Itsemurhan tehneiden muistaminen
Kokemuksia?
Olen huomannut, että en ajattele hänestä samalla tavalla kuin muista kuolleista. Koen, että hän teki väärin suremaan jääneitä kohtaan, olkoonkin ollut missä mielenhäiriössä tahansa tekonsa aikana. Teko oli yllätyksellinen.
Hänen hautansa tuntuu tyhjältä. Hänen elämä jäi liian lyhyeksi. Hän hylkäsi haasteen elää, joten minä olen hylännyt ajattelemasta häntä yhtä aktiivisesti, kuin mitä muistelen ihmisiä, jotka ovat kuolleet aikanaan luonnollisesti.
Ajattelen, että hän oli tietynlainen, mutta hän hylkäsi meidät ja mahdollisuutensa. Hän aiheutti paljon tuskaa. Hänen eteensä tehtiin paljon ja hän heitti kaiken kuin romukoppaan. Hänellä olisi ollut annettava, mutta hän ei jäänyt antamaan.
Kommentit (20)
Ovat kuulemma niin itsekkäitä ettei heitä tarvitse todellakaan muistaa. Mitä nopeammin unohtaa niin sen parempi.
Vierailija kirjoitti:
Oletpa omahyväinen, kun ajattelet, että sinä olisit jonkun kärsivän ihmisen syy pysyä elossa.
En vain minä vaan monet läheiset.
Ymmärrän jotenkin itsemurhan, jos ihminen on parantumattomasti sairas ja kipuja ei saada lievitettyä, mutta en sitä, että ilman varoitusta ja ilman, että haetaan apua, tuosta vain tehdään itsemurha.
Itsemurhaa ei pysty perumaan. Se menee yli käsityskykyni.
ap
Kuolleita on turha muistella ja heidän tekemisiään päteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletpa omahyväinen, kun ajattelet, että sinä olisit jonkun kärsivän ihmisen syy pysyä elossa.
En vain minä vaan monet läheiset.
Ymmärrän jotenkin itsemurhan, jos ihminen on parantumattomasti sairas ja kipuja ei saada lievitettyä, mutta en sitä, että ilman varoitusta ja ilman, että haetaan apua, tuosta vain tehdään itsemurha.
Itsemurhaa ei pysty perumaan. Se menee yli käsityskykyni.
ap
Älä vähättele itsemurhaan päätyvän ihmisen tuntemaa henkistä kipua.
Vierailija kirjoitti:
Kuolleita on turha muistella ja heidän tekemisiään päteä.
Turhaako? Ennen tätä itsemurhan tehnyttä olen muistellut monia vaiherikkaita ja jo päättyneitä elämiä. Osasta heistä tulee lämmin olo muistellessa ja ihmettelen itsekin, miten elävästi voin muistaa jopa yksityiskohtia. On ihmeellistä, miten ihmiset ovat kulkeneet täällä matkaansa ennenkin ja tulevat kulkemaan myös meidän jälkeen.
ap
Tämä kirjailija varmaan ymmärtää ajatuksiasi: https://www.helsinginuutiset.fi/teemat/5764639.
Julkaisi kostona siskonsa päiväkirjat. Suora lainaus: "Kirja on yhtä aikaa isosiskon kosto ja lahja pikkusiskolle. Kosto siksi, että sisko päätti tappaa itsensä kysymättä lupaa. Lahja siksi, että näin myös Minna saa tekstinsä julki. Kirjoittaminen oli Minnan juttu. Sitä hän olisi halunnut tehdä.
Hänellä ei ollut itsevarmuutta tai rohkeutta näyttää, miten taitava kirjoittaja oli. Teen hänestä tällä kirjalla kirjailijan."
Ymmärrän että toisen kuolema järkyttää mutta ap kyse ei ole sinusta vaan sen toisen ihmisen elämästä. Itsekästä on odottaa että toinen eläisi sinua varten.
Kuulostat tältä: minäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminäminä.
Olet itsekäs ajattelutapasi takia. Kukaan joka ajautuu itsemurhaan ei nauti elämästä. Ja sinun mielestäsi hänen olisi pitänyt kärsiä jokaisen päivän elämästään sinun takiasi?
Häpeä.
Kuuntele Ismo Alangon kappale Nuorena nukkuneet, liittyy vahvasti aiheeseen.
Itsekkyydestä
Koen olevani enemmän yhteisöllinen kuin yksilökeskeinen ihminen. En päätä vain omaa etua ajatellen, vaan mitä mistäkin seuraa läheisilleni ja mikä on myös yhteiseksi hyväksi. Tasapainoilen elämässäni niin, että en silti uhraisi omaa elämääni muiden vuoksi.
Hän oli osa yhteisöä, mutta tahtoi eroon yhteisöstä. Minulla on vastuita, velvollisuuksia, iloja, suruja, mutta ei vain itseäni, vaan myös muita kohtaan elämässäni. En oikein joutaisi kuolemaan vielä, sillä minua tarvitaan täällä. Joku ottaisi tilani, mutta silti, parempi on itse elää, kun elämän kerran on saanut. Onnettomuuksille ja sairauksille ei tietenkään mitään voi, joten parempi on yrittää elää täysillä joka päivä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyydestä
Koen olevani enemmän yhteisöllinen kuin yksilökeskeinen ihminen. En päätä vain omaa etua ajatellen, vaan mitä mistäkin seuraa läheisilleni ja mikä on myös yhteiseksi hyväksi. Tasapainoilen elämässäni niin, että en silti uhraisi omaa elämääni muiden vuoksi.
Hän oli osa yhteisöä, mutta tahtoi eroon yhteisöstä. Minulla on vastuita, velvollisuuksia, iloja, suruja, mutta ei vain itseäni, vaan myös muita kohtaan elämässäni. En oikein joutaisi kuolemaan vielä, sillä minua tarvitaan täällä. Joku ottaisi tilani, mutta silti, parempi on itse elää, kun elämän kerran on saanut. Onnettomuuksille ja sairauksille ei tietenkään mitään voi, joten parempi on yrittää elää täysillä joka päivä.
ap
Älä pidä itseäsi mittapuuna muiden kärsimyksille. Se, että jaksat edes ajatella "täysillä elämistä", kertoo, että et tiedä, mistä puhut.
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyydestä
Koen olevani enemmän yhteisöllinen kuin yksilökeskeinen ihminen. En päätä vain omaa etua ajatellen, vaan mitä mistäkin seuraa läheisilleni ja mikä on myös yhteiseksi hyväksi. Tasapainoilen elämässäni niin, että en silti uhraisi omaa elämääni muiden vuoksi.
Hän oli osa yhteisöä, mutta tahtoi eroon yhteisöstä. Minulla on vastuita, velvollisuuksia, iloja, suruja, mutta ei vain itseäni, vaan myös muita kohtaan elämässäni. En oikein joutaisi kuolemaan vielä, sillä minua tarvitaan täällä. Joku ottaisi tilani, mutta silti, parempi on itse elää, kun elämän kerran on saanut. Onnettomuuksille ja sairauksille ei tietenkään mitään voi, joten parempi on yrittää elää täysillä joka päivä.
ap
Sanot ettei sairauksille mitään voi. Ymmärtänet kuitenkin että itsemurhaan johtaa usein juurikin jokin sairaus kuten esim. vakava masennus. Vai oletko niitä joiden mielestä psyykkiset sairaudet eivät ole oikeita sairauksia?
Vaikeaa on oma äitinsä unohtaa. Hän teki itsemurhan, kun me kaikki 4 lasta oltiin vielä alaikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyydestä
Koen olevani enemmän yhteisöllinen kuin yksilökeskeinen ihminen. En päätä vain omaa etua ajatellen, vaan mitä mistäkin seuraa läheisilleni ja mikä on myös yhteiseksi hyväksi. Tasapainoilen elämässäni niin, että en silti uhraisi omaa elämääni muiden vuoksi.
Hän oli osa yhteisöä, mutta tahtoi eroon yhteisöstä. Minulla on vastuita, velvollisuuksia, iloja, suruja, mutta ei vain itseäni, vaan myös muita kohtaan elämässäni. En oikein joutaisi kuolemaan vielä, sillä minua tarvitaan täällä. Joku ottaisi tilani, mutta silti, parempi on itse elää, kun elämän kerran on saanut. Onnettomuuksille ja sairauksille ei tietenkään mitään voi, joten parempi on yrittää elää täysillä joka päivä.
ap
Sanot ettei sairauksille mitään voi. Ymmärtänet kuitenkin että itsemurhaan johtaa usein juurikin jokin sairaus kuten esim. vakava masennus. Vai oletko niitä joiden mielestä psyykkiset sairaudet eivät ole oikeita sairauksia?
Mitäköhän varten mielarin henkilökuntakin palkkaa nauttii. Sinne ei edes pääse. Terapioista puhumattakaan. Seksi, pari, sukupuolen vaihto, käyttäytymistä jne suuntautuneet terapeutit on eliitille. Enempi valtion varoilla. Koska tarvehierarkian yläportaalla niistä nuusa.
Huhhah hei ja rommia pullo. On meidän itsehoito ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyydestä
Koen olevani enemmän yhteisöllinen kuin yksilökeskeinen ihminen. En päätä vain omaa etua ajatellen, vaan mitä mistäkin seuraa läheisilleni ja mikä on myös yhteiseksi hyväksi. 8kmTasapainoilen elämässäni niin, että en silti uhraisi omaa elämääni muiden vuoksi.
Hän oli osa yhteisöä, mutta tahtoi eroon yhteisöstä. Minulla on vastuita, velvollisuuksia, iloja, suruja, mutta ei vain itseäni, vaan myös muita kohtaan elämässäni. En oikein joutaisi kuolemaan vielä, sillä minua tarvitaan täällä. Joku ottaisi tilani, mutta silti, parempi on itse elää, kun elämän kerran on saanut. Onnettomuuksille ja sairauksille ei tietenkään mitään voi, joten parempi on yrittää elää täysillä joka päivä.
ap
Sanot ettei sairauksille mitään voi. Ymmärtänet kuitenkin että itsemurhaan johtaa usein juurikin jokin sairaus kuten esim. vakava masennus. Vai oletko niitä joiden mielestä psyykkiset sairaudet eivät ole oikeita sairauksia?
Mitäköhän varten mielarin henkilökuntakin palkkaa nauttii. Sinne ei edes pääse. Terapioista puhumattakaan. Seksi, pari, sukupuolen vaihto, käyttäytymistä jne suuntautuneet terapeutit on eliitille. Enempi valtion varoilla. Koska tarvehierarkian yläportaalla niistä nuusa.
Meinasin minäkin. Kivut oli monta vuotta. Kuljin ja kuljin lääkärissä. Konversiohysteria, antoivat ymmärtää. Yunkeuduin väkisin sykon v, tolle lääkkeitä tajuttomaksi, anomaan ja hullun papereita. Jo tuli lähetekin ja kelan tutkimukseen. Seurasi nopea eläke fyysisestä vaivasta. Viisi vuotta pallottelivat. Olkaa sisaret jämäkkänä,älkää itsaria harkitko.
Miten kuolin tapa tai syy muuttaa sitä onko ihminen ollut läheinen eläessään tai kaipaatko häntä vai et?
Vierailija kirjoitti:
Miten kuolin tapa tai syy muuttaa sitä onko ihminen ollut läheinen eläessään tai kaipaatko häntä vai et?
Alussa surin, itkin, en saanut nukuttua, mutta sen jälkeen.
Olen varmaankin vihainen hänelle, että lähti noin vain ja jätti kaikki kysymykset ja selvitettävät asiat jälkeensä. Minulla ei ole vastauksia, joten siksi päätin, että ei ole hyvä käyttää elämäänsä vihaamiseenkaan.
Hänestä jäi vain tyhjyys. Ei muuta.
ap
Oletpa omahyväinen, kun ajattelet, että sinä olisit jonkun kärsivän ihmisen syy pysyä elossa.