi, masennukseen verrattava tila, tai persoonallinen transformaatiovaihe.
Usein sielun pimeä yö johtaa, kokemuksen läpikäymisen jälkeen, syvempään hengelliseen ymmärrykseen, hiljaiseen uskoon tai sisäiseen vapauteen.
Jos haluat, voin myös suositella luettavaa aiheesta (esimerkiksi suomennoksia Johannes Ristiläisen teoksista tai modernimpia käsittelyitä).
4o
Vierailija kirjoitti:
Mun elämä muuttui, kun rakastuin.
Nyt on taas energiaa vaikka kuinka.
Tälle kommnetoijalle onnea, ja hyvä niin, mutta ap:lle ja muille omaa paikkansa maailmassa etisiville, hiukan hukassa oleville ja eriasteista masennusta poteville: tärkeintä on ensin oppia rakastamaan itseä. Ja tärkein ja kestävin mielenrauha ja tasapaino on se, mikä tulee sisältä, ei toisesta ihmisestä ja ulkopuolelta.
^^