Nuorena lapsen saaneet: miksi??

Jos tullaan muutenkin toimeen, niin miksi ei lapsen kanssa? Tulothan itseasiassa nousee ainakin lapsilisän verran.

Ois pitänyt näköjään jättää mainitsematta. Mutta siis ei vaikuta mun päätöksiin.

Nyt mies on ollut muutaman vuoden työssä ja tienaa noin 40 000-50 000¿ vuodessa, että kyllä sillä ihan hyvin toimeen tullaan.

Olen saanut sen käsityksen, että vauva tulee aika kalliiksi: vaipat, vaunut, vaatteet, turvaistuimet, lelut, tarvikkeet....ymym... Olenko ihan väärässä?

Eihän se vauva niitä menoja ehkä aluksi nosta, mutta vanhempana nostaa. Ja jos äippäraha loppuu, niin opintotuellako sitä tulette toimeen, jos opinnot on kesken?



2 opiskelija-aikuista ja lapsi. Opintotuet + lapsilisä. Eihän sillä maksa mitään? Eli sossuko maksaa?

Mutta kun hankkii ne ja vaatteet käytettyinä vaikka kirppareilta, tai aika monet saa lahjoituksena esim sukulaisilta, ei tule paljoa maksamaan. Kun tarvikkeet on hankittu, kuluu lähinnä vain niitä vaippoja, etenkin alussa jos vauva rintaruokinnalla.

toimeentulotuki = me muut työssäkävijät maksamme teidän elämisenne veromarkoistamme

Menot lapsesta lisääntyy oikeasti vasta joskus kouluikäisenä, ei vauva tai pieni taapero kuluta yhtään enempää kuin mitä lapsilisä on.

Oikeasti, jos pärjää opiskelijana muutenkin ilman sossua niin kyllä pärjää lapsenkin kanssa, ainakin pienen.

vaan, että missä lapsi oli, kun opiskelitte? Ja mistäs saitte päiväkotimaksut?



Mielestäni on itsekästä tehdä lapsia ja samalla nostaa valtion tukia. En nyt puhu opintotuesta. Miksi ei voi odottaa, että pärjää omillaan.



Ja en nyt tarkoita teitä, jotka olette vastanneet ketjuun, mutta näitä on aika paljon.

Tää on yks syy, miks en vielä harkitse lapsen hankintaa. Haluan elättää lapseni omilla rahoillani ja ostaa vauvan vaatteet kaupasta. Itsekään en kirpputorivaatteita käytä.



Mutta kukin tavallaan. Erilaisiahan me kaikki ollaan.

ja ilman muuta halusin pitää lapsen. ja asuttiin kyllä ihan tilavassa kolmiossa vuokralla..itsellä oli ammatinvalinta vähän vaiheessa, olin keskeyttänyt opinnot, koska valitsemani ala ei ollutkaan sitä mitä halusin. lapsi siinä vaiheessa toi aikaa miettiä mihin koulutukseen haen jne. mies teki opintojen ohessa töitä..hyvin pärjättiin rahallisesti..ainut tuki jota saatiin(äitiysrahan lisäksi) oli asumistuki. oli varaa jäädä lapsen kanssa hoitovapaalle, kun oli tottunut elämään pienillä tuloilla,eikä ollut isoja asuntolainoja maksettavana. kun lapsi täytti 3v aloitin opiskelut ja valmistuin ammattiin..nyt meillä on 2 lasta ja enempää ei ole tarkoitus hankkia..seuraava etappi on sitten asuntolaina ja oma asunto, jota pystyy maksamaan huoletta(ellei yllättäen joudu työttömäksi) kun molemmat töissä ja lapset tehtynä..

Mutta tuntuis et asia vaivaa sua, kun kerta kyselet.



Mä olin 21-vuotias kun sain esikoisen. Ammatti ja työpaikka mulla oli jo. Mä yksinkertaisesti halusin lapsen. Silloin meillä tosiaan oli vielä vuokra-asunto, mutta se ei ollut ahdas. Rahaa ei ollu pahemmin, mutta nälkääkään ei nähty. Muutaman vuoden olin kotona ja sitten palasin töihin.



Nyt oon 34-vuotias ja mulla on kaksi lasta. Mulla on oma yritys ja niin on miehelläkin, ja miehen yritys on sen verta hyvin voiva, että nyt meillä on varaa ostaa sitä mitä haluamme. On omakotitalo, autoja ja varallisuutta.

Päivääkään en ole katunut sitä että nuorena tuli lapsi tehtyä, enkä omasta mielestä edes kovin nuori ollut. Baarit oli jo käyty moneen otteeseen läpi ja se menovaihe siis koettu. Mä en ole jäänyt mistään paitsi, olen vaan saanut elämääni lisää sisältöä ja rakkautta.



Mulla on maailman ihanin tyttö ja poika!!

Ja ne maksuthan määräytyy tulojen mukaan, meidän tapauksessamme ph-maksu taisi olla tasan saman verran kuin on lapsilisä.

Vierailija:

vaan, että missä lapsi oli, kun opiskelitte? Ja mistäs saitte päiväkotimaksut?

.

Halvemmaksihan se Teille Arvoisille Työssäkävijöille tuli kustantaa se minimiäippäraha kuin ansiosidonnainen.

Vierailija:

Mielestäni on itsekästä tehdä lapsia ja samalla nostaa valtion tukia. En nyt puhu opintotuesta. Miksi ei voi odottaa, että pärjää omillaan.

.

Mitä lapsi tekee tilalla? Tyttäreni on kohta kaksivuotias ja asumme kahdestaan 43 neliön yksiössä enkä tunne oloa yhtään ahtaaksi. Tyttäreni ei kaipaa omaa tilaa, hän juoksee heti perääni jos vaihdan huonetta. Hän on joka tapauksessa koko ajan lähelläni. Ei hän halua omaa huonetta ja omaa sänkyä, mielummin hän kiipeää minun viereeni parisänkyyn. Vaikka olisin varakkaampi, tuskin siltikään kaipaisin enempää tilaa tällä hetkellä. Tietenkin varakkaampana valitsisin uudemman asunnon paremmalta paikalta, mutta miten lapseni kärsii siitä, että asuntomme onkin lähiössä eikä sievällä omakotitaloalueella? Ei hän välitä sellaisesta vaan siitä, että häntä rakastetaan.



Mitä lapseni menettää siksi, että olin 19-vuotias hänet saadakseni? Hän syö normaalia ruokaa, hänellä on päällään puhtaat, ehjät ja nätit vaatteet, hän saa paljon lämpöä ja rakkautta, läheisyyttä. Olin kotona hänen kanssaan puolitoistavuotta ja nyt opiskelen AMK:ssa. Mitä lapselle pitäisi sitten tarjota, jos tämä ei riitä? Kärsiikö lapseni siitä, ettei minulla ole autoa?



En ymmärrä kirjoituksesi tarkoitusta.

Pienet lapset muuten tahtovat usein olla siellä missä muutkin, meidän kodissakin on neliöitä 140 ja lapset on aina samassa huoneessa melkein kuin mäkin joten mikään iso omakotitalo ei ole millään tavalla välttämätön...



Lapsi ei kuluta paljon mitään ja jos on pienet menot niin pärjää vallan mainiosti pienilläkin tuloilla. Mä en esimerkiksi ole koskaan ollut mikään shoppailijatyyppi edes ennen lapsia, ostan vaatteita ja meikkejä sun muuta vain tarpeeseen enkä koskaan ole tuhlannut rahaa bilettämiseen koska se ei vaan ole mun juttu. Vauvanvaatteet ei maksa uusinakaan paljon mitään joten niihin on aivan hyvin varaa, samoin vaippoihin. Pelkkä lapsilisä riittää ja siitäkin jää vielä yli.



Opintoja voi hyvin jatkaa lasten vähän kasvettuakin, eikä työtkään maailmasta tekemällä lopu joten en nähnyt mitään syytä siirtää lasten hankkimista myöhempään ikään.



Ja sori nyt mutta mun mielestä abortti sellaisella perusteella että talo on liian pieni tai opinnot kesken, on todella kyseenalainen syy...

Kaikki oli valmiina. Opinnot suoritettu, työtä tehty, naimisiin menty ja talo ostettu. Enää puuttui lapsi. Halusin monta lasta, ja olen viisi saanut. Ikääkään ei ole vasta kun 27. Elämä edessä, lasten vauva ajat takana. En koe , että olisin paremmin voinut elämässäni tehdä.

Täällä toinen lapseton ja vauvakuume.. No, se on ollut pinnalla tai pinnan alla monen monen vuoden ajan. Pähkäilen samojen asioiden kanssa ja olen muuten sinua nuorempi, vasta 20-vuotias. Eksyn aina vauvasivuille (tai tänne av:lle.. :>), mutta oikeasti en aio perhettä vielä perustaa. Haaveissani on myöskin yliopisto-opiskelu (olen nyt työelämässä) ja muutenkin kaikki nuo kuvailemasi asiat. Silti ajattelen, että opiskelijana on ehkä helpompi hoitaa lastenhoitojärjestelyt ym. kuin työelämässä. Miten tämä käytännössä on.. Sitä en tiedä.



Ja ymmärrän myös sen, että ajattelen vanhempiesi mielipidettä, koska oma äitini olisi varmasti aivan yhtä huolissaan kuin sinunkin vanhempasi ja kehottaisi aborttiin ja katkaisisi välit ja kaikkea. Vanhempien tuki ja turva on kuitenkin useimmilla vielä tässä iässä tärkeä asia.

Olin 19 esikoisen syntyessä, yksi ammatti hankittuna. Vuoden kuluttua menimme naimisiin.



Nyt olen 25-vuotias kahden äiti, opiskelen uutta ammattia. Kaikilla meilla kun ei elämä aina mene suunitelmien mukaan, minulla petti terveys. Jos olisin aloittanut lastenhankinnan vaikkapa nyt 25-vuotiaana, en tiedä miten olisin siitä fyysisesti selvinnyt.



Omistusasuntoa meillä ei ole, eikä todennäköisesti tule koskaan olemaan.