Ristiriita: Jos parisuhteessa menee hyvin, ei ole mitaan syyta lapsenteolla riskeerata sita etta sitten elama muuttuisikin huonommaksi. Ja jos on mahdollista, etta lapsi saattaisi
muuttaa elämän paremmaksi, jopa vielä paremmaksi tai sitten vaan ihan vain siedettävämmäksi, ei ole kovin hyvät mahdollisuudet, että suhde kestää sen, jos lapsi ei parannakaan elämän laatua.
Kommentit (7)
niinpä sen vaikuus parisuhteeseen (hyvässä tai pahassa) on vain sivutuote, ei mikään syys millekään.
ja lähteneet jonkun nuoremman kanssa ja perustaneet perheen nopeasti. Ex vaimot sitten ihmettelee miten tässä näin kävi, kuinka mies nyt haluaa lapsia, kun ei ennenkään halunnut. Miehen biologinen kello kulkee paljon hitaammin, mutta 40 v. miehillä on kova vauvakuume, jos ei entuudestaan lapsia.
Lapset ovat hitsanneet meidät vielä tiukemmin yhteen ja uskomme todella, että olemme yhdessä koko loppuelämän.
tässä asiassa ei laskelmointi auta tai siis se on mahdotonta. Elämä on yllätyksellistä.
Jos tällä hetkellä menee hyvin, ei voi vannoa, että ensi viikollakin kaikki on hyvin.
Kahden lapsen jälkeen voin sanoa (kolmatta kuumeillessa) että parisuhde voi hyvin!
Molemmat on aina ajatellu että lapsia sitten isoina kun on koulut käyty ja töitä tehdään. Ja näin pääsi käymään, vauva oli ihana tulokas joka sitoo meidät kiinni.
Tottakai mulla on ollu raskausaikana hormoonihirviöpäiviä -tai no viikkoja ellei kuukausia. Mutta rakkaus voittaa.
Toinen lapsi tuplasi kiireen, moninkertaisti meidän onnen. En uskalla välillä ajatella miten sitä pakahtuu kolmannen lapsen jälkeen onneen..
Lapsi pitää tehdäkin onnelliseen parisuhteeseen. Lapsi ei tee onnettomasta onnellista, mutta täydentää elämää: siis jos lapsen haluaa.
Ja sen, ettei se ainakaan absoluuttisesti paranna parisuhdetta.