Lue keskustelun säännöt.
Miksi se on niin vaikeaa osoittaa kunnioitusta omalle lapselleen?
Kommentit (95)
kuka sitä on todistamassa kun asiasta keskustellaan jälestä päin. Ap ei ainakaan ole paikalla enää silloin ja luulee nyt olevansa suomen ainoa hyvä äiti.
[..
Minä olen menettänyt hermoni yhtä usein kuin muutkin. Mutta myöskin keskustellut tapahtuneesta rakentavasti, lasta kunnioittaen, ymmärtäen, tukien. Ei ole ollut tarvetta asettua yläpuolella ja alistaa.
ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, minä kunnioitan lastani. Kuuntelen häntä, keskustelen hänen kanssaan, hellin...
Mutta kuitenkin, vanhemmuus on sitä että minä olen aikuinen ja minun vastuullani on lapsen hyvin vointi. Ja siksi minä teen päätökset. Minä päätän koska ulkoillaan, syödään ja nukutaan. Minä päätän mitä kaupasta ostetaan. Minä päätän koska puistosta lähdetään kotiin. Minä päätän saako verhoja repiä. Kyllä minä ymmärrän, että lapsi haluaisi vielä leikkiä puistossa, mutta tiedän että jos päiväunet myöhästyvät paljon, menee koko päivä pilalle. Niinpä minä vien lapsen kotiin hänen haluistaan huolimatta. Voin selittää lapselle miksi, mutta tuskinpa suuttunut uhmaikäinen sitä ymmärtää. Mutta se kuuluu vanhemmuuteen myös ja on myös tavallaan lapsen kunnioittamista. Ei lapselta voi vaatia päätöksiä.
kuvitteliko joku että tarkoitin kunnioittamisella sitä, että jäädään puistoon jos lapsi haluaa.
haloo.
ap
kunnioittaminen on sitä
että haluaa nähdä lapsen sellaisena kuin on, eikä sellaisena kuin hänet haluaa nähdä. ja vaikka lapsi ei täytä niitä omia odotuksiaan, häntä kohdellaan kuitenkin rakastaen, hellien, ymmärtäen jne.
kunnioitus on myös arkipäivän pieniä tekoja. kuunnellaan lasta myös silloin, kun hän ei siitä pyydä tai vaadi, kuunnellaan häntä joskus silloin kun hän ei mitään sano. katsotaan silmiin, käyttäydytään kauniisti arjen vuorovaikutuksessa.
näin niinkun esimerkiksi. ja en minä taatusti ole ainoa... pyh teidän kanssanne.
ap
tapaaminen ei mene lapsenkasvatukseksi. Kiva kun ystävä on kertomassa vaikeasta avioerostaan ja kaveri alkaa kesken kaiken vastailla lapsensa kysymyksiin tasaveroisesti ja kunnioittaen.
H) Katsot lasta silmiin hänen tasollaan ja opetat hänelle siinä paikassa, että nyt kun ollaan yhdessä kaupungilla, jutellaan vuorotellen. Annat lapsenkin puhua, kerrot ettei ole sopivaa puhua päälle. Vastaat hänen kysymyksiin ja kohtelet häntä tasaveroisena, kunnioittaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kukaan muu ei toimi niin hienosti kuin sinä.
näin niinkun esimerkiksi. ja en minä taatusti ole ainoa... pyh teidän kanssanne.
ap
..mutta ymmärtäisin, että nyt oli kysymys ESIMERKISTÄ.
Ja esimerkkinä se oli ihan hyvä, ajatuksena kai oli vain testata, että miten toimisit sellaisessa tilanteessa, jossa lapsi haluaa jotain kertoa, vaikka sinulla on jotain "tärkeämpää" puhuttavaa jonkun kanssa. Ja testinä tuo on mielestäni ihan hyvä: Aika usein nimittäin näkee tuota lapsen mitätöimistä silloin kun aikuinen puhuu jonkun kanssa. Tietysti lapselle pitää opettaa, ettei hän voi koko ajan keskeyttää/puhua päälle, mutta se toinen ääripää on sitten tuo mitätöinti ja lapsen hiljentäminen.
Lienee selvää jokaiselle, että jos olet menossa tapaamaan ystävää ja todennäköisesti ajatusksena on puhua vakavia esim. toisen avioerosta, niin silloin lapsen paikka ei ole mukana "kahvittelemassa". Eikö tämä ole itsestäänselvää, vai?
tapaaminen ei mene lapsenkasvatukseksi. Kiva kun ystävä on kertomassa vaikeasta avioerostaan ja kaveri alkaa kesken kaiken vastailla lapsensa kysymyksiin tasaveroisesti ja kunnioittaen.
H) Katsot lasta silmiin hänen tasollaan ja opetat hänelle siinä paikassa, että nyt kun ollaan yhdessä kaupungilla, jutellaan vuorotellen. Annat lapsenkin puhua, kerrot ettei ole sopivaa puhua päälle. Vastaat hänen kysymyksiin ja kohtelet häntä tasaveroisena, kunnioittaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan minun porukoissani ole tapana sopia etukäteen, että puhutaanko me nyt vain paskaa vai jotain vakavaakin.
tai muitakaan lähi-ihmisiä. Vain jotain työkavereita (tai pomoja) nuoleskellaan, ei siis aidosti kunnioiteta niitäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja puheeksi saattaa tulla jotain muutakin kuin BB?
On ihan eri asia tuo tulkintasi että lapsen pitäisi ansaita syliä kuin se, että miten vanhempi reagoi lapsen tehdessä häneltä kiellettyjä ilkeyksiä(esim. leikkelee reikiä verhoon). En usko että kovinkaan moni hellii ja halii lasta joka on leikannut ilkeyttään verhot rikki. Ja sylittely tuossa tilanteessahan vain kannustaisi lasta leikkelemään verhoja toistekin.
Sitten kun lapsi ei tee ilkeyksiään lapsen voi ottaa syliin ja helliä.
Mitä pidät ap lapsen alistamisena ja yläpuolelle asettumisena? Sitäkö että lasta torutaan ja rangaistaan ilkeydestä? Pitäisikö hänet kasvattaa pumpulissa sitten vai?
Miksi lapsen pitäisi "ansaita" syliä? Ei mahdu minun päähäni. Siis syliin pääsee vain kun käyttäydytään vanhempien odotusten mukaisesti...
Minä en vielä tänäkään päivänä ole vanhempieni odotusten mukainen persoonaltani ja tämä on aiheuttanut suunnatonta kärsimystä minulle.
Minä olen menettänyt hermoni yhtä usein kuin muutkin. Mutta myöskin keskustellut tapahtuneesta rakentavasti, lasta kunnioittaen, ymmärtäen, tukien. Ei ole ollut tarvetta asettua yläpuolella ja alistaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kauheaa, kaikkialla muualla on paremmin, vain Suomessa kaikki ihmiset ovat ihan hirveitä. Blaah.
tai muitakaan lähi-ihmisiä. Vain jotain työkavereita (tai pomoja) nuoleskellaan, ei siis aidosti kunnioiteta niitäkään.
ymmärsittekö väärin tahallanne vai vain yksinkertaisuuttanne?
Ei tietenkään ollut kyse siitä, että JOKA kerta pitäisi lapselle hommata vahti, jos ystäviään tapaa tai siitä, että JOKA kerta sovittaisiin etukäteen puhutaanko bb:sta vain jostain ihan muusta. Ei tietenkään.
Sen sijaan ystävykset varmaan tuntevat toisensa sen verran hyvin, että molemmat tiedostavat sen että toisella on vaikkapa 3-vuotias muksu. Ja jos lapsi on mukana kun kahvitellaan, niin silloin ei liene oikea aika jutella tuntia toisen erosta. Vaan etsitään sille keskustelulle toinen, kaikille sopivampi aika. Joko sitten naamatusten siten, että lapsenvahti on tai sitten vaikka puhutaan silloin kun lapsi on jo nukkumassa.
Ymmärtänette, ettei tuo juttu ollut tämän aiheen pointti, vaan kyse oli ESIMERKISTÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on lapsia mukana niin sitten voi puhua vain asioista jotka kiinnostaa lapsia.
Ihan vaan tiedoksi, kyllä lapsen kunnioitus ainakin mulle on ihan perusasia, ja kaikissa neuvolan yms. oppaissakin neuvotaan lasta sillain kohtelemaan! :)
Mä haluan ymmärtää, miksi on vaikeaa osoittaa kunnioitusta omaa lasta kohtaan.
Miksi tämäkin piti tulkita siten, että TE OLETTE HUONOJA ja VAIN MINÄ OLEN ONNISTUNUT...?
Mä mietin, mikä siinä on niin vaikeaa, heille siis joille se on vaikeaa? Mun mielestä aiheeni on oikeutettu, oikea ja ajankohtainen. Tämä ei ole mikään hyvä äiti - huono äiti -keskustelu.
ap
Toistuvasti saa törmätä joukkoliikenteessä, kaupoissa, puistoissa ja pihoilla vanhempiin jotka puhuvat ERITTÄIN töykeästi omille lapsilleen.
Haluan ymmärtää miksi.
ap
sittenkin vai tarkoitus osoittaa omaa erinomaisuuttasi? Miksi sinun on niin vaikeaa ymmärtää toisenlaista kasvatustyyliä kuin omasi? Siis todella ymmärtää eikä vai tuomita.
Mä haluan ymmärtää, miksi on vaikeaa osoittaa kunnioitusta omaa lasta kohtaan.
Miksi tämäkin piti tulkita siten, että TE OLETTE HUONOJA ja VAIN MINÄ OLEN ONNISTUNUT...?
Mä mietin, mikä siinä on niin vaikeaa, heille siis joille se on vaikeaa? Mun mielestä aiheeni on oikeutettu, oikea ja ajankohtainen. Tämä ei ole mikään hyvä äiti - huono äiti -keskustelu.
ap
Liian usein näkee juuri tuota lapsen sivuuttamista, esim. lapsi keroto jotain ja vanhempi ei edes viitsi vastata "joo" mikä riittäisi. Ihmetyttää kommnetit täysin asian vierestä tässä ketjussa. Ja miksikähän esim. 42 hermostui? Jos lapsen kunnioitus on sinulle selviö, miksi hyökätä ap:tä vastaan joka yrittää tuoda asiaa esille ja herättää muitakin miettimään tapojaan
Ei mahdu minun päähäni. Siis syliin pääsee vain kun käyttäydytään vanhempien odotusten mukaisesti...
Minä en vielä tänäkään päivänä ole vanhempieni odotusten mukainen persoonaltani ja tämä on aiheuttanut suunnatonta kärsimystä minulle.
Itselläni on useampia lapsia, he kaikki ovat tähtiä minulle. Mutta myös minä itse olen itselleni tärkeä.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan ja minun lapsillani on paljon kavereita vaikka minä olen kunnioittanut ja rakastanut ja huomioinut heitä enemmän kuin laki sallii. He osaavat ottaa toiset hienosti huomioon. Kunnioittaminen ei tarkoita sitä, etteikö olisi rajoja tai etteikö vanhemmat saisi näyttää tunteitaan tai menettää hermojaan.
Minä olen menettänyt hermoni yhtä usein kuin muutkin. Mutta myöskin keskustellut tapahtuneesta rakentavasti, lasta kunnioittaen, ymmärtäen, tukien. Ei ole ollut tarvetta asettua yläpuolella ja alistaa.
ap