Sairaan ihmisen metkut. Mistä voimaa niiden kestämiseen?
Psyykkisesti häiriintynyt exä keksii jatkuvasti uutta kiusaa minulle ja lapsilleen. Haluaa tavata lapsia, mutta sanelee järjettömiä ehtoja jotka vaarantavat lasten hyvinvoinnin. Tekee kiusaa kaikilla mahdollisilla asioilla, mutta niin ovelasti, että kukaa muu kuin hänet hyvin tunteva ei tunnista kyseessä olevan kiusanteko. Kaikki sanansa asettelee huolella, mutta sivaltaa niillä pahan kerran.
Lasten takia kanssakäymistä on pakko jatkaa. Pienet lapset kärsivät exän luona olosta, ovat turvattoman oloisia kun sieltä palaavat, itkevät sinne menoa. Tilanne on kamala.
Lastenvalvoja koettaa puhua säännöllisesti exälle järkeä, mutta koska mitään "oikeaa pahaa" hän ei lapsille tee, ei ole keinoja puuttua. Lasten henkinen (ja toisinaan myös fyysinen) vointi kärsii, mutta meidän lainsäädäntö ei tarjoa mahdollisuuksia puuttua!
sinulle ja lapsille. koita ainakin keskustella ja purkaa isällä olon aikana tapahtuneita juttuja lasten kanssa (tietenkin ikä huomioon ottaen), voisithan kysyä myös neuvolasta ja lastenlääkäriltä neuvoja/ohjeita. jos joskus asiasta tulee joku juttu, on sitten dokumentaatiota, että olet käynyt keskustelemassa.
oma anoppi on samalla tavalla sairas, todella raskasta ja katkeroittavaa, mutta meidän elämään se ei tietenkään vaikuta samalla tavalla, kuin sinulla kun kyseessä on lastesi isä.
hirveästi voimia ja osoita lapsillesi, että olet heidän puolellaan ja sinulle voi aina kertoa kaikki.