Miksi nukutte puolison kanssa eri sängyssä? Jos ette nuku, niin kysymys ei ole sinulle
Miksi nukutte puolison kanssa eri sängyssä? Jos ette nuku, niin kysymys ei ole sinulle
klo 22:32 | 24.1.2023
Tiedän aina vain useampia pariskuntia, jotka syystä tai toisesta nukkuvat eri sängyissä. Syitä tai joskus myös tekosyitä on ollut mm. kuorsaaminen, vuorotyö, lapsi. Kolmessa tapauksessa tiedän, että lapsi on jäänyt äidin viereen nukkumaan ja isä nukkuu muualla (ainut tai nuorin lapsi, kahdessa jopa lähes yläasteikäinen).
Itselläni ei ole ollut tilannetta, että olisin säännöllisesti päätynyt tuollaiseen ratkaisuun ja kerran, kun se kävi mielessä päädyttiin eroon aika piakkoin. Mietin, että onko ihmisiä tai varsinkin pariskuntia, jossa molemmat haluavat nukkua erikseen eikä siihen ole mitään muuta syytä kuin tuo.
Sivut
Ja mietin myös näin lapsettomana noita lapsia, että miten oppivat ikinä nukkumaan yksin?
Mies kuorsaa ja minusta on mukavaa nukkua yksin.
Välillä nukutaan samassa sängyssä, välillä nukun vierashuoneessa.
Seksiä on, parisuhteessa asiat hyvin.
Kuorsaaminen, nukutaan eri huoneissa.
Kumpikin saa sillä tavalla paremmin nukuttua.
Toinen korjaa kokeita koko yön. Toinen nukkuu. Nämä toiminnot eivät onnistu samassa huoneessa.
Meillä oli aikoinaan 160 senttinen jenkkisänky. Kun minä käänsin kylkeä, vaimo oli pudota sängystä, koska olen lähes kaksi kertaa painavampi. Lisäksi saatoin huitaista häntä unissani kädellä tai potkaista. Nyt minulla on 120 senttinen sänky, jonka kyljessä on kiinni vaimon 80 senttinen.
Harva se ilta käväisee minun puolellani.
Siinä niin sanotusti luonto ajaa tikan pojan puuhun. Eli ikä tekee tehtävänsä ja lapsi jossain vaiheessa ihan itse haluaa nukkua yksin. Vai oletko joskus kuullut teinistä, joka nukkuisi kaiket yöt äidin tai isän vieressä?
Eikö samaa voisi kysyä vierekkäin nukkuvista aikuisista?
Pyörin ja hyörin sängyssä niin paljon että mieheni ei saa nukuttua kunnolla vaan herää jatkuvasti.
Välimatkaa useampi sata kilometriä, niin se vaikuttaa kyseiseen nukkumajärjestykseen. Harvakseltaan samassa sängyssä, lähinnä jos ollaan samalla paikkakunnalla.
En oikeastaan saisi vastata, mutta tungen kuitenkin. Nukuin eri huoneissa mieheni kanssa melkein kymmenen vuotta, kun lapsia tuli suurperheen verran.
Nykyään kuopus on viisivuotias ja meillä aikuisilla on oma makuuhuone. On sekin tosi kivaa, mutta kyllä suloinen taapero unikaverina voittaa karvaisen miehen!
En keksi yhtään syytä, miksi minun pitäisi nukkua samassa sängyssä yhtään kenenkään kanssa.
Meillä nukkui lapsi pitkään vieressä, ihan itse siirtyi omaan huoneeseen kun teini-ikä lähestyi. Eiköhän se ole ihan luonnollista.
Mieheni kanssa emme vaan enää osaa nukkua vierekkäin, kumpikin häiriintyy hyvin pienestä. Ja nyt kun lapset ovat isompia, todella arvostamme hyviä yöunia ja haluamme niistä nauttia.
Puolison krooninen kiputila määrittää tietyt vaatimukset sille että hän saisi nukuttua öisin edes hetken, valvoo välillä televisiota katsellen ja nettiä selaten, pyörii ja kääntyilee ja se häiritsee minua koska en saa nukutuksi jos on vähänkään valoa, ääntä tai mitä tahansa muuta häiriötä. En myöskään halua heräillä monta kertaa yössä kun pitäisi saada levättyä että jaksaisi käydä töissä.
Vuorotyö ja eri unirytmit.
Nukumme eri huoneissa. Olen hyvin huonouninen, enkä osaa nukkua kenenkään kanssa samassa huoneessa, sängystä puhumattakaan. Parisuhteemme voi loistavasti siitä huolimatta, tai ehkä sen takia.
San nukkua rauhassa, voin lukea illalla sängyssä, kukaan ei kuorsaa.
Lapset haluavat nukkua vanhemman vieressä ja toinen on vasta vauva. Siirryttiin eri huoneisiin ja molemmat lapset saavat näin nukkua vanhemman vieressä. Tällä mennään varmaan ainakin muutama vuosi. Saa nähdä haluaako vanhempi jossain vaiheessa omaa tilaa, jolloin pienin mahtuisi aikuisten väliin.
Koska ollaan eripainoisia, niin meillä on erilliset sängyt.
Minä kuorsaan JA nukun taaperon kanssa. Mies nukkuu omassa rauhassaan ja kuulemma nukkuu huonosti silti.
Sivut