Jos lapsi on viety "liian" nuorena päiväkotiin niin onko sillä yhteyttä
esim. uhmaan tms. Voiko nuorena esim. alle 1v. tai vähän yli viety lapsi olla uhmakkaampi vanhempana (esim. 2-4v. tai sit vaikka teini-iässä) kuin vaikka kotona hoidettu lapsi. Tai voiko lapsella olla huonompi luottamus vanhempaansa tms.?
En syyllistä siis ketään, kuka on vienyt lapsensa aikaisin tarhaan. Jokaisella on omat elämäntilanteensa ja syyt. Mutta mietin noin niinkun yleisesti, että voiko olla jotain yhteyttä?
Kommentit (16)
Päivähoitohan aiheuttaa vain negatiivisia asioita, lapset menevät täysin pilalle ja mitään ei ole enää tehtävissä. Varmasti luottamus vanhempaansa kärsii, koska päivähoito aiheuttaa traumoja.
T: 9 kk poikansa (nyt 3 v.) hoitoon vienyt, joka ei ole kolmeen vuoteen kirjoittanut tänne yhtäkään viestiä (lukenut kyllä päivittäin), mutta nyt oli PAKKO! Kyllä se päivähöito on niin kamala asia.
lapsesi kouluun 7-vuotiaana niin sille tulee kamala murrosikä.
Kamoon, ei tollaisia korrelaatioita ole.
Lapsi meni heti äitiysloman loputtua hoitoon, ja mun mielestä lapsi käyttäytyy ihan normaalisti ikäisensä tasoisesti.
Aikainen hoitoonvienti muodostaa riskin, mutta jos se jää ainoaksi riskitekijäksi ja vanhempi/vanhemmat pystyvät normaaliin, emotionaalisesti lämpimään ja lasta aidosti huomioivaan läsnäoloon ja vastaamaan muuten lapsen tunne-elämän tarpeisiin (antamaan lohtua esim.), ei sillä pitäisi olla negatiivista vaikutusta. Mutta jos vanhemman ja lapsen vuorovaikutus on tältä osin puutteeellista eikä vanhemmat pysty hyväksymään lapsen erilaisia tunnetiloja eivätkä pysty ymmärtämään lapsen emotionaalisia tarpeita, voi aikainen hoitoonvieminen olla kuin "viimeinen niitti" - lapsen elämässä riskitekijöitä on silloin kasaantunut liikaa ja lapsen psyykkinen kehitys häiriintyy kaikkien näiden riskien kokonaisvaikutuksesta.
Käsittääkseni tämä on psykologien näkemys ja se kait koskee päälle 1 vuotiaita lapsia. Se kuinka paljon riskitekijöitä lapsi "kestää" riippuu myös lapsen neurologiasta, siitä millainen geneettinen perimä hähellä on sekä tietenkin siitä, miten päivähoito on järjestetty. Empaattinen, psyykkistäkin turvaa antava hoitaja, jolla on aikaa lapsen tarpeille tukee lapsen kehitystä. isot ryhmät ja riittämätön kahdenkeskinen vuorovaikutus hoitajan kanssa taas on haitallista kehitykselle. Siksi pienille lapsille suositellaan usein perhepäivähoitoa. Vaikka onhan perhepäivähoitajinakin epäempaattisia ihmisiä, ja jossain päiväkotihoito on järjestetty lapsen kehitystä tukevaksi (omahoitajakäytäntö mm.).
Meillä lapsi lähti hoitoon vähän alle vuoden vanhana ja kova uhma oli ja osittain edelleenkin. Kaverin lapsi lähti ekan kerran hoitoon 4 vuotiaana ja yhtä kova uhma ollut hänelläkin.
Riippuu lapsesta, äidistä, isästä, ja hoitopaikasta.
Minun käsitykseni mukaan, hyvin varhain "vieroitettu" lapsi ei muodosta erityisen tiivistä riippuvuus-suhdetta kehenkään. Kun on pitänyt pienestä pitäen todeta, ettei äiti ja isä ole 100-prosenttisen korvaamaton perustarpeiden tyydyttämisen kannalta. Mutta siihen en tiedä mitään yhteyttä, että vauvana muille jätetty olisi myöhemmin jotenkin uhmakkaampi. Voisiko olla päinvastoin? Jos lapsi käyttäytyy tahallaan hankalasti uskoisin sen johtuvan ennen kaikkea vanhemmista, ei hoitopaikasta tai iästä milloin jätetty hoitoon.
tyttö meni ensin pph:lle (oli 5kk) siirtyi päikkäriin 1v 4kk. Ei ole ollut uhmakausia, murrosikäkin menee ihan kivasti. Toinen lapsi, joka ei ole ollut hoidossa, on kyllä uhmannut riittävästi eli on ns hankala lapsi. Koulussa koettelee jatkuvasti opettajia. Esiteini nyt ja vaikeaa näyttäis olevan tulossa. Samat vanhemmat, mutta ilmeisesti huonompi kasvatus ja ennen kaikkea erilainen luonteeltaan.
2 v ja 1 v iässä hoitoon menneet nuorimmaiset on paljon helpompia.
meidän uhmakkain on tämä kuopus joka on pitkään kotona
hoidettu :)
pitkään kotona hoidetuilla voi olla enemmän uhmaa... mutta en mene varmaksi väittämään.
turvallisuudentunne on heikko. pyrkivät miellyttämään eivätkö he uskalla uhmata vanhempiaan - toki kyseessä voi olla sopeutuvampi luonnekin.
Lapsien sAmankaltainen ulkoinen käyttäytyminen (onko uhmakas, "kiltti") ei vielä välttämättä kerro mitään kasvatuksesta tai lapsen suhteesta vanhempaan.
uhmii lähinnä kotona. Pph:lle se esittää lauhkeaa kuin lammas...
koskaan ollut, mutta ollut jotenkin itsenäinen ja päättäväinen luonne aina, joten on aika paljon annettukin hänen tehdä oman päänsä mukaan järkevissä asioissa. Niissä missä on jouduttu rajoittamaan, on yleensä puhe auttanut(esim. kaupan karkkihyllyllä). Päiväkodissa alusta asti kiiteltiin lapsen hyvää kiintymyssuhdetta vanhempiin, joka ilmeni hlökunnan mukaan avoimuuteena ja luottavaisuutena myös muita kuin vanhempia kohtaan. Päiväkoti myös antoi turvallisia aikuiskontakteja, joita meillä ei täällä kaukana sukulaisista niin paljon mutten ollut. Eli päiväkoti VOI tarjota lapselle paljon hyvää, eikä ainakaan meidän lasta ole pilannut;). Nyt on ilmassa eskariuhmaa, mutta ei mitään ongelmallista.
että kun lapsen kaikki tarpeet tyydytetään ja jokaisen itkuun vastataan alle 1-vuotiaana, kun kyse ei ole silloin uhmasta, vaan omien tarpeiden tyydyttämisestä ja ymmärretyksi tulemisesta, syntyy luottamussuhde, joka kantaa kodin ulkopuolellekin.
Tuloksena on avoin, toisiinkin aikuisiin luottava lapsi (eli sama kokemus kuin nrolla 15). Tätä ovat sanoneet meille mm. neuvolassa.
Meillä lapsi lähti hoitoon 1v3kk vanhana ja itkua, uhmaa ja hammasten kiristystä on ilmennyt runsain määrin. Kyse on luonteesta: kärsivällisyyttä ei ole (niin kuin ei äidilläänkään... = huonot hermot).
Toisaalta meillä siis huudetaan, mutta sitten pyydetään anteeksikin.
Itse uskon, että jos tuo luottamussuhde ei ole kunnossa, silloin ollaan hiljaa ja kiltisti. Tätähän on ihan tutkittukin, esim. hyväksikäytettyjen lasten käytös.
on suhtautunut muihin aikuisiin kaikkea muuta kuin avoimesti. Mistähän se johtuu? Lapsi roikkuu kaulassa kaikissa sosiaalisissa tilanteissa eikä uskalla kertoa tutuillekaan aikuisille välttämättä tarpeistaan, saati että olisi vastannut kysymyksiin tai jutusteluun (taaperona) . Onko tämä temperamenttipiirre vai mitä?
kamalasti uhmaa vaikka ikäeroa on useampi vuosi ja molemmat menivät tarhaan yhtä aikaa.