Ensitreffit alttarilla 2023 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni olen tavoiteltava mies, mutta minulle ei kelpaa kukaan. Kysymys ei ole ulkonäöstä vaan siitä, että tahdon naisen, jonka kanssa kolahtaa henkisesti. Pettymykset ovat tehneet minusta epäluuloisen. En pysty enää hyppäämään suhteeseen sillä asenteella, että katsotaan, mitä tästä tulee. Tarvitsen varman tunteen.

Samanlaisia naisia on vaikka kuinka paljon. Hekin odottavat täydellistä kolahdusta.

Parisuhteilu ei ole analyyttisille ihmisille, ei etenkään keski-ikään ehtineille, joita elämä on opettanut. Suhteisiin pääsevät easy-going-ihmiset, jotka uskaltavat heittäytyä ja kokeilla ja jotka eivät pelkää pettymyksiä. Nuoremmille tämä on helpompaa kuin elämän varoittamille kypsempään ikään ehtineille.

Sanot olevasi analyyttinen, mutta eikö se ole puhdasta harhaa ajatella että joku voisi kolahtaa heti? Toki näitä kolahduksia joskus tulee, mutta eihän se perustu todellisuuteen jos se tapahtuu ennen kuin edes tunnet toista yhtään. Mielesi tekee silmänkääntötempun ja ihastut mielikuvaan, josta osa saattaa olla todellisuuden kanssa linjassakin (intuitiosi arvioi kumppanin osittain oikein), mutta osa ei. Se todellinen kolahdus - rakastuminen oikeaan ihmiseen - tapahtuu aina vasta ajan kanssa.

Kun tiedämme että toiseen tutustuminen voi johtaa rakkauteen tai sitten ei, niin miksi ajattelet että "kokeileminen" ei kannata? Pettymyksiä toki tulee kun uskaltaa kokeilla, mutta kuoleeko niihin? Voisiko olla että et ole vielä kovin itsevarma sen suhteen, että pääset mahdollisista pettymyksistä yli suuremmitta vahingoitta? Onko sinulla jopa jokin aiemmin syntynyt haava vielä parantamatta? Useinhan tuo on syynä siihen, että ei uskalla yrittää uudelleen.

Jos näet vaivaa sen haavan parantamisen eteen, saat myös lisää itseluottamusta sen suhteen että selviydyt myös tulevista koettelemuksista ja uskallat taas yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa mielenterveysongelmat kertovat joskus nimenomaan pienestä henkisestä kapasiteetista.

Usein tuolla kapasiteetilla tarkoitetaan vain vastuuttomuutta. Kun ei kanna vastuuta globaalista ympäristötuhosta ja ilmastonmuutoksesta, eläinten oikeuksista ja ihmisten äärimmäisen epätasa-arvoisesta kohtelusta, joka on puettu markkinatalouden muotoon, niin eipä se mielikään kuormitu.

Mielen kuormittuminen alkaa kokonaisuuden ymmärtämisestä ja ymmärtämiseen liittyvästi vastuun ottamisesta.

Itsekkäästi itseensä ja elämänsä käytäntöön keskittyvä nainen voi olla mieleltään terve, mutta samalla henkisesti epäkypsä ja tylsä. 

Ei eettinen ajattelu ja eettinen toimiminen kulje käsi kädessä mielenterveysongelmien kanssa. Usein nimenomaan mielenterveysongelmaiset ovat itsekkäitä ja itsekeskeisiä energiasyöppöjä, jotka ottavat enemmän kuin antavat (toki ei aina). Mielenkiintoinen tuo väitteesi, että mieleltään terve on epäkypsä - mihin perustat tämän ajatuksen? Ja ajatteletko niin, että ihmiselle tulee aina mielenterveysongelmia, jos hän tiedostaa ja ymmärtää yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan nuo Sami tai Sanna eivät kelpaisi, koska minulle mielenterveysongelmat on ehdoton EI.

Oma kokemukseni on, että kun nainen on korkeasti koulutettu, mielenterveysongelmainen, taiteellisia kokemuksia etsivä ja faktuaalisesti elämään suhtautuva (ei esimerkiksi usko mihinkään henkihoitoihin), niin hän on hyvin usein mielenkiintoista seuraa.

Korkea koulutus ja mielenterveysongelmat kertovat usein naisen suuresta henkisestä kapasiteetista ja ajattelun ja kokemuksen syvyydestä. Tämä on oma kokemukseni.

Voisin jopa todeta, että mitä tasapainoisempi nainen on, sitä tylsempi hän on henkisesti. Herkkyys ja kokemuksen syvyys ovat usein yhteydessä mielenterveysongelmiin.

Ymmärrän mitä haet takaa tässä - älykkäät, luovat ja syvällisesti ajattelevat ihmiset kokevat elämän usein muita haastavammaksi. Mutta vain osalla näistä on hoitamattomia mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Usein tuolla kapasiteetilla tarkoitetaan vain vastuuttomuutta. Kun ei kanna vastuuta globaalista ympäristötuhosta ja ilmastonmuutoksesta, eläinten oikeuksista ja ihmisten äärimmäisen epätasa-arvoisesta kohtelusta, joka on puettu markkinatalouden muotoon, niin eipä se mielikään kuormitu.

Tämä. Onhan niitä mukavia, hyvätuloisia ja työelämässä menestyneitä insinöörimiehiä tarjolla. He voivat olla hyviä isejä ja tarjota perheelle vakaan talouden.

Ongelma pitemmän päälle on, että pelkkä käytäntöön ja oman edun ja turvan maksimointiin keskittyvä elämä muuttuu ajan kanssa sisällyksettömäksi. Sitä voi jaksaa, kun lapset ovat pieniä, mutta keski-ikään tullessa monet naiset eroavat myös kunnollisista kumppaneistaan perusteenaan erilleen kasvaminen.

Niin olen itsekin tehnyt. Kai se on biologiaa. Lasten kasvatukseen tarvitaan korkeiden resurssien kumppani, mutta myöhemmin elämässä rupeavat kiinnostamaan muut asiat ja laajempi katsomus, jossa korostuvat mm. koko maailmaa koskevat oikeudenmukaisuus- ja kestävyyskysymykset ja henkinen kokemus, jota pelkkä materia ei voi tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan nuo Sami tai Sanna eivät kelpaisi, koska minulle mielenterveysongelmat on ehdoton EI.

Oma kokemukseni on, että kun nainen on korkeasti koulutettu, mielenterveysongelmainen, taiteellisia kokemuksia etsivä ja faktuaalisesti elämään suhtautuva (ei esimerkiksi usko mihinkään henkihoitoihin), niin hän on hyvin usein mielenkiintoista seuraa.

Korkea koulutus ja mielenterveysongelmat kertovat usein naisen suuresta henkisestä kapasiteetista ja ajattelun ja kokemuksen syvyydestä. Tämä on oma kokemukseni.

Voisin jopa todeta, että mitä tasapainoisempi nainen on, sitä tylsempi hän on henkisesti. Herkkyys ja kokemuksen syvyys ovat usein yhteydessä mielenterveysongelmiin.

Ymmärrän mitä haet takaa tässä - älykkäät, luovat ja syvällisesti ajattelevat ihmiset kokevat elämän usein muita haastavammaksi. Mutta vain osalla näistä on hoitamattomia mielenterveysongelmia.

Näin juuri. Toimin itse taidealalla, ja kyllä siellä on paljon mieleltään tasapainoisiakin ihmisiä. Ihminen voi tuntea syvästi, olla luova ja omata rikkaan kokemusmaailman sekä myös kokea suhteensa ulkomaailmaan ongelmallisena myös ilman mielenterveysongelmia. Koen, että tässä ketjussa tuo yksi kirjoittaja nyt vähän glorifioi mt-ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta työttömyysasiasta. Heti alkuun: on työttömiä, joilla työttömyys on väliaikaista ja he haluavatkin päästä töihin. On työttömiä, joilla terveys on kunnossa.

Sitten on työttömiä, joilla työttömyys kertoo elämään liittyvistä suurista ongelmista tai heillä ei ole tarkoitustakaan työllistyä. Kuka haluaisi esim. seuraavat puolisot itselleen:

Anna/Antti. Työtön, ei halua työllistyä ja elelee tyytyväisenä tukien turvin. Ei halua muuttaa yhteen, jotta tuet eivät pienene. Erillistä elämää voi elää, jotta tukia saa enemmän. Rahaa ei ylimääräisiin menoihin riitä, joten jos puoliso haluaisi vaikka matkustella usein, ei se ole mahdollista.

Sanna/Sami: Työtön, terveydentila ei kestä työntekoa. Kärsii pitkäaikaisista mt-ongelmista/muusta sairaudesta, mutta ei pääse eläkkeelle. Sairaus vaikuttaa arkeen paljon ja välillä on kausia, jolloin Sanna/Sami ei kykene huolehtimaan kodista ja arkisista asioista.

Käsi ylös, kuinka moni olisi valmis aloittamaan parisuhteen tällaisissa tapauksissa? Ja kyllä, monille tulee sairauksia parisuhteen edetessä, mutta harva haluaa aloittaa suhdetta, jos jo alussa on isoja haasteita.

Minulle voisi kelvata kyllä Anna/Antti (ja olen biseksuaali, joten kumpi tahansa sukupuoli on mahdollinen). En itsekään halua muuttaa yhteen, koska minulla on lapsia, ja koska yhteenmuutto ei enää tunnu välttämättömältä - teen 100% etätöitä, eli oma asunto on senkin vuoksi kätevä. En ymmärrä väitettäsi, että jos haluan matkustella, kumppanin työttömyys jotenkin estäisi sen. Miten niin? Nyt kun olen sinkku, matkustelen lasteni kanssa - miten tilanne muuttuisi, jos minulla olisi työtön kumppani? Onko joku laki, että työttömän ihmisen kumppani ei saa poistua maasta tai kotikaupungista?

Ja toisaalta aiemmin olen itse matkustellut työttömänä, ja taisipa silloinen kumppanikin olla työtön. Helpompaahan se reissaaminen silloin on, kun ei ole työaikoja häiritsemässä.

Sen sijaan nuo Sami tai Sanna eivät kelpaisi, koska minulle mielenterveysongelmat on ehdoton EI. Sairauksien suhteen riippuisi tosi paljon mitä ne ovat ja miten vaikuttavat. Näissä esimerkeissä kuitenkaan työttömyys ei edes ole se ongelma, vaan nuo mainitut mt-ongelmat tai sairaudet, joten olisi omituista ajatella, että "en voisi koskaan olla työttömän kanssa, koska esimerkiksi sairaudet voivat aiheuttaa haasteita".

Aika monella työttömällä ei ole varaa lähteä tuosta vain lomamatkalle - varsinkaan sen tasoiselle matkalle mitä hyväpalkkaisessa kokopäivätyössä oleva toivoisi. Toki ilman kumppaniakin voi matkustaa, mutta monen toiveena kuitenkin on että lomilla voi viettää yhteistä aikaa puolison kanssa.

En tiedä tarkemmin miten tämä ohjelma on budjetoitu, mutta joskus luin väitteen että pari maksaa itse ainakin osan hääjuhlan ja häämatkan kustannuksista. Pidempään peruspäivärahalla eläneelle tulisi jo tuossa kohtaa ongelma, mikä ei voisi olla vaikuttamatta kielteisesti suhteen muodostamiseen. 

Toki ihmiset voivat olla myös tilapäisesti työttömänä, mutta silloin kannattaa hankkia se seuraava työpaikka ensin ja vasta sitten osallistua tällaiseen ohjelmaan, kuten varmasti tällaiset ihmiset tekevätkin. Ainakin jos itse jäisin työttömäksi, mielessä ei tosiaan olisi seuranhaku (saati seuranhakuohjelmat) vaan se, mistä löydän seuraavan itselleni mieleisen ja riittävät tulot takaavan työpaikan. Siihen menisi suurin osa huomiostani siihen asti kunnes se paikka löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa mielenterveysongelmat kertovat joskus nimenomaan pienestä henkisestä kapasiteetista.

Usein tuolla kapasiteetilla tarkoitetaan vain vastuuttomuutta. Kun ei kanna vastuuta globaalista ympäristötuhosta ja ilmastonmuutoksesta, eläinten oikeuksista ja ihmisten äärimmäisen epätasa-arvoisesta kohtelusta, joka on puettu markkinatalouden muotoon, niin eipä se mielikään kuormitu.

Mielen kuormittuminen alkaa kokonaisuuden ymmärtämisestä ja ymmärtämiseen liittyvästi vastuun ottamisesta.

Itsekkäästi itseensä ja elämänsä käytäntöön keskittyvä nainen voi olla mieleltään terve, mutta samalla henkisesti epäkypsä ja tylsä. 

Tämä ei millään tavalla koske pelkästään naisia. Kannattaa käyttää neutraalimpaa kieltä jos et halua vaikuttaa misogyyniltä.

Itse väittämästä olen samaa mieltä, mutta yhtä totta on että persoonaltaan kiehtova, moniulotteinen henkilö voi olla taitava käsittelemään mielenterveyshaasteita rakentavasti, eli olla mieleltään terve. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein tuolla kapasiteetilla tarkoitetaan vain vastuuttomuutta. Kun ei kanna vastuuta globaalista ympäristötuhosta ja ilmastonmuutoksesta, eläinten oikeuksista ja ihmisten äärimmäisen epätasa-arvoisesta kohtelusta, joka on puettu markkinatalouden muotoon, niin eipä se mielikään kuormitu.

Tämä. Onhan niitä mukavia, hyvätuloisia ja työelämässä menestyneitä insinöörimiehiä tarjolla. He voivat olla hyviä isejä ja tarjota perheelle vakaan talouden.

Ongelma pitemmän päälle on, että pelkkä käytäntöön ja oman edun ja turvan maksimointiin keskittyvä elämä muuttuu ajan kanssa sisällyksettömäksi. Sitä voi jaksaa, kun lapset ovat pieniä, mutta keski-ikään tullessa monet naiset eroavat myös kunnollisista kumppaneistaan perusteenaan erilleen kasvaminen.

Niin olen itsekin tehnyt. Kai se on biologiaa. Lasten kasvatukseen tarvitaan korkeiden resurssien kumppani, mutta myöhemmin elämässä rupeavat kiinnostamaan muut asiat ja laajempi katsomus, jossa korostuvat mm. koko maailmaa koskevat oikeudenmukaisuus- ja kestävyyskysymykset ja henkinen kokemus, jota pelkkä materia ei voi tarjota.

Etkö todellakaan usko, että kuvaamasi käytäntöön ja omaan etuun keskittyvään elämäntyyliin ei ole mitään muita vaihtoehtoja kuin mielenterveysongelmat??? Se, että kumppanilla ei ole mt-ongelmia, ei tarkoita sitä, että hänen kanssaan ollaan vain rahan ja käytännön järjestelyiden takia. Omituisia käsityksiä teillä on! Kummallinen ajatus myös, että yhtään syvällisemmät ihmiset olisivat aina mielenterveysongelmaisia, ja että mieleltään terve jopa ei voisi olla kiinnostunut maapallon ja muiden ihmisten hyvinvoinnista. Kertooko tämä nyt jotain teidän ihmiskuvastanne? Haiskahtaa ehkä hiukan kyyniseltä.

En itse ainakaan etsinyt mitään käytännönläheistä ja hyvätuloista miestä lastentekoon, vaan aloitin suhteen, koska rakastuin ihmiseen, jonka kanssa synkkasi täydellisesti, jonka kanssa arvomaailmat ja maailmankatsomus osuivat yksiin. Taloudelliset resurssit eivät kiinnostaneet.  Ja vaikka taidealoilla toimitaan molemmat, ei kummallakaan ole mielenterveysongelmia - ei edes, vaikka ympäristökysymykset ovat lähellä sydäntä, olemme eläinoikeussyistä vegaaneja ja pyrimme elämään ekologisesti. Naurettava ajatus, että pitäisi olla joku bipolaari, jotta voisi tehdä eettisiä valintoja elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Sanot olevasi analyyttinen, mutta eikö se ole puhdasta harhaa ajatella että joku voisi kolahtaa heti?

Se on pelkoa. Tahtoisin tulla kokonaisvaltaisesti hyväksytyksi, kohdatuksi ja rakastetuksi, mutta nykyajan parisuhdemarkkinoilla tunnen olevani pelkkä tuote, joka ei kelpaa omana itsenään vaan jonka on tuotteistettava ja piilotettava itsensä kelvatakseen.

Mikään ei ole miehelle huonompi neuvo parisuhteen etsintään kuin "ole oma itsesi". Sillä ei pitkälle pääse. Naisiin vetoaa tahdikas aggressiivisuus ja päämäärätietoisuus. Tietenkin piirittäminenkin tehoaa vain hyvin pieneen osaan naisista, mutta jos naisia ei piiritä ja uskaliaasti lähesty, todennäköisyys suhteen syntymiseen on pientäkin pienempi.

Oma kokemukseni miehenä on, että nykyajan parisuhteiden muodostaminen on miehelle soidintanssi, jolla täytyy osoittaa sekä omat resurssit että huolella harjoitellut askelkuviot. Käytännössä parisuhteen muodostaminen on miehelle mitä suurimmissa määrin näytelmä, esitys. Neuvot omana itsenä olemisesta voi työntää syvälle sinne. Parisuhdemarkkinoilla pärjätäkseen täytyy hallita sekä näytelmän kulttuuriset muodot että näytelmään kuuluva persoonallinen ilmaisutapa.

Enkä minä tätä miehenä oikein jaksa. Siksi olen sinkku. Kun joskus käyn selailemassa koulutettujen naisten ilmoituksia seuranhakupalstoilla, niin perusfiilikseni on, että en kelpaa tuolle, en kelpaa tuolle, en kelpaa tuolle, enkä kelpaa tuolle.

Omaa kelpaavuuttaan voi parantaa sitkeästi yrittämällä ja aktiivisuudella, mutta ei minulle ole siihen enää oikein voimia, koska sinkkunakin voin ihan hyvin. Luen paljon, laitan mielelläni ruokaa ja harrastan kirjoittamista ja runsaasti liikuntaa. Olen kotiolio, enkä tiedä, mahtuuko henkiseen kotiini enää aikaisempien pettymysten jälkeen nainen. Olen syvässä epäilyn tilassa. Luottamukseni naisiin on kadonnut, koska koen syvästi, etten omana itsenäni riitä. 

Miksi ryhtyä suhteeseen, jos se tuntuu jatkuvalta ponnistelulta ja hyväksynnän hakemiselta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan nuo Sami tai Sanna eivät kelpaisi, koska minulle mielenterveysongelmat on ehdoton EI.

Oma kokemukseni on, että kun nainen on korkeasti koulutettu, mielenterveysongelmainen, taiteellisia kokemuksia etsivä ja faktuaalisesti elämään suhtautuva (ei esimerkiksi usko mihinkään henkihoitoihin), niin hän on hyvin usein mielenkiintoista seuraa.

Korkea koulutus ja mielenterveysongelmat kertovat usein naisen suuresta henkisestä kapasiteetista ja ajattelun ja kokemuksen syvyydestä. Tämä on oma kokemukseni.

Voisin jopa todeta, että mitä tasapainoisempi nainen on, sitä tylsempi hän on henkisesti. Herkkyys ja kokemuksen syvyys ovat usein yhteydessä mielenterveysongelmiin.

Perustaisitko mieluummin perheen epävakaan kanssa, jolla on kohonnut itsemurhariski, vai mieleltään terveen kanssa? Kannattaa muistaa, että vanhemman mielenterveysongelmat vaikuttavat lapsiin - eikä mitenkään suotuisalla tavalla. Mielenterveysongelmainen usein saa läheisensäkin oireilemaan - että sellaista "eettisyyttä" ja "epäitsekkyyttä" voi olla luvassa.

Vierailija kirjoitti:

Työttömyydestä, miksi oletus että työtön eläisi kumppanin siivellä? Onhan hänen elettävä sinkkunakin omilla tuloillaan? Ja jos on ansiosidonnaisella, saattaa työttömyyskorvaus olla paljon isompi kuin jonkun matalapalkkaisen tulot?

Toki ymmärrän että tässä yritetään pedata mahdollisimman helppoa matchia jotta joku pari edes onnistuisi.

Se ansiosidonnainen ei juokse loputtomiin. Pahimmassa tapauksessa henkilö menee naimisiin tässä ohjelmassa ja putoaa sitten peruspäivärahalle sopivasti samaan aikaan kun parin ensimmäinen lapsi syntyy.

Vaikka noin hurjasti ei kävisikään niin työttömyys ei ole mikään pikkuasia ihmisen elämässä. Siitä voi seurata esim. alan vaihtaminen tai uudenlaiseen työrooliin ja palkkatasoon sopeutuminen kun työpaikka löytyy. Nuo ovat isoja muutoksia jotka vaikuttavat ihmisen identiteettiin ja joskus jopa siihen, millaisen kumppanin kanssa hän sopii yhteen. Ymmärrän hyvin miksi tähän ohjelmaan otetaan vain ihmisiä, joilla on mahdollisimman vakaa identiteetti ja elämäntilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Perustaisitko mieluummin perheen epävakaan kanssa, jolla on kohonnut itsemurhariski, vai mieleltään terveen kanssa?

Minulle tärkeintä parisuhteessa on henkinen kohtaaminen. Minua ovat aina koskettaneet naiset, joilla on herkkyyttä kokea syvästi ja nähdä asiat moniulotteisesti ja ristiriitaisesti ja tunnistaa ja tunnustaa oma heikkoutensa. 

Nainen voi olla vaikka kuinka älykäs, koulutettu ja fiksu, mutta jos hänen peruskokemuksestaan puuttuu kokemus ihmisenä olemisen ristiriitaisuudesta ja valheellisuudesta, minun on vaikea kohdata häntä.

Siksi kai kirjoistakin niin paljon pidän, että etenkin laadukkaampi kirjallisuus on jatkuvaa kyselemistä ja ilmeisen kyseenalaistamista. Ei minulle oikein sovi nainen, jolla on kaikkeen valmiit vastaukset ja joka ei kyseenalaista edes ajoittain asioita pohjiaan myöten.

Ja kun ihminen rupeaa kyseenalaistamaan itseään, muita ja sosiaalisia kertomuksia, joiden varaan maailma rakentuu, silloin hän rupeaa myös horjumaan. Mielenterveys voi perustua vain uskoon pysyvyydestä ja vakiintuneisuudesta. Aidosti kyseenalaistavat ihmiset ovat harvoin tasapainoisia. Tasapainon perusteena on torjunta ja valikoiva havaitseminen ja tulkinta, ei rehellisyys ja avoimuus maailmaa, itseään ja muita ihmisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan nuo Sami tai Sanna eivät kelpaisi, koska minulle mielenterveysongelmat on ehdoton EI.

Oma kokemukseni on, että kun nainen on korkeasti koulutettu, mielenterveysongelmainen, taiteellisia kokemuksia etsivä ja faktuaalisesti elämään suhtautuva (ei esimerkiksi usko mihinkään henkihoitoihin), niin hän on hyvin usein mielenkiintoista seuraa.

Korkea koulutus ja mielenterveysongelmat kertovat usein naisen suuresta henkisestä kapasiteetista ja ajattelun ja kokemuksen syvyydestä. Tämä on oma kokemukseni.

Voisin jopa todeta, että mitä tasapainoisempi nainen on, sitä tylsempi hän on henkisesti. Herkkyys ja kokemuksen syvyys ovat usein yhteydessä mielenterveysongelmiin.

Itse asiassa mielenterveysongelmat kertovat joskus nimenomaan pienestä henkisestä kapasiteetista. Ne voivat kertoa myös persoonallisuushäiriöistä, traumataustasta, ongelmallisista toimintatavoista, vääristyneestä minäkuvasta, yms. Ja mielenterveysongelmat voivat heijastua kanssakäymiseen, parisuhteeseen ja jopa seksiin negatiivisella tavalla.

Mielenterveysongelmia voi olla, olipa henkilön älykkyysosamäärä korkea, matala tai mitä tahansa siltä väliltä.

Esim. rajusti ja pitkään koulukiusattu ja/tai toistuvasti (joskus vain kerran) pahoinpidelty, alunperin mielenterveydeltään ihan terve lapsi/mies tai nainen traumatisoitui eikä traumatisoitumista voinut estää hänen älykkyysosamääränsä. Joskus ns. vähän matalammalla älykkyydellä varustettu voi selvitä helpommin, koska ei ala analysoimaan asiaa sen kummemmin, vaan jatkaa elämäänsä, joskus taas älykkäämpi voi selvitä helpommin, koska osaa itsekin keksiä ratkaisuja traumojen tuottamiin, joskus tosi raskaisiinkin ongelmiin.

Monikaan ei tunnu ymmärtävän, että ei se, joitain poikkeuksia lukuunottamatta, ole mielenterveysongelmistä kärsivän henkilön oma vika, että elämä on kohdellut häntä kaltoin tai geeniperimä on aiheuttanut hänelle mielenterveysongelmia. Se olisi voinut sattua Sinullekin, joka heitä jopa mollaat tai pidät huonompina ihmisinä.

Moni kirjoittelee asioista, mistä ei tunnu kovin paljon tietävän.

T. terapeutti

Hirveää suhtautumista työttömiin tässä muutamassa viestissä. Kurjaa, että nykyinen hallitus on työttömien ja köyhien tuhoamiseen käytännössä tähtäävällä propagandallaan onnistunut selkeästi jo aivopesemään ihmisiä. Toki jo ennen nykyistä hallitusta työttömät ovat olleet se kaikkein syrjityin ja kaikkein huonoiten kohdelluin vähemmistöryhmä suomalaisessa yhteiskunnassa ja työttömien kohtelu on perustuslain vastaista mm. avoin syrjintä, kiristäminen, uhkailu ja orjatöihin pakottaminen, vaikka Suomi on allekirjoittanut orjatyön kieltäviä sopimuksia. Todellisuudessa työttömien joukossa on näiden ongelmatapauksien lisäksi myös paljon ihan tavallisia ihmisiä, joiden ainoa ongelma oikeasti on se työn puuttuminen. Hirveitä sanoja nämä, mutta tällaisen joidenkin kirjoittajien mielestä ns. normaalinkin on nykyään entistä vaikeampi löytää töitä. Hirveää muutenkin tämä, että jotkut ihmiset näkevät ihmisen ns. normaaliuden ja hyvyyden pelkän hyväpalkkaisen työn kautta, jonka voi menettää ilman omaa syytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot olevasi analyyttinen, mutta eikö se ole puhdasta harhaa ajatella että joku voisi kolahtaa heti?

Se on pelkoa. Tahtoisin tulla kokonaisvaltaisesti hyväksytyksi, kohdatuksi ja rakastetuksi, mutta nykyajan parisuhdemarkkinoilla tunnen olevani pelkkä tuote, joka ei kelpaa omana itsenään vaan jonka on tuotteistettava ja piilotettava itsensä kelvatakseen.

Mikään ei ole miehelle huonompi neuvo parisuhteen etsintään kuin "ole oma itsesi". Sillä ei pitkälle pääse. Naisiin vetoaa tahdikas aggressiivisuus ja päämäärätietoisuus. Tietenkin piirittäminenkin tehoaa vain hyvin pieneen osaan naisista, mutta jos naisia ei piiritä ja uskaliaasti lähesty, todennäköisyys suhteen syntymiseen on pientäkin pienempi.

Oma kokemukseni miehenä on, että nykyajan parisuhteiden muodostaminen on miehelle soidintanssi, jolla täytyy osoittaa sekä omat resurssit että huolella harjoitellut askelkuviot. Käytännössä parisuhteen muodostaminen on miehelle mitä suurimmissa määrin näytelmä, esitys. Neuvot omana itsenä olemisesta voi työntää syvälle sinne. Parisuhdemarkkinoilla pärjätäkseen täytyy hallita sekä näytelmän kulttuuriset muodot että näytelmään kuuluva persoonallinen ilmaisutapa.

Enkä minä tätä miehenä oikein jaksa. Siksi olen sinkku. Kun joskus käyn selailemassa koulutettujen naisten ilmoituksia seuranhakupalstoilla, niin perusfiilikseni on, että en kelpaa tuolle, en kelpaa tuolle, en kelpaa tuolle, enkä kelpaa tuolle.

Omaa kelpaavuuttaan voi parantaa sitkeästi yrittämällä ja aktiivisuudella, mutta ei minulle ole siihen enää oikein voimia, koska sinkkunakin voin ihan hyvin. Luen paljon, laitan mielelläni ruokaa ja harrastan kirjoittamista ja runsaasti liikuntaa. Olen kotiolio, enkä tiedä, mahtuuko henkiseen kotiini enää aikaisempien pettymysten jälkeen nainen. Olen syvässä epäilyn tilassa. Luottamukseni naisiin on kadonnut, koska koen syvästi, etten omana itsenäni riitä. 

Miksi ryhtyä suhteeseen, jos se tuntuu jatkuvalta ponnistelulta ja hyväksynnän hakemiselta?

Mietin, mikä itseeni miehessä vetoaa. "Tahdikas aggressiivisuus ja päämäärätietoisuus" kuulostaa jossain määrin osuvalta, vaikkakin hieman värittyneiden lasien läpi nähdyltä. Luulen että kyseessä on sellainen aivan normaali asia kuin terve itseluottamus ja itsen arvostaminen. Tällainen henkilö uskaltaa laittaa itsensä likoon, koska torjutuksi tuleminen nähdään lähinnä merkkinä heikosta yhteensopivuudesta eikä omasta kaikenkattavasta kelpaamattomuudesta vastakkaiselle sukupuolelle. Olen itse tällainen (nainen) ja totta kai arvostan samaa ominaisuutta myös kumppanissa.

"Parisuhdemarkkinoilla pärjätäkseen täytyy hallita sekä näytelmän kulttuuriset muodot että näytelmään kuuluva persoonallinen ilmaisutapa." Tässäkin on totuuden siemen. Sanoisin kuitenkin, että ensisijaisesti tärkeintä on kyky ilmaista itseään sille toiselle osapuolelle ymmärrettävällä tavalla, joka on samaan aikaan totta sinulle itsellesi. Jos tällaista keskusteluyhteyttä ei ole, ei voi olla parisuhdettakaan (paitsi kotitöiden jakamiseen ja muuhun arkiseen olemiseen perustuva suhde, mutta tässähän ei nyt puhuta sellaisesta).

Sinulla voi olla puutteita tuossa ilmaisutaidossa, mutta miksi ajattelet että taidon kehittäminen johtaisi siihen että et olisi enää oma itsesi? Etkö olisi suorastaan enemmän ja kirkkaammin oma itsesi silloin, kun osaat ja uskallat jakaa itseäsi muille aidosti? Miksi ajattelet että olet "parantamassa omaa kelpaavuuttasi", vs. kasvamassa kokonaisemmaksi ihmiseksi? Jotain ulkoisesti motivoitunutta tuossa ajattelussa mielestäni on. Painopisteen siirtäminen sisäisen motivaation suuntaan luultavasti toimisi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömyydestä, miksi oletus että työtön eläisi kumppanin siivellä? Onhan hänen elettävä sinkkunakin omilla tuloillaan? Ja jos on ansiosidonnaisella, saattaa työttömyyskorvaus olla paljon isompi kuin jonkun matalapalkkaisen tulot?

Toki ymmärrän että tässä yritetään pedata mahdollisimman helppoa matchia jotta joku pari edes onnistuisi.

Se ansiosidonnainen ei juokse loputtomiin. Pahimmassa tapauksessa henkilö menee naimisiin tässä ohjelmassa ja putoaa sitten peruspäivärahalle sopivasti samaan aikaan kun parin ensimmäinen lapsi syntyy.

Vaikka noin hurjasti ei kävisikään niin työttömyys ei ole mikään pikkuasia ihmisen elämässä. Siitä voi seurata esim. alan vaihtaminen tai uudenlaiseen työrooliin ja palkkatasoon sopeutuminen kun työpaikka löytyy. Nuo ovat isoja muutoksia jotka vaikuttavat ihmisen identiteettiin ja joskus jopa siihen, millaisen kumppanin kanssa hän sopii yhteen. Ymmärrän hyvin miksi tähän ohjelmaan otetaan vain ihmisiä, joilla on mahdollisimman vakaa identiteetti ja elämäntilanne. 

Mitä tarkoitat sillä, että alanvaihto vaikuttaa siihen, millaisen kumppanin kanssa sopii yhteen? Aika vahvasti tunnut ajattelevan, että työ määrittää ihmistä ensisijaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan nuo Sami tai Sanna eivät kelpaisi, koska minulle mielenterveysongelmat on ehdoton EI.

Oma kokemukseni on, että kun nainen on korkeasti koulutettu, mielenterveysongelmainen, taiteellisia kokemuksia etsivä ja faktuaalisesti elämään suhtautuva (ei esimerkiksi usko mihinkään henkihoitoihin), niin hän on hyvin usein mielenkiintoista seuraa.

Korkea koulutus ja mielenterveysongelmat kertovat usein naisen suuresta henkisestä kapasiteetista ja ajattelun ja kokemuksen syvyydestä. Tämä on oma kokemukseni.

Voisin jopa todeta, että mitä tasapainoisempi nainen on, sitä tylsempi hän on henkisesti. Herkkyys ja kokemuksen syvyys ovat usein yhteydessä mielenterveysongelmiin.

Itse asiassa mielenterveysongelmat kertovat joskus nimenomaan pienestä henkisestä kapasiteetista. Ne voivat kertoa myös persoonallisuushäiriöistä, traumataustasta, ongelmallisista toimintatavoista, vääristyneestä minäkuvasta, yms. Ja mielenterveysongelmat voivat heijastua kanssakäymiseen, parisuhteeseen ja jopa seksiin negatiivisella tavalla.

Mielenterveysongelmia voi olla, olipa henkilön älykkyysosamäärä korkea, matala tai mitä tahansa siltä väliltä.

Esim. rajusti ja pitkään koulukiusattu ja/tai toistuvasti (joskus vain kerran) pahoinpidelty, alunperin mielenterveydeltään ihan terve lapsi/mies tai nainen traumatisoitui eikä traumatisoitumista voinut estää hänen älykkyysosamääränsä. Joskus ns. vähän matalammalla älykkyydellä varustettu voi selvitä helpommin, koska ei ala analysoimaan asiaa sen kummemmin, vaan jatkaa elämäänsä, joskus taas älykkäämpi voi selvitä helpommin, koska osaa itsekin keksiä ratkaisuja traumojen tuottamiin, joskus tosi raskaisiinkin ongelmiin.

Monikaan ei tunnu ymmärtävän, että ei se, joitain poikkeuksia lukuunottamatta, ole mielenterveysongelmistä kärsivän henkilön oma vika, että elämä on kohdellut häntä kaltoin tai geeniperimä on aiheuttanut hänelle mielenterveysongelmia. Se olisi voinut sattua Sinullekin, joka heitä jopa mollaat tai pidät huonompina ihmisinä.

Moni kirjoittelee asioista, mistä ei tunnu kovin paljon tietävän.

T. terapeutti

En ole mollannut ketään (voisit vaikka osoittaa viestin, jossa on "mollattu") enkä pidä mt-ongelmaisia huonompina ihmisinä. En vain halua parisuhdetta mt-ongelmaisen kanssa. Tottakai tiedän, etteivät mt-ongelmat ole henkilön oma vika, mutta ei se silti ole minulle syy aloittaa suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustaisitko mieluummin perheen epävakaan kanssa, jolla on kohonnut itsemurhariski, vai mieleltään terveen kanssa?

Minulle tärkeintä parisuhteessa on henkinen kohtaaminen. Minua ovat aina koskettaneet naiset, joilla on herkkyyttä kokea syvästi ja nähdä asiat moniulotteisesti ja ristiriitaisesti ja tunnistaa ja tunnustaa oma heikkoutensa. 

Nainen voi olla vaikka kuinka älykäs, koulutettu ja fiksu, mutta jos hänen peruskokemuksestaan puuttuu kokemus ihmisenä olemisen ristiriitaisuudesta ja valheellisuudesta, minun on vaikea kohdata häntä.

Siksi kai kirjoistakin niin paljon pidän, että etenkin laadukkaampi kirjallisuus on jatkuvaa kyselemistä ja ilmeisen kyseenalaistamista. Ei minulle oikein sovi nainen, jolla on kaikkeen valmiit vastaukset ja joka ei kyseenalaista edes ajoittain asioita pohjiaan myöten.

Ja kun ihminen rupeaa kyseenalaistamaan itseään, muita ja sosiaalisia kertomuksia, joiden varaan maailma rakentuu, silloin hän rupeaa myös horjumaan. Mielenterveys voi perustua vain uskoon pysyvyydestä ja vakiintuneisuudesta. Aidosti kyseenalaistavat ihmiset ovat harvoin tasapainoisia. Tasapainon perusteena on torjunta ja valikoiva havaitseminen ja tulkinta, ei rehellisyys ja avoimuus maailmaa, itseään ja muita ihmisiä kohtaan.

Sä olet oikein hyvää "aviomiesmateriaalia". Olet vain oma itsesi, kyllä varmasti kelpaat ja monellekin.

Vierailija kirjoitti:

Hirveää suhtautumista työttömiin tässä muutamassa viestissä. Kurjaa, että nykyinen hallitus on työttömien ja köyhien tuhoamiseen käytännössä tähtäävällä propagandallaan onnistunut selkeästi jo aivopesemään ihmisiä. Toki jo ennen nykyistä hallitusta työttömät ovat olleet se kaikkein syrjityin ja kaikkein huonoiten kohdelluin vähemmistöryhmä suomalaisessa yhteiskunnassa ja työttömien kohtelu on perustuslain vastaista mm. avoin syrjintä, kiristäminen, uhkailu ja orjatöihin pakottaminen, vaikka Suomi on allekirjoittanut orjatyön kieltäviä sopimuksia. Todellisuudessa työttömien joukossa on näiden ongelmatapauksien lisäksi myös paljon ihan tavallisia ihmisiä, joiden ainoa ongelma oikeasti on se työn puuttuminen. Hirveitä sanoja nämä, mutta tällaisen joidenkin kirjoittajien mielestä ns. normaalinkin on nykyään entistä vaikeampi löytää töitä. Hirveää muutenkin tämä, että jotkut ihmiset näkevät ihmisen ns. normaaliuden ja hyvyyden pelkän hyväpalkkaisen työn kautta, jonka voi menettää ilman omaa syytään.

Minä kirjoitin jonkun viestin, jossa mainitsin ymmärtäväni miksi tähän ohjelmaan ei valita työttömiä. 

Tässä muodostetaan parisuhde tuntemattoman ihmisen kanssa, ja silloin tietyt perusasiat on tosi tärkeää olla vakaalla pohjalla. Toinen tällainen asia on mielestäni se, että osallistujilla ei olisi vielä lapsia (yhdellä aiemmin osallistuneella on ollut lapsi, mikä oli mielestäni virheratkaisu asiantuntijoilta).

Elämäntapatyöttömiä ja oman vastuuttoman käytöksen vuoksi työttömäksi joutuneita on olemassa, mutta kaikki työttömät eivät tosiaankaan ole sellaisia eikä työn kuulu määrittää ihmisen arvoa. Normaalissa elämässä on mahdollista tutustua ihmiseen rauhassa ja muodostaa hänestä käsitys sen pohjalta millainen hän oikeasti on - ei niinkään sen pohjalta onko hänellä työpaikka vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perustaisitko mieluummin perheen epävakaan kanssa, jolla on kohonnut itsemurhariski, vai mieleltään terveen kanssa?

Minulle tärkeintä parisuhteessa on henkinen kohtaaminen. Minua ovat aina koskettaneet naiset, joilla on herkkyyttä kokea syvästi ja nähdä asiat moniulotteisesti ja ristiriitaisesti ja tunnistaa ja tunnustaa oma heikkoutensa. 

Nainen voi olla vaikka kuinka älykäs, koulutettu ja fiksu, mutta jos hänen peruskokemuksestaan puuttuu kokemus ihmisenä olemisen ristiriitaisuudesta ja valheellisuudesta, minun on vaikea kohdata häntä.

Siksi kai kirjoistakin niin paljon pidän, että etenkin laadukkaampi kirjallisuus on jatkuvaa kyselemistä ja ilmeisen kyseenalaistamista. Ei minulle oikein sovi nainen, jolla on kaikkeen valmiit vastaukset ja joka ei kyseenalaista edes ajoittain asioita pohjiaan myöten.

Ja kun ihminen rupeaa kyseenalaistamaan itseään, muita ja sosiaalisia kertomuksia, joiden varaan maailma rakentuu, silloin hän rupeaa myös horjumaan. Mielenterveys voi perustua vain uskoon pysyvyydestä ja vakiintuneisuudesta. Aidosti kyseenalaistavat ihmiset ovat harvoin tasapainoisia. Tasapainon perusteena on torjunta ja valikoiva havaitseminen ja tulkinta, ei rehellisyys ja avoimuus maailmaa, itseään ja muita ihmisiä kohtaan.

Minäkin arvostan noita mainitsemiasi asioita, mutta oman kokemukseni mukaan ne voivat toteutua myös sellaisen henkilön kohdalla, jolla on mielenterveys kunnossa. Kaikkien mielenterveys ei ala horjumaan, koska henkilöllä voi olla paljon suojaavia ominaisuuksia ja myös kykyä käsitellä ja sietää ristiriitaisuutta.