Ensitreffit alttarilla 2023 OFFICIAL
Aloitetaanpa jo tämän vuotinen EA-ketju! Joko on tiedossa milloin ohjelma alkaa tulla ulos? Tässä kesäisessä jutussa ulostulopäivämäärää ei vielä ole, mutta asiantuntijoina nähdään viime kaudelta tutut kirkkoherra Kari Kanala, ratkaisukeskeinen terapeutti Hanna Myllymaa ja erityistason seksuaaliterapeutti Tapani Alanen.
Onko kenelläkään tietoa onko tämä syksyn ohjelma se vanha kunnon versio, eikä se kamala 2.0 joka nähtiin viime vuonna?
https://www.seiska.fi/katso/ensitreffit-alttarilla-ohjelmaan-muutos-tam…
Katso lähetysajat : Ensitreffit Alttarilla - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (10963)
Tämän kommentointipalstan on selvästi ominut joku pitkänpiiiiitkiä itsestäänselvyyksiä kirjoitteleva Matti.
Koko ajan vain; Minä, Minä, Minä, minun mielestäni, minun pitkä ihmissuhteeni, minä, minä, minä ja politiikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vantaan Kokoomus
Onpas jännää, luulin että politiikan toimittajan pitäisi olla selvästi puolueeton julkikuvaltaan.
Huvittaa myös Matin liirumlaarumi tuolla sivulla. Että mielenterveyspalvelut sydäntä lähellä. Perus kokkarihuttua eli kauniita sanoja mutta teot ei sit kenenkään mielenterveyttä paranna.
Voisitko säästää politiikkapaskasi muihin ketjuihin, vai meinaatko tukehtua siihen, että on pakko jankata joka välissä?
Vierailija kirjoitti:
Miksei tässä ole juuri koskaan perusmassasta poikkeavia ihmisiä? Aina vaan tuota keskimääräistä ihmistyyppiä, jonka pariutumisongelma on luultavasti se, että tavallaan kuka vaan "normaali" voisi olla se oikea, mutta kukaan ei oikein kelpaa tai sytytä. Missä kaikki vaihtoehtoihmiset, samasta sukupuolesta kiinnostuneet, uskovaiset, vanhempi väki, ihan mikä vaan muu?
Tietenkin tuollaiseen ohjelmaan pitääkin valita sellaisia, joille tavallaan kuva vaan "normaali" voisi olla oikea, jos halutaan, että ohjelmassa muodostuu myös kestäviä suhteita. Silloin paras lopputulos syntyy, kun molemmat osapuolet ovat vähän sellaisia "kaikki käy, kuka vaan kiva ja nlormaali kelpaa". Jos etsii jotain tietynlaista ja haluaa jotain täydellistä yhteensopivuutta ja just sen kokemuksen, että kumppani ei voisi olla kukaan muu, silloin onnistumisen todennäköisyys tuollaisessa ohjelmassa on ehkä jotain 0,001%.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti on puoluesympatiat mätsätty. Itselläni olisi järkytys jos puoliso paljastuisi kokoomuslaiseksi.
Juuri näin. 😅 Ärsyttää, että näin vahvasti väriä tunnustava puolueihminen on otettu mukaan. Seuraan politiikkaa eduskunnan kyselytunneista lähtien, mutta kokkarin näkeminen vielä viihteellisessä ohjelmassa on liikaa.
Varmaan tekee sitten sulle oikein hyvää nähdä, että puolueidentiteetin takanakin on tavallinen ihminen. Mun mielestä on oikein hyvä, että on ihmisiä eri ammateista mukana. Sehän olisi syrjintää, jos tähän ohjelmaan ei voisi päästä, koska "väärää yhteiskunnallista aktiivisuutta". Mutta eivät varmaan puhu politiikkaa ohjelmassa yhtään, eihän muitakaan työasioita ole tässä tuotu esille ollenkaan.
Juuri näin. Arvojen samankaltaisuus on tärkeää, mutta loppujen lopuksi suomalaisessa yhteiskunnassa puolueiden väliset erot ovat varsin pieniä populistisia liikkeitä lukuunottamatta. Kaikki puhuvat hyvinvointivaltion puolesta, haluavat vihreää siirtymää (hieman eri aikatauluilla) ja pitävät kiinni humanitaarisista säädöksistä. Jotenkin nykykeskustelussa keskitytään eroihin ja unohdetaan yhteinen pohja. Yksi hyvä esimerkki yhteisistä ongelmista joissa joudutaan löytämään ratkaisut on ympäristökysymykset: aluksi vain vihreiden "hömppä" on muuttunut laajasti hyväksytyksi vihreäksi siirtymäksi hiili ja luontokatohuolineen. Sama juttu edessä maa han mu uttoasioissa: jos katsoo mikä politiikan kehitys kaikissa muissa pohjoismaissa, meilläkin joudutaan hyväksymään ettei noista ongelmista puhuminen ole vain yhden puolueen syr jivää kouhkaamista, vaan ongelmat pitää nähdä ilman minkään v äes tö ryhmän kokonaisvaltaista tuomitsemista, silmien ummistaminen ei siinä auta. Itse olen vihreä ympäristöasioissa, ystäväpiiriltäni hyvin kansainvälinen, mutta silti olen ymmärtänyt persujenkin huolia vaikka en heidän syrj ivää ajattelua hyväksy.
Tosi hyvä kommentti, mutta kenenkään syrjivää ajattelua ei pidä hyväksyä. Sitä löytyy kaikkien puolueiden äänestäjistä.
Vierailija kirjoitti:
Miksei tässä ole juuri koskaan perusmassasta poikkeavia ihmisiä? Aina vaan tuota keskimääräistä ihmistyyppiä, jonka pariutumisongelma on luultavasti se, että tavallaan kuka vaan "normaali" voisi olla se oikea, mutta kukaan ei oikein kelpaa tai sytytä. Missä kaikki vaihtoehtoihmiset, samasta sukupuolesta kiinnostuneet, uskovaiset, vanhempi väki, ihan mikä vaan muu?
Keskimääräistä ihmistyyppiä ei olekaan. Miten joku voi noin typerästi sanoa?
Edes heteroavioliitossa olevasta, siihen halunneesta et voi tietää, mikä vaikkapa hänen seksuaalisuutensa on. Se, että tuo esille itseänsä, ei erikoiseksi tai kiinnostavaksi tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja tämä mielipide, mutta kerätköön.
Minua närästää aina se, miten moni tuntuu odottavan puolisoa, joka tulee tiiviiksi osaksi _omaa_ elämää. Monilla on valmiina koirat, kaverit, sukulaiset ja harrastukset, joiden parissa vietetään paljon aikaa ja oletetaan, että toinen tulee osaksi tuota kuviota. Ehkä olen erikoinen, mutta minusta ihmisen ei kuulu olettaa puolison tupsahtavan osaksi omaa elämää. Sillä puolisollakin on oma elämänsä, ne omat kaverit ja harrastukset, joiden parissa hän haluaa aikansa viettää. Hyvä parisuhde on minusta sitä, että kummallakin on tilaa omalle elämälleen ja yhteiselle arjelle, eikä molempien elämän oleteta pyörivän toisen elämän ympärillä.
Mielestäni on iso painolasti olettaa, että toinen haluaa viettää säännöllisesti aikaa lemmikkisi, kaveriesi ja sukulaistesi kanssa - saati, että toinen varmasti pitäisi heistä. Jos itse mietin omien kavereideni puolisoita, niin aika harvan kanssa aidosti viihdyn. Osasta en piittaa ollenkaan, jotkut ovat lyhyinä annoksina ok seuraa ja vain muutama on oikeasti tosi kiva ja hauska. Eikä kaikki puolison sukulaisetkaan ole minusta maailman ihanimpia ihmisiä, vaikka toki tekemisissä ollaankin. En myöskään oleta, että omat sukulaiseni tai kaverini olisivat puolisostani innoissaan. Eiväthän he tuota puolisoa ole seurakseen valinnut.
Itseä ihmetyttää, mihin väliin nämä ihmiset meinaavat sen parisuhteen ja lapsiperheen saada? Jos päivät on täytetty harrastuksilla, koiran ulkoilutuksella, kaverien näkemisellä ja sukuloinnilla, niin mihin väliin ne puoliso ja lapset mahtuu?
Toki joillain voi oikeasti olla niin, ettei elämässä oikeasti ole tilaa suhteelle, mutta ei siitä voi mitään päätellä, mitä sinkkuna tekee. Jos ei tykkää sinkkuna istua yksin kotona, niin onhan se ihan fiksua keksiä itselleen muuta puuhaa ja nähdä ihmisiä. Suhteessa ollessa sama ihminen voi järjestää ajankäyttönsä toisin, koska kotona oleminen ei enää tarkoita yksinäistä koti-iltaa, kun sitä voi viettää vaikka kumppanin kanssa. Omituista ajatella, että vain sellaisilla on aikaa suhteelle, jotka istuvat yksin kotona panttaamassa itseään, etteivät vahingossa harrasta liikaa ja vaikuta liian kiireisiltä.
Sama lapsiin liittyen - tottakai lapseton elää erilaista elämää, kun ei tarvitse järjestää ajankäyttöään lapsen tarpeiden mukaan. Ja toisaalta sitten lapsen synnyttyä myös HALUAA olla lapsen kanssa, jolloin valitsee asioita eri tavoin. Lapseton voi aivan hyvin olla iltaan asti kavereiden kanssa ulkona ja nukkua sunnuntaina puolille päivin - ei se silti sitä tarkoita, että hän tekisi samaa vielä lapsen synnyttäkin. Toki joskus voi tehdä niinkin, jos vaikka vuorottelee lapsen toisen vanhemman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Esittelyteksteissä ihmetytti:
-Julia: seikkailullisuus ja perheen perustaminen. Ovatko nämä toiveet liian ristiriidassa keskenään? Pikkulapsiaikana harvalla on mahdollisuus lähteä (spontaanisti) reissuille seikkailemaan.
-Waltteri: spontaani ja haluaa nyt pysähtyä. Minusta tietyt persoonan piirteet ovat aikuisilla pysyviä. Ei se spontaanius katoa, vaikka perhe-elämää ja jonkinlaista rauhoittumista kaipaisikin.
-Aleksi: elämä täynnä työtä, harrastuksia ja läheisiä. Haaveissa työt ulkomailla ja perhe sitten joskus. Miten tähän yhtälöön mahtuisi puoliso ja lapset?
-Riia: perhekeskeinen ja haluaa nähdä maailmaa? Haluaako lapsia vai ei? Maailman näkeminen ja pikkulapsiarki ei ole yhtälö helpoimmasta päästä.
-Matti: 37 v ja toivoo lapsia. Itselleni herää kysymys, miksi aiemmasta liitosta ei ole lapsia? 37 v ikäisellä ei ole kauheasti aikaa odotteluun.
-Pauliina: Temperamenttisuus ja astianpesukoneen täyttämisen suhteen tarkka tyyli saattavat povata haasteita. Meneekö Pauliinan fiilis heti, jos toinen tekee jotenkin "väärin"?
Miksi ei saisi olla ristiriitaisiakin toiveita? Joidenkin kohdallahan selkeästi on ajatuksena että ensin yhtä ja sitten myöhemmin toista. Mutta noin yleisesti ottaen, kyllähän sama ihminen voi haluta nähdä maailmaa ja hankkia lapsia. Molempia ehtii yhden elämän aikana tehdä. Ja kyllähän ihminen voi olla luonteeltaan spontaani, vaikka eläisi vakiintunuta arkea. Ei sen spontaaniuden tarvitse tarkoittaa että koko ajan haetaan jotain elämänmuutoksia, vaan se voi ilmetä myös tavassa suhtautua pienempiin asioihin arjessaan. Ja seikkailullisuus ei sinänsä tarkoita mitään - koska se tarkoittaa jokaisen suussa eri asioita. Todella moni sanoo, että tykkää seikkailuista, mutta silti kaikki tarkoittavat sillä eri asioita, ja osa sanojista voi olla jopa hyvinkin tylsiä, varovaisia ja tasaisia tyyppejä. Ihmisen minäkuva voi silti olla se, että on "vähän seikkailuhenkinen" - kun eri ihmisille seikkailu muodostuu eri asioista. Tuollainen sana ei siis tarkoita tai kerro sen vuoksi yhtään mitään.
25 sivua keskustelua päiviä ennen ensimmäistäkään jaksoa :D tämä ohjelma kyllä puhuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti on puoluesympatiat mätsätty. Itselläni olisi järkytys jos puoliso paljastuisi kokoomuslaiseksi.
Sama. Ero olisi sen jälkeen satavarma.
Kamusko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parit tuumailuni, en ole samaa ajatusta täällä havainnut (tän päivän ehdotuksia lukematta);
- Julia & Aleksi ; urheilulliset
- Riia & Waltteri ; matkailua kaipaavat
- Pauliina & Matti ; rauhalliset kotona viihtyvätLisään nimimerkin, hauska katsoa kenen parivalinnat osuivat.. kivat osallistujat esittelyiden mukaan.
Kiitos tästä. Luen heidän esittelyt vielä ajatuksella ja katson, mihin päädyn!
Vierailija kirjoitti:
Kommodoori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittelyteksteissä ihmetytti:
-Julia: seikkailullisuus ja perheen perustaminen. Ovatko nämä toiveet liian ristiriidassa keskenään? Pikkulapsiaikana harvalla on mahdollisuus lähteä (spontaanisti) reissuille seikkailemaan.
-Waltteri: spontaani ja haluaa nyt pysähtyä. Minusta tietyt persoonan piirteet ovat aikuisilla pysyviä. Ei se spontaanius katoa, vaikka perhe-elämää ja jonkinlaista rauhoittumista kaipaisikin.
-Aleksi: elämä täynnä työtä, harrastuksia ja läheisiä. Haaveissa työt ulkomailla ja perhe sitten joskus. Miten tähän yhtälöön mahtuisi puoliso ja lapset?
-Riia: perhekeskeinen ja haluaa nähdä maailmaa? Haluaako lapsia vai ei? Maailman näkeminen ja pikkulapsiarki ei ole yhtälö helpoimmasta päästä.
-Matti: 37 v ja toivoo lapsia. Itselleni herää kysymys, miksi aiemmasta liitosta ei ole lapsia? 37 v ikäisellä ei ole kauheasti aikaa odotteluun.
-Pauliina: Temperamenttisuus ja astianpesukoneen täyttämisen suhteen tarkka tyyli saattavat povata haasteita. Meneekö Pauliinan fiilis heti, jos toinen tekee jotenkin "väärin"?
Anteeksi mitä? nyt meni sarsaparilla väärään kurkkuun heti aamusta! missä maailmassa elät missä 37 vuotiaalla miehellä ei ole "aikaa odotteluun" lastenhankinnassa? Matilla on ainakin ~25 vuotta aikaa hankkia lapsi. Monet miehet saavat ensimmäisen skidin siinä keski-iän paikkeilla. Merimiehenä tapaa varsinkin ulkomailla paljon kollegoita nykyään jotka elävät ns. ruuhkavuosia nelikymppisinä. En usko että suomi olisi mikään poikkeus... vaikka olemmekin vähän jäljessä isosta maailmasta välillä :)
Nyt rauhoittukaa mammat!
"Alle prosentti isäksi ensi kertaa tulleista on yli 45-vuotiaita." Eli siinä sinulle hieman faktaa mutu-tiedon tilalle. -eri
Tämä. Tästä oli juuri Hesarissa juttua. Vaikka biologisesti mies voi saada lapsen vanhemmallakin iällä, ainoastaan alfojen alfat saavat. Yleensä ottaen kolmikymppisen naiset etsivät kolmikymppisiä miehiä, ei niitä 45+. Iso osa miehistä alkaa tajuamaan tämän vasta, kun nelikymppisenä alkaa jälkikasvun teko kiinnostaa. Juna meni jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommodoori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittelyteksteissä ihmetytti:
-Julia: seikkailullisuus ja perheen perustaminen. Ovatko nämä toiveet liian ristiriidassa keskenään? Pikkulapsiaikana harvalla on mahdollisuus lähteä (spontaanisti) reissuille seikkailemaan.
-Waltteri: spontaani ja haluaa nyt pysähtyä. Minusta tietyt persoonan piirteet ovat aikuisilla pysyviä. Ei se spontaanius katoa, vaikka perhe-elämää ja jonkinlaista rauhoittumista kaipaisikin.
-Aleksi: elämä täynnä työtä, harrastuksia ja läheisiä. Haaveissa työt ulkomailla ja perhe sitten joskus. Miten tähän yhtälöön mahtuisi puoliso ja lapset?
-Riia: perhekeskeinen ja haluaa nähdä maailmaa? Haluaako lapsia vai ei? Maailman näkeminen ja pikkulapsiarki ei ole yhtälö helpoimmasta päästä.
-Matti: 37 v ja toivoo lapsia. Itselleni herää kysymys, miksi aiemmasta liitosta ei ole lapsia? 37 v ikäisellä ei ole kauheasti aikaa odotteluun.
-Pauliina: Temperamenttisuus ja astianpesukoneen täyttämisen suhteen tarkka tyyli saattavat povata haasteita. Meneekö Pauliinan fiilis heti, jos toinen tekee jotenkin "väärin"?
Anteeksi mitä? nyt meni sarsaparilla väärään kurkkuun heti aamusta! missä maailmassa elät missä 37 vuotiaalla miehellä ei ole "aikaa odotteluun" lastenhankinnassa? Matilla on ainakin ~25 vuotta aikaa hankkia lapsi. Monet miehet saavat ensimmäisen skidin siinä keski-iän paikkeilla. Merimiehenä tapaa varsinkin ulkomailla paljon kollegoita nykyään jotka elävät ns. ruuhkavuosia nelikymppisinä. En usko että suomi olisi mikään poikkeus... vaikka olemmekin vähän jäljessä isosta maailmasta välillä :)
Nyt rauhoittukaa mammat!
"Alle prosentti isäksi ensi kertaa tulleista on yli 45-vuotiaita." Eli siinä sinulle hieman faktaa mutu-tiedon tilalle. -eri
Tämä. Tästä oli juuri Hesarissa juttua. Vaikka biologisesti mies voi saada lapsen vanhemmallakin iällä, ainoastaan alfojen alfat saavat. Yleensä ottaen kolmikymppisen naiset etsivät kolmikymppisiä miehiä, ei niitä 45+. Iso osa miehistä alkaa tajuamaan tämän vasta, kun nelikymppisenä alkaa jälkikasvun teko kiinnostaa. Juna meni jo.
Lisäksi miehet pitävät 22-vuotiasta naista aina viehättävimpänä miehen iästä riippumatta. Naiset taas +-3 vuotta omasta iästään poikkeavaa miestä. Todellisuudessa avioliitot muodostuvat keskimäärin samanikäisten kumppanien välille. Eli naiset valitsevat!
Tinder-keskusteluissa aina syytetään naisia hypergamiasta, mutta miesten hypergamia on myös todellista, se vaan heijastuu eri tavoin eli (merkittävästi) nuoremman kumppanin himoamiseen. Tämä alkaa myös tuottaa lapsettomuutta, sillä 30v miehet kurkottavat deittidovelluksissa parikymppisiä naisia kohti, 40v miehet kolmekymppisiä naisia kohti. Kummatkaan ikäryhmät naisten keskuudessa eivät keskimäärin kuitenkaan pariudu vuosikymmentä vanhempien miesten kanssa => miehet kuitenkin odottavat josko "kävisi tuuri" ja... aika kuluu.
Kyllä miehiä varmasti himottaa kokeilla josko nuoremmalta irtoaisi sillä nuorten naisten profiilit ovat vain ikäasetuksen päässä yrityksestä. Ennen Tinder-aikaa oli sentään jotain realismia pariutumisessa kun baarissa parikymppinen pimu antoi suoraan sedälle pakit. Nykyään setä ei saa suoraa pakkia vaan jää ilman matchia mutta voi jatkaa muiden pimujen yrittämistä.
Huom. naisilla toki myös omat pankkiirilentäjä Chad-harhat mutta niistähän täällä keskustellaankin jatkuvasti! Nyt on hyvä keskustella miesten harhoista jotka johtavat odotteluun ja lapsettomuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Kommodoori kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittelyteksteissä ihmetytti:
-Julia: seikkailullisuus ja perheen perustaminen. Ovatko nämä toiveet liian ristiriidassa keskenään? Pikkulapsiaikana harvalla on mahdollisuus lähteä (spontaanisti) reissuille seikkailemaan.
-Waltteri: spontaani ja haluaa nyt pysähtyä. Minusta tietyt persoonan piirteet ovat aikuisilla pysyviä. Ei se spontaanius katoa, vaikka perhe-elämää ja jonkinlaista rauhoittumista kaipaisikin.
-Aleksi: elämä täynnä työtä, harrastuksia ja läheisiä. Haaveissa työt ulkomailla ja perhe sitten joskus. Miten tähän yhtälöön mahtuisi puoliso ja lapset?
-Riia: perhekeskeinen ja haluaa nähdä maailmaa? Haluaako lapsia vai ei? Maailman näkeminen ja pikkulapsiarki ei ole yhtälö helpoimmasta päästä.
-Matti: 37 v ja toivoo lapsia. Itselleni herää kysymys, miksi aiemmasta liitosta ei ole lapsia? 37 v ikäisellä ei ole kauheasti aikaa odotteluun.
-Pauliina: Temperamenttisuus ja astianpesukoneen täyttämisen suhteen tarkka tyyli saattavat povata haasteita. Meneekö Pauliinan fiilis heti, jos toinen tekee jotenkin "väärin"?
Anteeksi mitä? nyt meni sarsaparilla väärään kurkkuun heti aamusta! missä maailmassa elät missä 37 vuotiaalla miehellä ei ole "aikaa odotteluun" lastenhankinnassa? Matilla on ainakin ~25 vuotta aikaa hankkia lapsi. Monet miehet saavat ensimmäisen skidin siinä keski-iän paikkeilla. Merimiehenä tapaa varsinkin ulkomailla paljon kollegoita nykyään jotka elävät ns. ruuhkavuosia nelikymppisinä. En usko että suomi olisi mikään poikkeus... vaikka olemmekin vähän jäljessä isosta maailmasta välillä :)
Nyt rauhoittukaa mammat!
"Alle prosentti isäksi ensi kertaa tulleista on yli 45-vuotiaita." Eli siinä sinulle hieman faktaa mutu-tiedon tilalle. -eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei tässä ole juuri koskaan perusmassasta poikkeavia ihmisiä? Aina vaan tuota keskimääräistä ihmistyyppiä, jonka pariutumisongelma on luultavasti se, että tavallaan kuka vaan "normaali" voisi olla se oikea, mutta kukaan ei oikein kelpaa tai sytytä. Missä kaikki vaihtoehtoihmiset, samasta sukupuolesta kiinnostuneet, uskovaiset, vanhempi väki, ihan mikä vaan muu?
Itsekin toivoisin näkeväni vaihtoehtoihmisiä tässä ohjelmassa. Tämä ohjelma on hyvin konservatiivinen ja muuttumassa tylsäksi. Missä ovat bi seksuaali parit? Vanhempia ihmisiä? Vapaaehtoisesti lapsettomat? Pyörätuolissa istuvat? Amputoituja ihmisiä... Vai ovatko liian pelottavia ihmisiä tylsille asiantuntijoille.
Viime kausikin oli niin tylsä ja puuduttava, että jätin katsomisen kokonaan kesken. Saa nähdä miten käy tänä vuonna.
Onhan ohjelmassa vapaaehtoisesti lapsettomia pareja ollut. On voinut olla bi-parejakin, mutta meille ei ole sitä kerrottu.
Noista muista niin ei kai ketään amputoitua voida pakottaa hakemaan ihan vain jotta saataisiin sinun mieliksesi sellaisiakin mukaan. Tai, jos on hakenut, ehkä vain ei ole löydetty hänelle sopivaa matchia.
Vierailija kirjoitti:
Pullaposki-Matti kun odottaisi alttarilla, niin... aika monen naisen hymy hyytyisi.
Matti on ihan parhaita ihmisiä. Saatte vielä nähdä.
Ulkonäön perusteella miehet aika blaaaaah. Naiset enemmän ulkonäköönsä panostavia ja paremman näköisiä.
Toivottavasti miehiltä löytyy huumorintajua, älykkyyttä ja jotain charmia, mikä ei kuvista välity, koska muuten tulee tylsä kausi.
Tai löytyisi se kuuluisa kipinä edes jollekin parille. Olisi mukava nähdä onnistunut paritus viime kauden fiaskon jälkeen.
Työttömyydestä, miksi oletus että työtön eläisi kumppanin siivellä? Onhan hänen elettävä sinkkunakin omilla tuloillaan? Ja jos on ansiosidonnaisella, saattaa työttömyyskorvaus olla paljon isompi kuin jonkun matalapalkkaisen tulot?
Toki ymmärrän että tässä yritetään pedata mahdollisimman helppoa matchia jotta joku pari edes onnistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pullaposki-Matti kun odottaisi alttarilla, niin... aika monen naisen hymy hyytyisi.
Matti on ihan parhaita ihmisiä. Saatte vielä nähdä.
Jos Matti on ihan parhaita ihmisiä, niin miksi hän joutuu turvautumaan tv-ohjelmaan saadakseen puolison?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pullaposki-Matti kun odottaisi alttarilla, niin... aika monen naisen hymy hyytyisi.
Matti on ihan parhaita ihmisiä. Saatte vielä nähdä.
Kiinnostava hän on ainakin! Hauska nähdä millainen hän on tyyppinä ohjelmassa.
Lisään nimimerkin, hauska katsoa kenen parivalinnat osuivat.. kivat osallistujat esittelyiden mukaan.