Surullisin kuulemasi laulu?
Kommentit (127)
Hassua kylläkin, että sanathan eivät ole sinällään lainkaan surulliset, vaan realistiset.
don't cry on aika tunteita herättävä, ja varmaan aika moni hidas metallibiisi mielestäni
Lainaa vain. Ne on toisaalta niin realistiset. Ja toinen herkkä (surullinen) on Yön se missä pojasta lauletaan, sori en muista nimeä.
mutta en tajua mistä tuo almaz kertoo...voisko joku kiltti suomentaa noin suurpiirteisesti sisällön
jotenkin olen aina ajatellut meidän koiraa kyseistä laulua kuunnellessa ja viime vuonna rakas karvakuono kuoli aivan yllättäen, joten laulusta tuli tuona jouluna entistä läheisempi
"we had joy, we had fun, we had seasons in the sun..." En tiedä nimeä, vanha "evergreen". Suomennos nimeltään Päivät kuin unta.
Arto Sotavalta - Päivät kuin unta
Hyvästi jää, se päättyi näin
Sä aina olit uskottu ystäväin
Jo lapsena kun seikkailtiin
Aakkosista tyttösiin, yhtäaikaa vartuttiin
Hyvästi jää, on vaikeaa
Nyt kuolla pois kun linnut laulaa saa
Kun kevät saapuu nauraen
Kaunis tyttö jokainen,
silloin muistat entisen
Päivät kuin unta vaan
Auringon toi tullessaan
Mutta seikkailut nää, ajastaan jo kauas jää
Jos isä, hyvästiksi vain
Vielä rukoilisit puolestain
Mä vaikka huolta kotiin toin
Liikaa lauloin, liikaa join, ihmettelit kuinka voin
Siis hyvästi, on vaikeaa
Nyt kuolla pois kun linnut laulaa saa
Kun kevät saapuu nauraen
Pienet lapset puistojen,
olen niistä jokainen
Päivät kuin unta vaan
Auringon toi tullessaan
Laulut, viinit on pois, aika unohtaa ne vois
Päivät kuin unta vaan
Auringon toi tullessaan
Laulut, viinit on pois, aika unohtaa ne vois
Nyt hyvästi, myös tyttösein
Sä yksin syttymään sait rakkautein
Pahat hetket poistamaan
Aina pystyit uudestaan, kun vierelleni saavuit vaan
Hyvästi jää, on vaikeaa
Nyt kuolla pois, kun linnut laulaa saa
Kun kevät saapuu nauraen
Kukka kaunis jokainen,
mä luonas oon kun näet sen
Päivät kuin unta vaan
Auringon toi tullessaan
Tähtitaivaat ne niin, kaukaiseksi tunnettiin
Päivät kuin unta vaan
Auringon toi tullessaan
Tähtitaivaat ne niin, kaukaiseksi tunnettiin
Päivät kuin unta vaan
Auringon toi tullessaan
Laulut, viinit on pois, aika unohtaa ne vois
Kuinka nautimmekaan
Päivät nuo kuin unta vaan
Mutta seikkailut nää, ajastaan jo kauas jää
Päivät kuin unta vaan
Auringon toi tullessaan
Tähtitaivaat ne niin, kaukaiseksi tunnettiin
Sellaista elämä on. Murrosikäisten perheessä kuuntelemisen arvoinen laulu.
Kuulin lukiossa äikäntunnilla, ja oli pelottava ja surullinen.
Ei varsinaisesti ehkä surullisin, mutta hyvin koskettavat sanat varsinkin kun tämä laulu liittyy vahvasti perhettämme kohdanneeseen surulliseen aikaan.
Surullisin on Niin kaunis on maa.
Olen ollut lapsen hautajaisissa, jossa se soi. Niin surullinen laulu.
Tulee mieleen sodanaikainen rakkaustarina suvustani... olen itkenyt melkein joka kerta kuullessani sen miettien että mies kuoli ja viimeisenä näki raskaana olevan vaimonsa kuvan tietämättä että tämä odotti lasta!! Se on niin ahdistava kohtalo.
täällä eron jälkeisissä tunnelmissa kun pitäisi jaksaa ja olla vahva itsensä ja lasten takia.
oih....
kova ja ankeaa elämää, kolme kertaa elämässään pääsee kirkkoon: kastejuhlassaan, häissään ja sitten hautajaisissaan.
nytkin jo itkettää
samaa aihepiiriä koskeva Abban biisi Slipping through my fingers.... molemmat nostavat välittömästi kyyneleet silmiin, vaikka vain ajattelenkin niitten sanoja.
osaan neuloa sukat ;) Juu, saivartelua mutta minä en kudo, minä neulon. Ja valmistuu niin sukat, lapaset kuin paidatkin
aihe tietty menee aivan metsään...
Guns'n'Roses: November Rain
Yö: Joutsenlaulu
Se oli ja on edelleen surullisin laulu, jonka tiedän. Kerran muuten olen kuullut sen radiosta, muuten vain isän laulamana. Sanat menee näin:
"Sinä yönä minä itkin yksin murheissain. Kuljin Esplanaadia pitkin, vettä satoi vain. Oi, veljet, taisin mennä juomaan Kappeliin. Kun whisky valui päähän lainkaan katsomatta säähän, niin taisi multa huolet, murheet kaikki mennä pois, taisivat mennä pois. Aamulla kun palasin ja kiristelin vyötä, sanoi talonmies hyvän huomenen mut minä "Hyvää yötä". Ja painuin pehkuihin, vähän ohimoita koittelin. Sillä niin olin sairas mies kuin mies voi olla kukaties, kun surujansa mukanansa raahaa meni minne vain, meni minne vain.
Illalla mä sitten heräsin, kun ikävästi puhelin soi. Kuulokkeen korvaani keräsin ja sanoin "Oi oi voi", sillä päätäni särki niin, että jyske kuului Hampuriin. Sillä niin olin sairas mies kuin mies voi olla kukaties, kun surujansa mukanansa raahaa meni minne vain, meni minne vain. Olin potkut saanut työstäni, sen sieltä kuulla sain. Silloin jostain vintin komerosta matkalaukun hain. Ei ollut rahaa ruokaan, ei juomaan, asuntoon. Niin olin köyhä kuin kirkonrotta, tää maailma ei mua ymmärrä, ihan totta. Sillä täytyyhän joskus munkin saada olla surullinen, olla surullinen.
Lähdin siitä sitten matkustamaan kohti mummolaa, mut kengät kului loppuun jo ennen Hollolaa. Mut eivät ihmiset mun pyynnöistäni huolineet, ei välittäny mun surustain, vaan sanoivat "Hän menköön sosiaalihuoltoon ja jos menee niin kukaties vaikka kuolkoon". Mut minä kun en mistään sellaista löytänyt niin jatkoin mummolaan, paljasjaloin vaan.
Aamulla, kun aurinko nousi ja lumi peitti maan, poliisi joutui kuolleen miehen tieltä kantamaan, ettei autot kolhiintuisi eikä ihmiset kauhistuisi. Siis jos joku suruistansa piittaa, niin silloin ne kaikki merkit kuolemaan jo viittaa, kun tässä elää maailmassa niin ylen ihanassa - hyvinvointivaltiossa."
Olisko joku Maaritin laulama. Vasta tuli radiosta ja melkein kyyneleet silmissä sitä kuuntelin.