Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Iltalehti: Äiti teki poikansa kiusaamisesta lopun. Otteet olivat niin kovia, että kiusaajaperhe ymmärsi lopettaa. Nyt hänen poika menee iloi...

Lasit helisivät
13.09.2023 |

Kiusaajaperheelle toisen kiusaaminen oli ihan ok, mutta auta armias kun kiusatun pojan äiti alkoi heille ikäväksi niin heti oltiin pyytämässä poliisia apuun:

https://www.iltalehti.fi/perhe/a/2011031813390230

Tässäkin tapauksessa oman käden oikeus oli tehokkaampi kuin miljoona lasua ja rikosilmoitusta.

Hieno suoritus! Uskaltaisitko itse?

Kommentit (447)

Vierailija
221/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olipa kyllä tosiaan jumalattoman rajut otteet, ihan 1,5l muovipullo kädessä vähän solvattu ja skeittilauta ikkunaan.

Niin, homma olisi hoitunut kyllä ilman solvaamista, vahingontekoa ja näpistystä. Lapset on lapsia mutta tämmöinen aikuisten puolikriminaali käytös on hävettävää.

Minusta kyseinen nainen ansaitsisi Vuoden äiti -palkinnon. Aivan esimerkillistä käytöstä, kun kädetön koulu ei tee mitään. Ja oikeaan osoitteeseenhan hän meni, kun kiusaaminen loppui.

Jep meillä koulu ei tee mitään, tai hyvin nössösti, seuraavaksi pitää lähteä tapaamaan rehtoria ja kiusaajien vanhempia ja sitten rikosilmoitus kiusaajista jos ei muuta.

Vierailija
222/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Valitettavasti koulukiusaamisen kohdalla väkivalta on ratkaisu. Mikään muu ei toimi. Ei ainakaan asiointi viranomaisten kanssa. Ainoa keino on alentua kiusaajan (ja hänen vanhempiensa) tasolle, kuten tämäkin tapaus selkeästi osoittaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
223/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kerronpa teille tarinan 90-luvulta, missä väkivalta lopettaa vittuilun:

Olin hiljainen ja ujo poika. Meillä oli kotona maatila ja naapurissa myös. Naapurilla oli usein kesäisin virolaisia ja puolalaisia apumiehiä poimimassa kurkkuja ja mitä niitä nyt olikaan. Nämä kaverit ottivat minut aina mukaan pelaamaan futista ja yksi heistä antoi minun kerran maistaa olutta (en tykännyt). No joka tapauksessa, kun mentiin yläasteelle niin minua alettiin heti kiusaamaan. Hakattiin, kiristettiin rahaa jne. En uskaltanut kertoa asiasta kotona tai koulussa. Halusin vain kavereita. 

Yhtenä aamuna minua taas heiteltiin kuin palloa koulun pihalla ja samaan aikaan nämä naapurin virolaiset ajoivat siitä ohi matkalla kauppaan. Kun tulin koulusta kotiin niin menin taas pelaamaan jalkapalloa ja "Sergei" kysyi minulta, että kiusataanko minua koulussa. Sanoin itkien, että kyllä ja että taas kiusaajat veivät 20 markkaa. Seuraavana aamuna "Sergei" ja kaverit veivät minut vanhalla Volvollaan kouluun ja odottivat, että kiusaaminen alkaisi. Kun kiusaajat tulivat taas naureskelemaan ja tönimään niin Sergei nousi autosta, nappasi niska-perseotteella sen isoimman kiusaajan auton takapenkille ja ajoivat nurkan taakse. 

5 minuutin päästä auto tuli takaisin, kiusaaja nousi kalpeana ja housut kusessa autosta ja tärisi luokassa koko päivän. Kiusaaminen loppui kuin seinään ja vaikka kavereita noista kiusaajista ei tullutkaan niin sain olla koko yläasteen heiltä rauhassa. 

Näin normaalissa yhteiskunnassa miehet lopettavat kiusaamisen. Tapa myös toimii 100%:sti.

Vierailija
224/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Lastani kiusattiin. Ilkivaltaa kohdistui myös kotioveen. Vanhempainillassa esittäydyin ja kerroin olevani lastensuojelussa töissä. Seuraavana päivänä näin ovisilmästä kun kiusaajan vanhemmat kävivät ovemme edessä jossa vanhempainiltaan osallistunut perheenäiti supatti miehelleen oveen osoittaen apua-ilmeellä, mies piti kättä naamallaan kuin ajatellen "voi h......i"

Kotimme ja lapseni saaneet olla nyt rauhassa sen jälkeen. Ei tarvittu väkivaltaa, riitti vaan että asiallisesti kertoi esittelykierroksessa koulutustaustansa

Eli tiesivät lastensa touhuista ja kykyäkin löytyi, motivaatio oli vaan puuttunut, kun eihän sillä väliä jos joku muu kärsii. Hah! 

Sellaista se on tää minä-minä-minä-kulttuuri, joka on levinnyt sen verran pahaksi, että jopa psykiatrisella puolella esitetään lääketieteellisenä totuutena, että arvomaailma, jossa välitetään vain itsestä ja muiden kärsimys ei ole tärkeää ja kukin on vastuussa vain omista tunteistaan, eikä voi syyttää toista niistä vaikka olisi tehnyt mitä, on terveen mielen merkki. 

Olen sanonut, että jos tuo on tervettä, olen mielummin sairas, kiitosta vaan. Mikään oikea, lääketieteellinen totuushan tuo ei ole, mutta on nyt villinnyt ainakin pk-seudun psykiatrisen hoidon ja samaa mantraa on kyllä toitotettu mediassakin erinäisissä artikkeleissa. 

Hassua muuten, miten ne samat ihmset, jotka ovat vaikka minua syyllistäneet traumoista, jotka vaikettavat elämää ja kertoneet miten aikuinen ihminen on itse vastuussa omista toimistaan ja reaktioistaan ja ei vaan saa antaa muiden vaikuttaa itseensä, ovat kyllä syytäneet minua hyvinkin kovin sanoin kun on mennyt kuppi nurin ja on tullut lopulta sanottua rumasti. Siinä vaiheessa eivät olekaan yhtäkkiä olleet aikuisena itse vastuussa omista tunnereaktioistaan millään muotoa! :D 

Vierailija
225/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kiusatun äiti ryhtyi itse kiusaajaksi. Hienoa, kiusaaminen kuuluu ihmisluonteeseen.

Kiusaamiseksi katsotaan ymmärtääkseni toistuva, pitkään jatkuva,  kiusanteko. Tässähän kiusaaja ja vanhempansa ymmärsivät jo yhdestä kerrasta.

Vierailija
226/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastani kiusattiin. Ilkivaltaa kohdistui myös kotioveen. Vanhempainillassa esittäydyin ja kerroin olevani lastensuojelussa töissä. Seuraavana päivänä näin ovisilmästä kun kiusaajan vanhemmat kävivät ovemme edessä jossa vanhempainiltaan osallistunut perheenäiti supatti miehelleen oveen osoittaen apua-ilmeellä, mies piti kättä naamallaan kuin ajatellen "voi h......i"

Kotimme ja lapseni saaneet olla nyt rauhassa sen jälkeen. Ei tarvittu väkivaltaa, riitti vaan että asiallisesti kertoi esittelykierroksessa koulutustaustansa

Eli tiesivät lastensa touhuista ja kykyäkin löytyi, motivaatio oli vaan puuttunut, kun eihän sillä väliä jos joku muu kärsii. Hah! 

Sellaista se on tää minä-minä-minä-kulttuuri, joka on levinnyt sen verran pahaksi, että jopa psykiatrisella puolella esitetään lääketieteellisenä totuutena, että arvomaailma, jossa välitetään vain itsestä ja muiden kärsimys ei ole tärkeää ja kukin on vastuussa vain omista tunteistaan, eikä voi syyttää toista niistä vaikka olisi tehnyt mitä, on terveen mielen merkki. 

Olen sanonut, että jos tuo on tervettä, olen mielummin sairas, kiitosta vaan. Mikään oikea, lääketieteellinen totuushan tuo ei ole, mutta on nyt villinnyt ainakin pk-seudun psykiatrisen hoidon ja samaa mantraa on kyllä toitotettu mediassakin erinäisissä artikkeleissa. 

Hassua muuten, miten ne samat ihmset, jotka ovat vaikka minua syyllistäneet traumoista, jotka vaikettavat elämää ja kertoneet miten aikuinen ihminen on itse vastuussa omista toimistaan ja reaktioistaan ja ei vaan saa antaa muiden vaikuttaa itseensä, ovat kyllä syytäneet minua hyvinkin kovin sanoin kun on mennyt kuppi nurin ja on tullut lopulta sanottua rumasti. Siinä vaiheessa eivät olekaan yhtäkkiä olleet aikuisena itse vastuussa omista tunnereaktioistaan millään muotoa! :D 

Psyk. polilla on jatkuva mussutus siitä, miten ei pidä kuormittaa itseään jonkun toisen ongelmilla ja tajuan toki, että jossain kohti menee sekin raja että pitää pistää stoppi, jos joku loppumattomiin kuormittaa. Mutta kun ei pitäisi välittää toisesta kuulemma ollenkaan, vaan tehdä aina sitä mikä itsestä tuntuu kivalta. Se ei kyllä oikein istu omaan arvomaailmaani.

Ja kun vuosia koetin kysellä miten saan läheiselleni apua, niin aina oli vastauksena että pitää vaan jättää se ihminen olemaan itsekseen, että niin se sitten jotenkin havahtuu itse hakemaan sitä apua. Ikävä kyllä se ihminen sitten kuoli avunpuutteeseen ja jälkeenpäin selvisi, että olisi ollut kaikenlaisia terveydenhoidon tahoja, joita olisi voinut pyytää apuun jos niistä olisi vaan saanut tietoa! Arvatkaapa muuten pahoitteliko yksikään näiden hylkäämisneuvojen antaja tapahtunutta ja omia neuvojaan! Ei pahoitellut, kun semmoista se katsos vaan on. Ei pidä välittää!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
227/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin noh, hän opetti lapselleen että ongelmat ratkaistaan väkivallalla.

Ojasta allikkoon, mutta toki sai yhden asian hoidettua. Sit kun lapsensa toimii samoin ensi kerralla, turha sit valittaa.

Ja vastauksena kysymykseen, en olisi toiminut noin. Meillä on ihan toimiva systeemi lasussa ja poliisissa, se vaan ei kerrasta aina asiaa ratkaise, pidemmän päälle kyllä. Riittävän monta kertaa kun poliisi vierailee perheen luona sossun kanssa, tapahtuu oikeuskin. Aikaa se vie, mutta lopputulos on parempi.

Mitä luulet tapahtuvan? Ihan oikeasti? Kun kyseessä alaikäinen. Jos kotona on asiat päällisin puolin kunnossa niin ei tapahdu mitään.

Vaikka ei olisikaan kunnossa, tyyliin tyhjät pullot vyöryy vastaan eteisestä ja äiti on ottanut pari, ei silloinkaan heti tapahdu yhtään mitään, jos on kyseessä iso lapsi ja se osaa itse ottaa ruokaa kaapista, ja siellä on tosiaan sitä ruokaa.  Tai perhetyöntekijä voi tapahtua, mutta sekö kiusaamiseen vaikuttaa, hah. 

Ja tuossa oli mennyt jo kolme vuotta. Ihan järjettömän kauan seurailtu vierestä. Meillä on ollut kiusaamistapauksia myös, kun sain kuulla että oma kiusaa, ratkaisin sen samana päivänä ettei enää kiusannut. Ja kun kuulin että omia on kiusattu, tapauksesta (vakavuudesta) riippuen olen ottanut yhteyttä kouluun heti tai jonkun viikon kuluttua, lapsen fiiliksistä riippuen. Ja ne on ratkaistu koulussa, nopeasti. En j*** odottaisi kolmea vuotta, en edes kuukausia, etenkin kun mukana on fyysistä väkivaltaa, josta voi vammautua tai jopa kuolla. (päällä hyppiminen) Sellaisen on loputtava heti!

Vierailija
228/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En arvosta lain rikkojia. Huonoa esimerkkiä ovat omille lapsilleenkin.

Olisiko hyvä esimerkki lapsillesi näyttää, että sinua ei haittaa vaikka heitä kiusataan. Outo ajatusmalli.

Eihän se ole sitä ettei haittaa vaan sitä että näyttää miten asiat hoidetaan. Tottakai asiaan puututaan, mutta ei niin että itse alentuu samalle tasolle.

Täällä on useampaan kertaan kysytty, että mikä on se toinen tepsivä tapa. Vastausta ei kuulu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
229/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain koululaista kiusataan, niin ei se lopu siihen että kiusaajaa kiusataan. Väkivalta ei väkivallalla vähene, enemmän se raaistuu ja seuraukset voivat olla hengenvaaralliset.

Yli 50 vuoden kokemuksella olen eri mieltä.

Olen kohdannut monia kiusattuja ja kiusaajia ja tosiasia on, että kiusaaminen on loppunut, kun antaa samalla mitalla takaisin.

Turha hyssytelä näitä asioita sillä väkivaltaa käyttävä kiusaaja saakoon omaa lääkettään.

Sanallisen kiusaamise voi usein lopettaa verbaalisesti, mutta se vaatii verbaalista lahjakkuutta.

Esim. jos joku sanoo, että tapa ittes, niin kannattaa sanoa, että näytäpä esimerkkiä.

Teinityttöä sanottiin huoraksi, niin vastaus oli, että oletko kateellinen, kun mä saan rahaa siitä, mitä sä joudut tekemään ilmaiseksi.😉

Moni kiusaaja hiljenee, kun lyö jauhot suuhun.

Vierailija
230/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En arvosta lain rikkojia. Huonoa esimerkkiä ovat omille lapsilleenkin.

Olisiko hyvä esimerkki lapsillesi näyttää, että sinua ei haittaa vaikka heitä kiusataan. Outo ajatusmalli.

Eihän se ole sitä ettei haittaa vaan sitä että näyttää miten asiat hoidetaan. Tottakai asiaan puututaan, mutta ei niin että itse alentuu samalle tasolle.

Täällä on useampaan kertaan kysytty, että mikä on se toinen tepsivä tapa. Vastausta ei kuulu.

Kyllä täällä jokunen on kertonut muita tapoja. Esim me emme ikipäivänä voisi lähteä hankkimaan syytteitä tai lapset lähtisivät meiltä laitokseen.

Itse esim kirjoitin että minä tai puoliso menisi lapsen kanssa kouluun, tai palkkaisin vartijan vaikka velkarahalla mukaan koululle (käytävälle, välitunnille) jos emme itse pääsisi. Missään nimessä lapsi ei mene yksin hakattavaksi. Hemmetti ei ikinä. 

Ja toisena vaihtoehtona jos tuo ei jostain syystä toimi, vartija ei saisi koululle mennä tai mitä ikinä, niin ottaisin lapsen kotikouluun. 

- perhehoitaja 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
231/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No olipa kyllä tosiaan jumalattoman rajut otteet, ihan 1,5l muovipullo kädessä vähän solvattu ja skeittilauta ikkunaan.

Niin, homma olisi hoitunut kyllä ilman solvaamista, vahingontekoa ja näpistystä. Lapset on lapsia mutta tämmöinen aikuisten puolikriminaali käytös on hävettävää.

Minusta kyseinen nainen ansaitsisi Vuoden äiti -palkinnon. Aivan esimerkillistä käytöstä, kun kädetön koulu ei tee mitään. Ja oikeaan osoitteeseenhan hän meni, kun kiusaaminen loppui.

Jep meillä koulu ei tee mitään, tai hyvin nössösti, seuraavaksi pitää lähteä tapaamaan rehtoria ja kiusaajien vanhempia ja sitten rikosilmoitus kiusaajista jos ei muuta.

Se rikosilmoitus on ensimmäinen mikä tehdään, tietenkin. Nämä asiat hoidetaan poliisin ja lastensuojelun kanssa, ei koulun. Kouluilla ei ole resursseja.

Vierailija
232/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En arvosta lain rikkojia. Huonoa esimerkkiä ovat omille lapsilleenkin.

Olisiko hyvä esimerkki lapsillesi näyttää, että sinua ei haittaa vaikka heitä kiusataan. Outo ajatusmalli.

Eihän se ole sitä ettei haittaa vaan sitä että näyttää miten asiat hoidetaan. Tottakai asiaan puututaan, mutta ei niin että itse alentuu samalle tasolle.

Täällä on useampaan kertaan kysytty, että mikä on se toinen tepsivä tapa. Vastausta ei kuulu.

On kerrottu, mutta sä sivuutat sen. Mistähän lie olet sen oppinut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
233/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Alakoululaisen ikätovereista kolmen näin toistuvasti kiusaavan muita. Pidin kiusaajille myös puhuttelun kiusaamiseen liittyen. Kerroin lapselleni kiusaamishavainnoista ja kielsin lastani leikkimästä kiusaajien kanssa, ei tarvitse kohdistua omaan lapseen ettäkö puuttuisi

Vierailija
234/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin noh, hän opetti lapselleen että ongelmat ratkaistaan väkivallalla.

Ojasta allikkoon, mutta toki sai yhden asian hoidettua. Sit kun lapsensa toimii samoin ensi kerralla, turha sit valittaa.

Ja vastauksena kysymykseen, en olisi toiminut noin. Meillä on ihan toimiva systeemi lasussa ja poliisissa, se vaan ei kerrasta aina asiaa ratkaise, pidemmän päälle kyllä. Riittävän monta kertaa kun poliisi vierailee perheen luona sossun kanssa, tapahtuu oikeuskin. Aikaa se vie, mutta lopputulos on parempi.

Niinhän se Ukrainakin nyt näyttää. Jos sinua vastaan hyökätään, niin puolustaudu.

Niinhän se puolustautuu, mutta samalla ottavat pahasti turpiin. En laittaisi lasta sellaiseen tilanteeseen, että saa itsekin vielä pahasti selkäänsä. Ehkä jopa puukosta. En tajua mitä täällä joidenkin aikuisten päässä pyörii. Ollaan valmis heittämään lapsi susille, että hoidapa itse. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
235/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aina opettanut lapsiani, että itseään saa ja pitää puolustaa. Samoin tein minäkin lapsena kun isompi poika tuli päälle, tinttasin turpiin minkä pikku kätösestä lähti. Minä sain rangaistuksen mutta seisoin luokan nurkassa (siis 70- luvulla)pää pystyssä.

Poikaani kiusattiin alaluokilla. Kutos luokkalainen poika kiusasi kolmannella olevaa poikaani, mutta eipä tiennyt että poikani harrastaa painia. Poika nakkasi kiusaajan kenttään ja sai jälkkäriä. Kiusaaminen loppui mutta poikani sai jälkkärin. Sanoin pojalle että oikein teit istu ylpeydellä.

Sanoin myös opelle että poika teki oikein enkä pahoitellut.

👏👏👏

Molemmat veditte turpiin ainakin sata kertaa isompaa ja palkinnoksi vielä jälkiruokaa, upea tarina 👍

Oletko elokuvaa ajatellut teidän sankaritarinasta?

Äläpä liioittele. Itseäni kiusannut poika oli toki minua isompi mutta vain vuoden vanhempi, joten ei ollut sata kertaa isompi ehkä 10 cm pidempi. Ja poikaani kiusannut oli vanhempi kyllä mutta ei poikanikaan pieni ollut ikäisekseen. Joo jälkkäri = jälki-istunto.

Ei tarvitse elokuvaa tehdä, mutta edelleen olen sitä mieltä että itseään pitää puolustaa. 

Vierailija
236/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aplodit ja hatunnosto ja kaikki kunnia tälle rohkealle äidille. Monen kannattaisi ottaa mallia hänestä. Ihan liian monet vaan käpertyy elämässään nurkkaan uikuttamaan. Kiusaaja on itse kerjännyt itselleen sitä mitä on tilannut. Jokaisella pitää olla mahdollisuus opiskella rauhassa. Itse en saanut ja nyt olen syrjäytynyt ja työtön. 

Vierailija
237/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain koululaista kiusataan, niin ei se lopu siihen että kiusaajaa kiusataan. Väkivalta ei väkivallalla vähene, enemmän se raaistuu ja seuraukset voivat olla hengenvaaralliset.

Yli 50 vuoden kokemuksella olen eri mieltä.

Olen kohdannut monia kiusattuja ja kiusaajia ja tosiasia on, että kiusaaminen on loppunut, kun antaa samalla mitalla takaisin.

Turha hyssytelä näitä asioita sillä väkivaltaa käyttävä kiusaaja saakoon omaa lääkettään.

Sanallisen kiusaamise voi usein lopettaa verbaalisesti, mutta se vaatii verbaalista lahjakkuutta.

Esim. jos joku sanoo, että tapa ittes, niin kannattaa sanoa, että näytäpä esimerkkiä.

Teinityttöä sanottiin huoraksi, niin vastaus oli, että oletko kateellinen, kun mä saan rahaa siitä, mitä sä joudut tekemään ilmaiseksi.😉

Moni kiusaaja hiljenee, kun lyö jauhot suuhun.

Se on helpompaa niissä tapauksissa, joissa on yksi selkeä kiusaaja, mutta itseäni kiusasivat monet ja mukana oli myös niitä, jotka pelkäsivät itse joutuvansa kiusatuiksi, jos eivät kannusta kiusaajaa. Lisäksi ylipäänsä olin siinä koulussa lähes koko ikäryhmäni hyljeksimä....

Vierailija
238/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joku tuolla sanoi, että pitää lopettaa puhuminen koulukiusaamisesta, ja alettaisiin puhua kouluväkivallasta!

Otanpas tuon sanan haltuuni kun kommentoin esim facessa kouluväkivaltajuttuja.

Siinä se oli, ensimmäinen!

Joku joka osaa, vois tejdä aloitteen, siis adressin jossa ko sanaa kannatettaisiin!

Se oli hieno oivallus!

Vierailija
239/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti koulukiusaamisen kohdalla väkivalta on ratkaisu. Mikään muu ei toimi. Ei ainakaan asiointi viranomaisten kanssa. Ainoa keino on alentua kiusaajan (ja hänen vanhempiensa) tasolle, kuten tämäkin tapaus selkeästi osoittaa.

Näin on. Sanotaanko että normaalien lasten kohdalla riittää, että kerran huomautetaan ettei ole ok käytöstä. Jos se ei tepsi, niin aika toivotonta on nykymeno. 

Omalta kohdaltani voin kertoa, että tarhassa rupesin jossain vaiheessa nipistelemään muita lapsia ja hoitaja puuttui tilanteeseen, sanoi ettei sellaista hyväksytä ja pisti jäähylle istumaan tuolilla ja katsomaan miten muut leikki. Opin kerrasta ettei niin pidä tehdä ja jälkeenpäin opin myös ymmärtämään miltä se nipistely tuntuu kun joskus joku toinen teki niin itselle. Ensimmäisellä luokalla taas luokkakaverille sattui ikävä vahinko ja rupesin siitä lällättämään. Opettaja otti oitis sivuun ja selitti ettei ole asiallista ja myös selitti miltä se toisesta tuntuu. Silloin jopa häpesin sitä mitä oli tullut tehtyä. Ja taisin olla alle kouluikäinen kun näin ensimmäistä kertaa lyhytkasvuisen ihmisen ja iloisesti osoitin ja nauroin. Mukana ollut, itseäni huomattavasti vanhempi lapsi järkyttyi suuresti ja selitti miten kamalaa moinen käytös on ja käski miettimään miltä se siitä toisesta ihmisestä tuntuu. Näillä evälillä opin varsin hyvin ettei muita pidä kiusata. Itseäni sitten alettiin kiusata koulussa kun muutettiin tuppukylään ja siihen ei sitten oikein puututtukaan. 

Vierailija
240/447 |
14.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En arvosta lain rikkojia. Huonoa esimerkkiä ovat omille lapsilleenkin.

Olisiko hyvä esimerkki lapsillesi näyttää, että sinua ei haittaa vaikka heitä kiusataan. Outo ajatusmalli.

Eihän se ole sitä ettei haittaa vaan sitä että näyttää miten asiat hoidetaan. Tottakai asiaan puututaan, mutta ei niin että itse alentuu samalle tasolle.

Täällä on useampaan kertaan kysytty, että mikä on se toinen tepsivä tapa. Vastausta ei kuulu.

Kyllä täällä jokunen on kertonut muita tapoja. Esim me emme ikipäivänä voisi lähteä hankkimaan syytteitä tai lapset lähtisivät meiltä laitokseen.

Itse esim kirjoitin että minä tai puoliso menisi lapsen kanssa kouluun, tai palkkaisin vartijan vaikka velkarahalla mukaan koululle (käytävälle, välitunnille) jos emme itse pääsisi. Missään nimessä lapsi ei mene yksin hakattavaksi. Hemmetti ei ikinä. 

Ja toisena vaihtoehtona jos tuo ei jostain syystä toimi, vartija ei saisi koululle mennä tai mitä ikinä, niin ottaisin lapsen kotikouluun. 

- perhehoitaja 

Olet aika varakas perhehoitaja. Suurella osalla ei taitaisi olla varaa vartijan palkkaamiseen ja taitaisi semmoisen lähettäminen kouluun olla myös laitonta eli laittomuuteen syyllistyisit itsekin. Ei se kotikoulukaan taitaisi kovin hyvä asia olla lapsesi kehitykselle.