Teenkö väärin: syön mielialalääkkeitä salassa mieheltäni.
Tilanne on lyhyesti kerrottuna tämä: lapsettomuusongelmamme ja keskenmeno on saanut minut pois tolaltani. Kävin psykologin juttusilla useitä kertoja keskenmenon jälkeen, hän endotti psykiatrilla käyntiä. Tein sen, ja psykiatri suositteli lääkitystä. En sitä halunnut koska haluamme edelleen jatkaa lapsen yritystä. Kuulemma lääke voisi auttaa raskaaksi tulossa kun mieliala kohoaa. Lääkäri ehdotti että voisin lopettaa lääkityksen sitten heti jos tulen raskaaksi. Se kuulosti hyvältä vaihtoehdolta (sillä en haluaisi todellakaan syödä lääkkeitä raskaana ollessani). Kun puhuin asiasta mieheni kanssa, hän tyrmäsi idean täysin. Hän on sitä mieltä että minä en saa syödä lääkkeitä jos lasta yritämme, hänen perustelunsa oli se että hän ei halua asettaa mahdollista sikiötä vaaraan ja sanoi suoraan että pelkää että lapsesta tulee vammainen tms. Ei auttanut vaikka kerroin miehelle lääkärin mielipiteestä että lääkitys voitaisiin nopeasti lopettaa. Jatkoin edelleen psykologin luona käyntejä.
Lopulta tein sen ratkaisun että alotin lääkityksen. sitä on nyt takana kuukauden verran ja oloni on muuttunut mielettömän hyväksi lääkityksen myötä, tuntuu että pystyn vasta nyt kunnolla käsittelemään keskenmenoa ja lapsettomuuspelkoani.
Minua vaivaa todella paljon se että syön lääkkeitä salaa mieheltäni. Hän ei olisi muuten lääkkeiden syöntiä kieltänyt, hän oli vain sitä mieltä että minun pitää valita joko lääkkeet tai lapsen yritys. Olenko läpeensä paha ihminen kun tein mitä tein ja salaan lääkkeiden syönnin mieheltäni?
Kommentit (14)
Sinun hyvinvointisi on tärkein ja olet oikeassa, että pidät itsestäsi hyvää huolta. Jos lääkitys auttaa vointiin ja ehkä vielä lapsenkin saamiseen, sehän on vain hyvä asia. Lääkityksen voi tosiaan lopettaa, eikä se aiheuta lapselle vahinkoa, jos tulet raskaaksi. Osa naisista käyttää masennuslääkettä koko raskauden ajan tai ainakin osan ajasta, koska muuten vointi olisi niin huono, että siitä olisi vauvalle enemmän haittaa.
Voithan kertoa miehellesi, mitä olet päättänyt ja teet, mutta mielestäni se ei ole mikään pakko, jos miehesi ei ollenkaan sinua ymmärrä. Mielestäni pitäisi kyllä ymmärtää! Masennuslääkkeet eivät ole mitään maailman vaarallisimpia lääkkeitä. Itse asiassa melko moni tarvitsee niitä, jotta normaali elämä onnistuisi. On oikein hyvä, jos lääkkeet ovat auttaneet sinua tuntemaan olosi hyväksi. Jatka vain lääkitystä niin kauan kuin tarvitse niitä tai ne auttavat!
-itsekin masennuslääkkeitä käyttänyt-
Joidenkin mieltä tasaavien lääkkeiden määrää on jopa kolminkertaistettu raskauden aikana ja niillä on jopa tutkimustenkin mukaan mahdollisuus vaurioittaa aivorunkoa toisin kuin miedot masennuslääkkeet jotka ovat teholtaan mitättömät ja vaikutus laimenee sitä myötä mitä raskaus edistyy.
Ainoa lapsi joka ei ole terve on se lapsi jonka raskausaikana en syönyt mitään lääkkeitä. Hänellä on lievä aivovaurio.
Masennuslääkkeet on ihan sun oma asia eikä kuulu sun miehellesi mitenkään.
Mutta mies ei todellakaan ymmärtäisi. Meillä ei ole koskaan ollut mitään salaisuuksia tätä ennen (tietääkseni), ja luottamus ei ole ollut ongelma. Tuntuu vain että mies jollain tavalla " estää" parantumiseni ehdottomilla mielipiteillään. Minun olisi kai pitänyt suostua siihen ettemme yrittäisi nyt lasta, mutta se tuntuisi hirveän vaikealta vaihtoehdolta.
ap
Kerro miehellesi käyttäväsi lääkkeitä ja se, että teille ei sitten välttämättä tule koskaan lasta.
Suomessa syntyy vuosittain tuhansia terveitä vauvoja joiden äidit on syöneet masennuslääkkeitä raskausaikana ja yhtään tapausta jossa masennuslääkkeiden syönti olisi vaurioittanut lasta ei tunneta. Vaarallisempaa sinun on olla auton kyydissä raskausaikana tai kuolla ylittäessäsi katua kuin saada vaurioitunut lapsi.
Miehesi ei selvästikään tiedä lääkkeistä, vaan luulee vain. Anna hänelle asiantuntijoiden selvitystä, niin mielipide voi muuttua.
että on väärin.
Minkä alan ihminen miehesi on? Jos ei sivuakaan lääketiedettä, niin luottaisin lääkärin mielipiteisiin enemmän kuin miehen.
se ei miehellesi kuulu. jos kuitenkin haluat joskus miehellesi asiasta mainita, niin pyydä häntä soittamaan teratologiseen tietopalveluun, siellä selittävät hänelle faktat lääkkeiden vaikutuksista. joka tapauksessa, jatka lääkkeiden syöntiä, kun kerran noin hyvin auttavat.
mutta haluamme sitä molemmat. Minä ehkä enemmän, tai siis en haluaisi enää pitää mitään taukoa yrittämisessä kun yritystä on jo takana aika kauan ja ongelmia (keskenmeno) ollut. Miehelle ei ole niin väliä, hän on valmis pitämään taukoa koska kokee asian niin että kyllä sitä myöhemminkin ehtii. Olemme kummatkin 30-vuotiaita, itse koen että enää en halua yritystä lykätä. Se on suurin syy siihen että syön lääkkeitä salaa. En aio kertoa miehelle, koska silloin hän kieltäytyisi lapsenyrityksestä (eli käytännössä siis lapsettomuushoidoista). Mies ei tunnu myöskään tajuavan/hyväksyvän että on olemassa se mahdollisuus että meille ei koskaan synny lasta. Hän on niin varma siitä että saamme vielä lapsen, että on valmis lykkäämään yritystä jos kerron syöväni lääkkeitä.
Paha tilanne. Paha siksi että oloni on hirmu hyvä lääkkeiden ansiosta, mutta silti tuntuu että on väärin kun syön niitä.
ap
Silloin lääkäri mainitsi lääkkeet, ja kertoi että turvallisiakin lääkkeitä on. Silloin olimme kuitenkin molemmat sitä mieltä että minä en syö lääkkeitä. Mies ei siis todellakaan tiedä lääkkeistä mitään, mutta koska lääkäri sattui mainitsemaan että " mikään ei tietenkään koskaan ole 100% todistettua ja turvallista" tms, niin mieheni tarttui siihen ja sanoi että hän ei sellaista riskiä halua ottaa, hän sanoi suoraan että se on vain hänen vahva periaatteensa että raskautta yrittäessä ei lääkkeitä syödä! Mies ei suostu tulemaan uudelleen tapamaan lääkäriä (ei kuulemma ole syytä). Enkä haluaisi nyt ottaa lääkkeiden turvallisuutta puheeksi koska mies voi alkaa epäilemään jotain. :(
ap
Kannattaako sellaisia geenejä sitten jatkaakaan.
ja joskus rauhoittavia enkä viitsi miehelle sitä mainostaa
eihän se sille kuulu
kyse on hyvin pienestä asiasta. unohda tollaset syyllisyydet ja asian pohtimiset. älä kerro miehellesi. keskity omaan, lääkkeiden ansiosta parempaan, oloosi. ja onnea lapsettomuushoitoihin!
Jos lasta ollaan yrittämässä, niin kyllä suhteessa pitäisi voida puhua tuollaisista asioista. Jos miehesi ei tajua, että sinun hyvinvointisi on aika h****tin tärkeä asia, olisiko parisuhteessannekin jotain pielessä?
Mielestän ei ole alkuunkaan hyvä ja oikea lähtökohta alkaa perustaa perhettä jos vanhempien välinen luottamus toisiinsa on noin vähäinen.