Mikä siinä on että n.8-10 -vuotiaat lapset inhoaa mua? Olen 35 v tavallinen nainen.

Lasten halveksimisen kohteena olemisesta?

Ikävä kyllä olen joutunut tämän ko. tytön silmätikuksi syystä jota en itsekään keksi.



-ap

Mulla kävi vauvan vaunuja työntäessä sellainen että eräs toinen tyttö ja ihan toisella alueella, käveli minua vastaan kadulla, silmäili vaununi "päästä varpaisiin" halveksien, potkaisi kiven perääni ja sähähti. Ja siinäkään ei ollut mitään tilannetta päällä, että kumpikaan olisi joutunut väistämään tms.

Tämä tyttö oli samaa ikäluokkaa kuin tämä nykyinen lapsi-kiusaajani.



Ehkäpä se meidän koulukiusaamistausta sitten tosiaan näkyy jonain epävarmuutena vieläkin? Muuta en keksi.



Kiitos vielä että jaoit kokemuksesi. Minä ainakin ymmärrän sinua ja tiedän kertomuksesi todeksi!



-ap

olet vainoharhainen... enpä usko että 9v likat jaksaa kiinnostua kenestäkään aikuisesta kuvailemallasi tavalla

Nyt olen lihava, mutta samalla tavalla tuli tuijotusta jne. hoikkanakin. Kerran lähdin vauvan kanssa ulos ja kun työnsin vaunuja, rinnalleni ilmestyi kaksi poikaa jotka molemmat jäivät pyörimään siihen eteeni ja nauroivat. Sitä ennen kolme tyttöä oli lopettanut melskaamisensa ja jäi tuijottamaan+kuiskimaan hiljaa. En ollut pukeutunut mitenkään oudosti ja vauva nukkui nätisti uusissa vaunuissaan!

Lihava, silmälasit, hampaat, lyhyt, pitkä, laiha... Aikuiset saavat myös osansa, etenkin jos eivät osaa laittaa tuollaisia nirppanokkia kuriin.

Opetelkaa siis ainakin näyttämään sellaiselta, vaikkette aidosti itsevarmoiksi itseänne tuntisikaan. Tepsii myös ärsyttäviin teineihin.

Jostain syystä teinit kyllä jättävät minut rauhaan (ikäkysymys?), mutta juuri nuo ala-asteelaiset on kamalia :(. Olin sitten missä tahansa, aina jostain löytyy pieni tyttö joka kääntyy ympäri ja silmäilee minut päästä varpaisiin! Bussissa tälläinen tapaus saattaa ensin vaan vilkaista taakseen, sitten jää tuijottamaan minua suunnilleen suu auki.



T. 5 joka luuli olevansa 4

ja pitkään pelkäsin teinejä. Jotenkin vain pääsin asiasta eroon, ja tuo itsevarma "don't mess with me" -ilme kannattaa todellakin opetella.

Sitähän kun ei voi tietää kysymättä. Ootko ajatellu vaikka moikata heitä, jos jokapäivä kävelet vastaan? Mullakin on yleensä samat naamat työmatkalla vastassa, joten oon alkanu toivottaa hyvää päivää tai muuten moikannu. Jospa loppuisi, kun alkavat "ystävystymään" sinuun.

Tuon ikäiset kaiketi opettelee kaikkia juttuja ja siksi voit kuvitella sen kiusaavan sua. Tai jos olit itse koulukiusattu ja tyttö muistuttaa kiusaajiasi. Muistathan kuitenkin, että kyseessä on lapsi, jonka asennetta voit hiukan muuttaa itseäsi kohtaan olemalla ystävällinen.

Itse olen toooodella arka ja koulukiusattu myös, joten oon epävarma uusissa tilanteissa. Pakko se on kuitenkin täällä selvitä, joten eikun positiivisempi asenne kehiin ja hymyä!

Onko tämä todella ongelma? Lapsi kiusaa mua....

Ei hyvää päivää!! Toivottavasti osaat kasvattaa lapsesi pois tuosta suosta.

Mitä väliä sillä on, mitä joku lapsi sinusta ajattelee??

Mitä väliä sillä on!??! Sinä olet arvokas ja aivan yhtä oikeutettu käyttämään julkisia, kävelemään tiellä kuin jokainen muukin.

mutta se ei onnistu kun en kertakaikkiaan ole itsevarma! Silmälaseista pitäisi varmaan päästä eroon.



Tosin silloin oli aurinkolasit päässä kun vaunuja työntelin ja tuo tyttö potkaisi sähisten kiven perääni.



Ja onpahan minullekin sattunut julkisissa välineissä. Ratikassa useampi vuosi sitten edessäni istui kaksi jälleen kerran n. 10-vuotiasta tyttöä, jotka sattuivat vilkuilemaan taakseen ja kas - taas jouduin silmätikuksi. Tuijotin sitkeästi ikkunasta ulos tyttöjen puhuessa ruotsiksi kovaan ääneen kuinka ruma ja kamala olen ja niskat kenossa tuijottivat minua. Tyttöjen isä sekä äiti seisoivat tyttöjen edessä, katse heihin päin, eivätkä sanoneet mitään. Ainoastaan vieno hymy levisi isän kasvoille. Sen verran uskalsin vilkasta heihin päin.



-ap

On totta, että itsevarma ilme kannattaa opetella. Se vaikuttaa myös sisäisesti, kun näyttää ulkoisesti varmalta, myös sisäinen kokemus itsestä muuttuu. Kokeile!

Jos joku pilkkaa lastani tai minua, lähden vaikka kotiovelle perään ja vaadin anteeksipyynnön. Näin olen tehnyt ja ilkkujat ovat hiljenneet!

kulkureittiäni tai aikataulujani tuon lapsikiusaajan mukaan, mutta ikävää tämä on. Siitä huolimatta että olen aikuinen, niin minullakin on tunteet, eikä negatiivinen huomio tunnu hyvältä tuli se sitten lapsen tai aikuisen suunnalta.



Kun vielä lapsena on saanut muilta lapsilta kiusaamista osakseen, tuntuu käsittämättömältä että se jatkuu näin pitkälle aikuisuuteenkin.



Satunnainen halveksunta lapsen osalta on ikävää mutta vielä ikävämpää on halveksunta kun sen joutuu kohtaamaan joka aamu. Ivailun säännöllisyys tuntuu uskomattomalta. Millainen lapsi ottaa vieraan aikuisen hampaisiinsa?



-ap

jos minua joku 10v potkisi kiviä perään, niin nappaisin kiinni ja sanoisin, että lopetahan tuollainen peli heti alkuunsa

Monelle koulukiusatulle jää se "säälittävä" rooli päälle aikuisikäänkin ja sehän loistaa susta jo kilometrin päähän et mua voi kiusata!

Nyt reippaampaa asennetta peliin.

:-(

kuulostaa todella kurjalta! Pukeudutko ihan ok? Mitäs jos seuraavalla kerralla hymyilisit tytölle ja toivottaisit hänelle hyvää koulupäivää? Älä ainakaan näytä epävarmuuttasi tuon ikäisille lapsille, siitä he voivat saada vain lisää vettä myllyyn. Uskon kyllä kokemuksesi ihan tosiksi, sillä tiedän, että jo tuon ikäiset voivat olla aika ilkeitä (vaikka itselläni ei olekaan vastaavaa kokemusta kuin sinulla).



Tsemppiä!