Lue keskustelun säännöt.
Kehtaisitteko muistuttaa omia vanhempia?
04.02.2007 |
Tilanne on seuraavanlainen: Vanhemmillani on aina tapana lupailla kaikenlaista mutta sitten ne lupaukset kummasti unohtuvat. He ovat luvanneet mm. hoitoapua, taloudellista tukea jne. eikä mitään ole lopulta tullut. Nyt he lupasivat auttaa turvaistuimen hankinnassa synttärilahjaksi (heillä vain yksi lapsenlapsi). No ostimme istuimen ja kommentti oli taas tyyliin " pitäisikin avustaa vähän" ja siihen se jäi. Yhtään eivät avustaneet. kehtaisitteko te muut vastaavassa tilanteessa pyytää avustusta ? Itse en kehdannut ...
Samalla isoon ääneen kertovat mitä ovat ostaneet itselleen ja miten on ihana matkustella eli siis rahasta ei ole kyse
Kommentit (10)
anoppi lupailee lapsille aina kaikenlaista, mennään sitten retkelle, tai ostetaan sitten jotain... ym...
lapset (4ja6) ne joskus muistaa, joskus ei...
harmittaa silloin kun muistavat, mutten todella kehtaa anopille muistuttaa!
ehkä joskus ohimennen olen huomauttanut jos lapset itse on ottaneet asian puheeksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on ihan yhtä hömelö. Muistutan kyllä häntä, jos kyse on jostain isommasta hankinnasta, sillä meille ainakin joka sentti on tarpeen. Mutta jos jostain syystä hänellä olisi rahat tiukoissa, niin en tietenkään vaadi häntä ostamaan mitään meille. Jos en muistuta, niin kyllä ne tavarat vaan jäävät ostamatta ja sitten kun saamme jostain itse hankittua, niin hän harmittelee, ettei saanut ostaa...
Ihan hävettää välillä, mutta eivät ota kuuleviin korviinsakaan, kun yritän estellä. Mä en kyllä kehtais pyytää, enkä muistuttaa.
Kyse ei ollut siitä ettemmekö pystyisi ostamaan istuinta lapselle. Se oli vain heidän synttärilahjansa lapsellemme ja se vain ikään kuin " unohdettiin " joten siksi mietin että kehtaanko vai en .... No, en taida viitsiä kysyä kun eivät kerran vapaaehtoisesti halunneet avustaa
Minä hoidan omien lasteni hankinnat. Jos joku haluaa antaa jotain niin antaa, mutta en todellakaan kerjäisi ja jankuttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anoppi on lupaillut kaikenlaista, mutta kun hankintojen aika on tullut ja lupausta ei ole kuulunut, olen kustantanut hankintamme itse. Veljen siskoilla on ne kalleimmat syöttötuolit ja vaunut, ei meillä.
Omat vanhempani ostavat ilman ennakkolupailuja, joten pettymyksiä ei tule. Rahaa tai tavaraa en heiltä ole koskaan pyytänyt, joten muistuttelukin tuntuisi todella oudolta.
Tottakai voit hienovaraisesti muistuttaa, että mites oli, kun puhuitte, että ostatte sen istuimen synttärilahjaksi... Ovat varmaan unohtaneet.
Mielestäni tuollaiset synttärilahjat ovat kivoja, joista on oikeesti hyötyä perheessä. Ei sen lapsen tarvitse saada leluja ja tavaraa joka tuutista. Meidän perheessä harrastetaan hyödyllisiä lahjoja, koska kuitenkin joku tuo niitä leluja ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole kerjäämistä tai jankuttamista.
Meillä myös näin, lapsille luvataan vaikka mitä, melkein kuu taivaalta, eivätkä ikinä ole mitään saaneet. Pakko ollut kertoa lapsille, että isovanhemmat ovat sillä lailla sokeita, etteivät he tarkota pahaa, mutta ei kannata heihin millään lailla luottaa näissä asioissa.
Nyt jo osaavat suhtautua näihin lupauksiin välinpitämättömästi, mutta on se silti kurjaa. Meillä lupauksia on tullut etelän matkoista (ja sitten yhdessä ovat suunnitelleet lasten kanssa vaikka mitä siellä tehtävän) erilaisten harrastusten kustantamisiin (lupasivat ostaa tytöllemme hevosen ja sijoittaa sen heidän maatilalleen) jne.
Mutta siis todella, kertaakaan ei ole lapset mitään saaneet näistä luvatuista. Joka joulu saavat kyllä kirjalahjat, että ei siinä mitään, että ei ole kyse mistään sillä lailla vihan pidosta.
Tyhmiä mun mielestä ovat, mutta ovat olleet sitä aina, joten en jaksa mitään huomauttaa (kyse siis omista vanhemmistani)
Vain minun mielipiteeni tietysti, mutta eihän heillä ole mitään velvollisuutta rahoittaa teidän lapsenne hankintoja. Jos muistuttelet asiasta, ikään kuin " painostat" maksamaan.