Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ylihypetetty Satu Rämö?

Vierailija
29.11.2022 |

Luin Hildurin ja jonkun aiemman Islanti-kirjan. Ihmettelen Rämön älytöntä hehkutusta. Millä kirjallisilla ansioilla? Esim. Hildurissa outoja virheitä ja heppoista kieltä. Jäi maku, että kirja oli haluttu nopeasti myyntiin ja rahat pois ihmisiltä.

Kommentit (446)

Vierailija
241/446 |
19.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kirja oli kökkö ja siitä huomasi, että excel-taulukoita on hyödynnetty. Laskelmoitu ja tylsä kirja.

Vierailija
242/446 |
19.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tulipa outo fiilis tästä ketjusta. Tuli mieleen, että itse kirjailijaksi havittelevat täällä katkerina haukkuvat menestyskirjailijaa.

Voi olla vapaasti pitämättä kirjasta, mutta miksi mennä henkilökohtaisuuksiin ja ryhtyä haukkumaan kirjailijaa?

Runsaasti lukevilla ihmisillä on erilaisia tarpeita, välillä haluaa aivot narikkaan, välillä jotain kielellisesti kunnianhimoisempaa, välillä jotain siltä väliltä. Selvästi Hildurin kaltaiselle kirjalle on ollut tilausta.

Ei Satu Rämön menestys ole keneltäkään toiselta pois. Hänen kirjansa tuottamilla tuloilla nimenomaan kustannetaan sitä taiteellista kirjallisuutta, jotka kukaan ei osta. Miettikääpä sitä.

Minustakin olisi hienoa tulla yhtä menestyneeksi kirjailijaksi kuin Rämö mutta sen sijaan, että haukkuisin täällä häntä mietin, mitä voin oppia hänen menestyksestään.

Ei ole mitään järkeä lähteä kopioimaan, mutta esim. ahkerasta ja positiivisesta asenteesta voi ottaa oppia.

Ei ole totta, etteikö Rämön tai jonkun muun somekirjailijan menestys olisi pois muilta, ammattilaiskirjailijoilta. Huomiotalouden markkinoilla on tilaa vain tietyn verran.

Juuri päinvastoin. Mitä enemmän kirjoja myydään, sitä enemmän ihmiset lukevat. Lukeminen kun päinvastoin saa aikaan lisää lukemista eikä vähennä sitä.

Ihan kuten liikunnassakin. Liikunta lisää liikkumista. Jos tykkää yhdestä lajista, on todennäköisempää että kokeilee muutakin.

Nyt onkin kyse kirjallisuuden mediatilasta ja markkinoinnista. Mitä enemmän tilaa annetaan näille somevaikuttajien kirjoille, sitä vähemmän sitä on esim. taideproosaa tai runoutta kirjoittaville. Ja oma mutuni on, että se ihminen joka lukee enimmäkseen viihdettä tai kuuntelee äänikirjoja, ei tee hyppyä ns. vaikeamman kirjallisuuden pariin, vaan pysyy kyllä aika pitkälti lestissään.

Pian ollaan siinä että kustantamon kannattaa julkaista vain somettajien pikatuotoksia koska tunnettavuusarvolla myyvät niin paljon nopeammin laarit tyhjäksi kuin jonkun täysin tuntemattoman kirjailijan pitkään työstämä esikoinen. Sillä tavalla alennustila suomenkieliselle kirjallisuudelle kyllä uhkana. Etenkin jos sanojen käyttökin taitamatonta.

Edelleenkään lukeminen ei uhkaa kirjojen kustantamista. Lukemattomuus uhkaa. Keneltäkään ei ole pois se, että suomenkielinen kirja myy hyvin. Päinvastoin. Mitä paremmin kustannustoiminta kannattaa, sitä enemmän julkaistaan kirjoja. Kaikenlaisia kirjoja.

Jos haluat tukea korkeakirjallisuutta, osta ja lue sitä. Keskustele siitä ja suosittele sitä muille. Sen sijaan että kuljet haukkumassa täällä jotain kirjaa voisin osaltasi nostaa sellaista kirjaa, josta pidät.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
243/446 |
19.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä en halua haukkua tätä kirjaa. Itse en ole kuin pätkän kuunnellut mutta pidin pitkäveteisenä. Kiinnostaisi tietää, mitkä seikat tästä tekevät niin hyvän ja suositun? Joka puolelta hyppii kehuja ja tilastoykkösiä silmille.

Vierailija
244/446 |
19.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä en halua haukkua tätä kirjaa. Itse en ole kuin pätkän kuunnellut mutta pidin pitkäveteisenä. Kiinnostaisi tietää, mitkä seikat tästä tekevät niin hyvän ja suositun? Joka puolelta hyppii kehuja ja tilastoykkösiä silmille.

Mä tykkäsin sen takia että oli ikäänkuin cozy crime mutta islantilaisessa miljöössä. Hyväntuulen dekkarikirjallisuutta mikä ei ole täynnä pedofiliaa, itsemurhia ja alkoholismia joka aika usein kuvastaa nordic noiria. Leppoisaa lukemista ja piti hyvin otteessaan :)

Vierailija
245/446 |
19.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hohhoijaa! Keskustelukin alkaa käydä pitkäveteiseksi. Mutta kiitos arvosteluista, en osta edes tomaattia vähän tarkemmin tarkastelematta.

Vierailija
246/446 |
19.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa! Keskustelukin alkaa käydä pitkäveteiseksi. Mutta kiitos arvosteluista, en osta edes tomaattia vähän tarkemmin tarkastelematta.

Etpä sinäkään tätä keskustelua kommentillasi paljon rikastanut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
247/446 |
19.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa! Keskustelukin alkaa käydä pitkäveteiseksi. Mutta kiitos arvosteluista, en osta edes tomaattia vähän tarkemmin tarkastelematta.

Etpä sinäkään tätä keskustelua kommentillasi paljon rikastanut.

Oma vastauksesi olikin tosiaan huomattavasti monisävyisempi

Vierailija
248/446 |
20.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luin sarjan ekan osan sen takia, kun kaikki muutkin lukivat ja mielestäni se oli ihan ok. Ei mikään maailmankirjallisuuden huippu, mutta siinä meni kuin mikä tahansa muukin dekkari. Vähän häiritsi matkaopasmainen kerronta ja epäuskottava suomalainen työharjoittelijapoliisi, mutta ei sen suurempia tunnereaktioita herättänyt. Kun toinen osa nyt ilmestyi, luin sen ihan mielenkiinnosta ja taitaa nyt käydä niin, että seuraavaa en enää lue. Joku edellä totesi, että excelöinti näkyy ja olen samaa mieltä. Kirjaan on ympätty murhajuonen lisäksi ihan liikaa kaikkea pientä sälää, joka ei vie tarinaa yhtään eteenpäin.

Mika Waltari kirjoitti Sinuhe egyptiläisen käymättä Egyptissä ja sanoisin, että Satu Rämön kannattaisi sijoittaa seuraavat fiktiiviset teoksensa jonnekin muualle kuin omalle takapihalleen ja keskittyä juoneen eikä kadunkulmien kuvailuun. Mielikuvitus on tärkeämpi työkalu kuin excel.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
249/446 |
20.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tulipa outo fiilis tästä ketjusta. Tuli mieleen, että itse kirjailijaksi havittelevat täällä katkerina haukkuvat menestyskirjailijaa.

Voi olla vapaasti pitämättä kirjasta, mutta miksi mennä henkilökohtaisuuksiin ja ryhtyä haukkumaan kirjailijaa?

Runsaasti lukevilla ihmisillä on erilaisia tarpeita, välillä haluaa aivot narikkaan, välillä jotain kielellisesti kunnianhimoisempaa, välillä jotain siltä väliltä. Selvästi Hildurin kaltaiselle kirjalle on ollut tilausta.

Ei Satu Rämön menestys ole keneltäkään toiselta pois. Hänen kirjansa tuottamilla tuloilla nimenomaan kustannetaan sitä taiteellista kirjallisuutta, jotka kukaan ei osta. Miettikääpä sitä.

Minustakin olisi hienoa tulla yhtä menestyneeksi kirjailijaksi kuin Rämö mutta sen sijaan, että haukkuisin täällä häntä mietin, mitä voin oppia hänen menestyksestään.

Ei ole mitään järkeä lähteä kopioimaan, mutta esim. ahkerasta ja positiivisesta asenteesta voi ottaa oppia.

Ei ole totta, etteikö Rämön tai jonkun muun somekirjailijan menestys olisi pois muilta, ammattilaiskirjailijoilta. Huomiotalouden markkinoilla on tilaa vain tietyn verran.

Juuri päinvastoin. Mitä enemmän kirjoja myydään, sitä enemmän ihmiset lukevat. Lukeminen kun päinvastoin saa aikaan lisää lukemista eikä vähennä sitä.

Ihan kuten liikunnassakin. Liikunta lisää liikkumista. Jos tykkää yhdestä lajista, on todennäköisempää että kokeilee muutakin.

Nyt onkin kyse kirjallisuuden mediatilasta ja markkinoinnista. Mitä enemmän tilaa annetaan näille somevaikuttajien kirjoille, sitä vähemmän sitä on esim. taideproosaa tai runoutta kirjoittaville. Ja oma mutuni on, että se ihminen joka lukee enimmäkseen viihdettä tai kuuntelee äänikirjoja, ei tee hyppyä ns. vaikeamman kirjallisuuden pariin, vaan pysyy kyllä aika pitkälti lestissään.

Ja jos pysytään pelkässä ns. viihteellisemmässä kirjoittamisessa, niin kyllä kustantamoilla on omat rajansa sille kuinka monta vaikkapa dekkaria vuodessa julkaistaan. Joten jos vaihtoehtoina on jo valmiiksi tunnettu somepersoona ja tuntematon Päivi Pieksämäeltä, valinta on aika selvä.

Vierailija
250/446 |
20.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Luin sarjan ekan osan sen takia, kun kaikki muutkin lukivat ja mielestäni se oli ihan ok. Ei mikään maailmankirjallisuuden huippu, mutta siinä meni kuin mikä tahansa muukin dekkari. Vähän häiritsi matkaopasmainen kerronta ja epäuskottava suomalainen työharjoittelijapoliisi, mutta ei sen suurempia tunnereaktioita herättänyt. Kun toinen osa nyt ilmestyi, luin sen ihan mielenkiinnosta ja taitaa nyt käydä niin, että seuraavaa en enää lue. Joku edellä totesi, että excelöinti näkyy ja olen samaa mieltä. Kirjaan on ympätty murhajuonen lisäksi ihan liikaa kaikkea pientä sälää, joka ei vie tarinaa yhtään eteenpäin.

Mika Waltari kirjoitti Sinuhe egyptiläisen käymättä Egyptissä ja sanoisin, että Satu Rämön kannattaisi sijoittaa seuraavat fiktiiviset teoksensa jonnekin muualle kuin omalle takapihalleen ja keskittyä juoneen eikä kadunkulmien kuvailuun. Mielikuvitus on tärkeämpi työkalu kuin excel.

Jane Austenkin olisi voinut kirjoittaa teoksensa muualle kuin omaan sosiaaliseen ja alueelliseen ympäristöön. Tai lukemattomat maailmankirjallisuuden klassikkokirjailijat. Väinö Linnakin olisi voinut itselleen tutun jatkosodan sijaan kirjoitella vaikka 30-vuotisesta sodasta. Kalle Päätalokin olisi voinut sijoittaa Iijoki-sarjansa vaikka Niilille tai Volgalle. Olisi tullut parempia kirjoja.

Kyllä on tuote dekkaristi päässyt hyvään seuraan kun palstalla vertaillaan jo Waltariin. Jatkakaa!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
251/446 |
20.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tulipa outo fiilis tästä ketjusta. Tuli mieleen, että itse kirjailijaksi havittelevat täällä katkerina haukkuvat menestyskirjailijaa.

Voi olla vapaasti pitämättä kirjasta, mutta miksi mennä henkilökohtaisuuksiin ja ryhtyä haukkumaan kirjailijaa?

Runsaasti lukevilla ihmisillä on erilaisia tarpeita, välillä haluaa aivot narikkaan, välillä jotain kielellisesti kunnianhimoisempaa, välillä jotain siltä väliltä. Selvästi Hildurin kaltaiselle kirjalle on ollut tilausta.

Ei Satu Rämön menestys ole keneltäkään toiselta pois. Hänen kirjansa tuottamilla tuloilla nimenomaan kustannetaan sitä taiteellista kirjallisuutta, jotka kukaan ei osta. Miettikääpä sitä.

Minustakin olisi hienoa tulla yhtä menestyneeksi kirjailijaksi kuin Rämö mutta sen sijaan, että haukkuisin täällä häntä mietin, mitä voin oppia hänen menestyksestään.

Ei ole mitään järkeä lähteä kopioimaan, mutta esim. ahkerasta ja positiivisesta asenteesta voi ottaa oppia.

Ei ole totta, etteikö Rämön tai jonkun muun somekirjailijan menestys olisi pois muilta, ammattilaiskirjailijoilta. Huomiotalouden markkinoilla on tilaa vain tietyn verran.

Juuri päinvastoin. Mitä enemmän kirjoja myydään, sitä enemmän ihmiset lukevat. Lukeminen kun päinvastoin saa aikaan lisää lukemista eikä vähennä sitä.

Ihan kuten liikunnassakin. Liikunta lisää liikkumista. Jos tykkää yhdestä lajista, on todennäköisempää että kokeilee muutakin.

Nyt onkin kyse kirjallisuuden mediatilasta ja markkinoinnista. Mitä enemmän tilaa annetaan näille somevaikuttajien kirjoille, sitä vähemmän sitä on esim. taideproosaa tai runoutta kirjoittaville. Ja oma mutuni on, että se ihminen joka lukee enimmäkseen viihdettä tai kuuntelee äänikirjoja, ei tee hyppyä ns. vaikeamman kirjallisuuden pariin, vaan pysyy kyllä aika pitkälti lestissään.

Ja jos pysytään pelkässä ns. viihteellisemmässä kirjoittamisessa, niin kyllä kustantamoilla on omat rajansa sille kuinka monta vaikkapa dekkaria vuodessa julkaistaan. Joten jos vaihtoehtoina on jo valmiiksi tunnettu somepersoona ja tuntematon Päivi Pieksämäeltä, valinta on aika selvä.

Tämä on kuin väittäisi, että musiikki- tai vaatekauppa myy tietyn määrän tuotteita ja jos jokin tuote myy hyvin, se on pois muusta.

Vaikka tosiasiassa kauppaketjut kasvavat, jos myynti on hyvää. Jos myyntiä ei ole tarpeeksi, kauppa päinvastoin supistuu tai lopettaa kokonaan.

Jos kustannustoiminta kannattaa huonosti, kustantamo aloittaa yt-neuvottelut ja laittaa suuren osan henkilökunnastaan pihalle. Jos sillä menee hyvin, se päinvastoin julkaisee enemmän kirjoja ja palkkaa lisää väkeä.

Vierailija
252/446 |
20.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tulipa outo fiilis tästä ketjusta. Tuli mieleen, että itse kirjailijaksi havittelevat täällä katkerina haukkuvat menestyskirjailijaa.

Voi olla vapaasti pitämättä kirjasta, mutta miksi mennä henkilökohtaisuuksiin ja ryhtyä haukkumaan kirjailijaa?

Runsaasti lukevilla ihmisillä on erilaisia tarpeita, välillä haluaa aivot narikkaan, välillä jotain kielellisesti kunnianhimoisempaa, välillä jotain siltä väliltä. Selvästi Hildurin kaltaiselle kirjalle on ollut tilausta.

Ei Satu Rämön menestys ole keneltäkään toiselta pois. Hänen kirjansa tuottamilla tuloilla nimenomaan kustannetaan sitä taiteellista kirjallisuutta, jotka kukaan ei osta. Miettikääpä sitä.

Minustakin olisi hienoa tulla yhtä menestyneeksi kirjailijaksi kuin Rämö mutta sen sijaan, että haukkuisin täällä häntä mietin, mitä voin oppia hänen menestyksestään.

Ei ole mitään järkeä lähteä kopioimaan, mutta esim. ahkerasta ja positiivisesta asenteesta voi ottaa oppia.

Ei ole totta, etteikö Rämön tai jonkun muun somekirjailijan menestys olisi pois muilta, ammattilaiskirjailijoilta. Huomiotalouden markkinoilla on tilaa vain tietyn verran.

Juuri päinvastoin. Mitä enemmän kirjoja myydään, sitä enemmän ihmiset lukevat. Lukeminen kun päinvastoin saa aikaan lisää lukemista eikä vähennä sitä.

Ihan kuten liikunnassakin. Liikunta lisää liikkumista. Jos tykkää yhdestä lajista, on todennäköisempää että kokeilee muutakin.

Nyt onkin kyse kirjallisuuden mediatilasta ja markkinoinnista. Mitä enemmän tilaa annetaan näille somevaikuttajien kirjoille, sitä vähemmän sitä on esim. taideproosaa tai runoutta kirjoittaville. Ja oma mutuni on, että se ihminen joka lukee enimmäkseen viihdettä tai kuuntelee äänikirjoja, ei tee hyppyä ns. vaikeamman kirjallisuuden pariin, vaan pysyy kyllä aika pitkälti lestissään.

Ja jos pysytään pelkässä ns. viihteellisemmässä kirjoittamisessa, niin kyllä kustantamoilla on omat rajansa sille kuinka monta vaikkapa dekkaria vuodessa julkaistaan. Joten jos vaihtoehtoina on jo valmiiksi tunnettu somepersoona ja tuntematon Päivi Pieksämäeltä, valinta on aika selvä.

Tämä on kuin väittäisi, että musiikki- tai vaatekauppa myy tietyn määrän tuotteita ja jos jokin tuote myy hyvin, se on pois muusta.

Vaikka tosiasiassa kauppaketjut kasvavat, jos myynti on hyvää. Jos myyntiä ei ole tarpeeksi, kauppa päinvastoin supistuu tai lopettaa kokonaan.

Jos kustannustoiminta kannattaa huonosti, kustantamo aloittaa yt-neuvottelut ja laittaa suuren osan henkilökunnastaan pihalle. Jos sillä menee hyvin, se päinvastoin julkaisee enemmän kirjoja ja palkkaa lisää väkeä.

Näin se silti käsittääkseni toimii, vaikka hullulta kuulostaa. Raamit lyödään lukkoon etukäteen ja jos jokin kiintiö on jo täynnä, ei enää julkaista, ellei nyt ehkä aivan ihmeellinen poikkeus tule. Tyhmältä se minustakin kuulostaa, olen samaa mieltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
253/446 |
20.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tulipa outo fiilis tästä ketjusta. Tuli mieleen, että itse kirjailijaksi havittelevat täällä katkerina haukkuvat menestyskirjailijaa.

Voi olla vapaasti pitämättä kirjasta, mutta miksi mennä henkilökohtaisuuksiin ja ryhtyä haukkumaan kirjailijaa?

Runsaasti lukevilla ihmisillä on erilaisia tarpeita, välillä haluaa aivot narikkaan, välillä jotain kielellisesti kunnianhimoisempaa, välillä jotain siltä väliltä. Selvästi Hildurin kaltaiselle kirjalle on ollut tilausta.

Ei Satu Rämön menestys ole keneltäkään toiselta pois. Hänen kirjansa tuottamilla tuloilla nimenomaan kustannetaan sitä taiteellista kirjallisuutta, jotka kukaan ei osta. Miettikääpä sitä.

Minustakin olisi hienoa tulla yhtä menestyneeksi kirjailijaksi kuin Rämö mutta sen sijaan, että haukkuisin täällä häntä mietin, mitä voin oppia hänen menestyksestään.

Ei ole mitään järkeä lähteä kopioimaan, mutta esim. ahkerasta ja positiivisesta asenteesta voi ottaa oppia.

Ei ole totta, etteikö Rämön tai jonkun muun somekirjailijan menestys olisi pois muilta, ammattilaiskirjailijoilta. Huomiotalouden markkinoilla on tilaa vain tietyn verran.

Juuri päinvastoin. Mitä enemmän kirjoja myydään, sitä enemmän ihmiset lukevat. Lukeminen kun päinvastoin saa aikaan lisää lukemista eikä vähennä sitä.

Ihan kuten liikunnassakin. Liikunta lisää liikkumista. Jos tykkää yhdestä lajista, on todennäköisempää että kokeilee muutakin.

Nyt onkin kyse kirjallisuuden mediatilasta ja markkinoinnista. Mitä enemmän tilaa annetaan näille somevaikuttajien kirjoille, sitä vähemmän sitä on esim. taideproosaa tai runoutta kirjoittaville. Ja oma mutuni on, että se ihminen joka lukee enimmäkseen viihdettä tai kuuntelee äänikirjoja, ei tee hyppyä ns. vaikeamman kirjallisuuden pariin, vaan pysyy kyllä aika pitkälti lestissään.

Ja jos pysytään pelkässä ns. viihteellisemmässä kirjoittamisessa, niin kyllä kustantamoilla on omat rajansa sille kuinka monta vaikkapa dekkaria vuodessa julkaistaan. Joten jos vaihtoehtoina on jo valmiiksi tunnettu somepersoona ja tuntematon Päivi Pieksämäeltä, valinta on aika selvä.

Tämä on kuin väittäisi, että musiikki- tai vaatekauppa myy tietyn määrän tuotteita ja jos jokin tuote myy hyvin, se on pois muusta.

Vaikka tosiasiassa kauppaketjut kasvavat, jos myynti on hyvää. Jos myyntiä ei ole tarpeeksi, kauppa päinvastoin supistuu tai lopettaa kokonaan.

Jos kustannustoiminta kannattaa huonosti, kustantamo aloittaa yt-neuvottelut ja laittaa suuren osan henkilökunnastaan pihalle. Jos sillä menee hyvin, se päinvastoin julkaisee enemmän kirjoja ja palkkaa lisää väkeä.

Näin se silti käsittääkseni toimii, vaikka hullulta kuulostaa. Raamit lyödään lukkoon etukäteen ja jos jokin kiintiö on jo täynnä, ei enää julkaista, ellei nyt ehkä aivan ihmeellinen poikkeus tule. Tyhmältä se minustakin kuulostaa, olen samaa mieltä.

Sinun kannattaa pysyä kaukana liike-elämästä, jos silloin kun rauta on kuumaa ja kysyntää riittää, ilmoitat että "kiintiö on täynnä".

Taidat elää Neuvostoliitossa. Me muut eletään markkinataloudessa, jossa voittoa tekevä yritys päinvastoin kasvaa.

Vierailija
254/446 |
20.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Entä jo ei olekaan kyse kustantamoista, lukijoista tai edes kirjoista, vaan itse kirjallisuudesta? Sen tyhmeneminen on yhtä kuin sen kuolema. Kyllä toki kirjoja voidaan tehdä ilman kirjallisuuttakin, siis taiteenlajia, mutta aika turhaa hommaahan se on. Menee Kiire Korven "runokirjan" linjalle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
255/446 |
20.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tulipa outo fiilis tästä ketjusta. Tuli mieleen, että itse kirjailijaksi havittelevat täällä katkerina haukkuvat menestyskirjailijaa.

Voi olla vapaasti pitämättä kirjasta, mutta miksi mennä henkilökohtaisuuksiin ja ryhtyä haukkumaan kirjailijaa?

Runsaasti lukevilla ihmisillä on erilaisia tarpeita, välillä haluaa aivot narikkaan, välillä jotain kielellisesti kunnianhimoisempaa, välillä jotain siltä väliltä. Selvästi Hildurin kaltaiselle kirjalle on ollut tilausta.

Ei Satu Rämön menestys ole keneltäkään toiselta pois. Hänen kirjansa tuottamilla tuloilla nimenomaan kustannetaan sitä taiteellista kirjallisuutta, jotka kukaan ei osta. Miettikääpä sitä.

Minustakin olisi hienoa tulla yhtä menestyneeksi kirjailijaksi kuin Rämö mutta sen sijaan, että haukkuisin täällä häntä mietin, mitä voin oppia hänen menestyksestään.

Ei ole mitään järkeä lähteä kopioimaan, mutta esim. ahkerasta ja positiivisesta asenteesta voi ottaa oppia.

Ei ole totta, etteikö Rämön tai jonkun muun somekirjailijan menestys olisi pois muilta, ammattilaiskirjailijoilta. Huomiotalouden markkinoilla on tilaa vain tietyn verran.

Juuri päinvastoin. Mitä enemmän kirjoja myydään, sitä enemmän ihmiset lukevat. Lukeminen kun päinvastoin saa aikaan lisää lukemista eikä vähennä sitä.

Ihan kuten liikunnassakin. Liikunta lisää liikkumista. Jos tykkää yhdestä lajista, on todennäköisempää että kokeilee muutakin.

Nyt onkin kyse kirjallisuuden mediatilasta ja markkinoinnista. Mitä enemmän tilaa annetaan näille somevaikuttajien kirjoille, sitä vähemmän sitä on esim. taideproosaa tai runoutta kirjoittaville. Ja oma mutuni on, että se ihminen joka lukee enimmäkseen viihdettä tai kuuntelee äänikirjoja, ei tee hyppyä ns. vaikeamman kirjallisuuden pariin, vaan pysyy kyllä aika pitkälti lestissään.

Ja jos pysytään pelkässä ns. viihteellisemmässä kirjoittamisessa, niin kyllä kustantamoilla on omat rajansa sille kuinka monta vaikkapa dekkaria vuodessa julkaistaan. Joten jos vaihtoehtoina on jo valmiiksi tunnettu somepersoona ja tuntematon Päivi Pieksämäeltä, valinta on aika selvä.

Tämä on kuin väittäisi, että musiikki- tai vaatekauppa myy tietyn määrän tuotteita ja jos jokin tuote myy hyvin, se on pois muusta.

Vaikka tosiasiassa kauppaketjut kasvavat, jos myynti on hyvää. Jos myyntiä ei ole tarpeeksi, kauppa päinvastoin supistuu tai lopettaa kokonaan.

Jos kustannustoiminta kannattaa huonosti, kustantamo aloittaa yt-neuvottelut ja laittaa suuren osan henkilökunnastaan pihalle. Jos sillä menee hyvin, se päinvastoin julkaisee enemmän kirjoja ja palkkaa lisää väkeä.

Näin se silti käsittääkseni toimii, vaikka hullulta kuulostaa. Raamit lyödään lukkoon etukäteen ja jos jokin kiintiö on jo täynnä, ei enää julkaista, ellei nyt ehkä aivan ihmeellinen poikkeus tule. Tyhmältä se minustakin kuulostaa, olen samaa mieltä.

Sinun kannattaa pysyä kaukana liike-elämästä, jos silloin kun rauta on kuumaa ja kysyntää riittää, ilmoitat että "kiintiö on täynnä".

Taidat elää Neuvostoliitossa. Me muut eletään markkinataloudessa, jossa voittoa tekevä yritys päinvastoin kasvaa.

Luulitko, että olen kustantaja :D Olen opiskellut yliopistossa mm. kirjoittamista ja näin tutustunut tietysti alan opettajiin ja joihinkin kirjailijoihinkin ja ylipäänsä ihmisiin, jotka ovat olleet tekemisissä kustantamoiden kanssa. Kyllä siellä useaan kertaan ihan selvästi sanottiin, että kustantamoilla on usein etukäteen raamit kuinka monta kirjaa kustannetaan mistäkin lajityypistä jne. Tämä ihan siitä riippumatta onko se meistä järkevää vai ei. Itse ainakin ajattelen, että olisi fiksumpaa vain jättää julkaisematta, jos ei tule hyviä kässäreitä ja vastaavasti julkaista enemmän, jos hyviä tulee. Ihan tästä päivästä en tiedä, nämä kuulemani kokemukset ovat noin viidentoista vuoden takaa. Hyvää päivänjatkoa vaan sinnekin.

Vierailija
256/446 |
20.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tulipa outo fiilis tästä ketjusta. Tuli mieleen, että itse kirjailijaksi havittelevat täällä katkerina haukkuvat menestyskirjailijaa.

Voi olla vapaasti pitämättä kirjasta, mutta miksi mennä henkilökohtaisuuksiin ja ryhtyä haukkumaan kirjailijaa?

Runsaasti lukevilla ihmisillä on erilaisia tarpeita, välillä haluaa aivot narikkaan, välillä jotain kielellisesti kunnianhimoisempaa, välillä jotain siltä väliltä. Selvästi Hildurin kaltaiselle kirjalle on ollut tilausta.

Ei Satu Rämön menestys ole keneltäkään toiselta pois. Hänen kirjansa tuottamilla tuloilla nimenomaan kustannetaan sitä taiteellista kirjallisuutta, jotka kukaan ei osta. Miettikääpä sitä.

Minustakin olisi hienoa tulla yhtä menestyneeksi kirjailijaksi kuin Rämö mutta sen sijaan, että haukkuisin täällä häntä mietin, mitä voin oppia hänen menestyksestään.

Ei ole mitään järkeä lähteä kopioimaan, mutta esim. ahkerasta ja positiivisesta asenteesta voi ottaa oppia.

Ei ole totta, etteikö Rämön tai jonkun muun somekirjailijan menestys olisi pois muilta, ammattilaiskirjailijoilta. Huomiotalouden markkinoilla on tilaa vain tietyn verran.

Juuri päinvastoin. Mitä enemmän kirjoja myydään, sitä enemmän ihmiset lukevat. Lukeminen kun päinvastoin saa aikaan lisää lukemista eikä vähennä sitä.

Ihan kuten liikunnassakin. Liikunta lisää liikkumista. Jos tykkää yhdestä lajista, on todennäköisempää että kokeilee muutakin.

Nyt onkin kyse kirjallisuuden mediatilasta ja markkinoinnista. Mitä enemmän tilaa annetaan näille somevaikuttajien kirjoille, sitä vähemmän sitä on esim. taideproosaa tai runoutta kirjoittaville. Ja oma mutuni on, että se ihminen joka lukee enimmäkseen viihdettä tai kuuntelee äänikirjoja, ei tee hyppyä ns. vaikeamman kirjallisuuden pariin, vaan pysyy kyllä aika pitkälti lestissään.

Ja jos pysytään pelkässä ns. viihteellisemmässä kirjoittamisessa, niin kyllä kustantamoilla on omat rajansa sille kuinka monta vaikkapa dekkaria vuodessa julkaistaan. Joten jos vaihtoehtoina on jo valmiiksi tunnettu somepersoona ja tuntematon Päivi Pieksämäeltä, valinta on aika selvä.

Tämä on kuin väittäisi, että musiikki- tai vaatekauppa myy tietyn määrän tuotteita ja jos jokin tuote myy hyvin, se on pois muusta.

Vaikka tosiasiassa kauppaketjut kasvavat, jos myynti on hyvää. Jos myyntiä ei ole tarpeeksi, kauppa päinvastoin supistuu tai lopettaa kokonaan.

Jos kustannustoiminta kannattaa huonosti, kustantamo aloittaa yt-neuvottelut ja laittaa suuren osan henkilökunnastaan pihalle. Jos sillä menee hyvin, se päinvastoin julkaisee enemmän kirjoja ja palkkaa lisää väkeä.

Näin se silti käsittääkseni toimii, vaikka hullulta kuulostaa. Raamit lyödään lukkoon etukäteen ja jos jokin kiintiö on jo täynnä, ei enää julkaista, ellei nyt ehkä aivan ihmeellinen poikkeus tule. Tyhmältä se minustakin kuulostaa, olen samaa mieltä.

Sinun kannattaa pysyä kaukana liike-elämästä, jos silloin kun rauta on kuumaa ja kysyntää riittää, ilmoitat että "kiintiö on täynnä".

Taidat elää Neuvostoliitossa. Me muut eletään markkinataloudessa, jossa voittoa tekevä yritys päinvastoin kasvaa.

Taiteen ja markkinatalouden naimakauppa onkin vähän mutkikas. Todellinen taide tai kirjallisuus ei synny rahan himosta vaan paljon syvemmistä arvoista. Kassoja kilistelevä taide voidaan nimetä populaarikulttuuriksi tai viihteeksi.

Ihan ok että joku tekee tätä pika-populaarikulttuuria mutta sellaisten kirjojen ei pitäisi oll edes ehdokkaina missään kirjallisuuspalkinto asetelmissa.

Vierailija
257/446 |
20.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tulipa outo fiilis tästä ketjusta. Tuli mieleen, että itse kirjailijaksi havittelevat täällä katkerina haukkuvat menestyskirjailijaa.

Voi olla vapaasti pitämättä kirjasta, mutta miksi mennä henkilökohtaisuuksiin ja ryhtyä haukkumaan kirjailijaa?

Runsaasti lukevilla ihmisillä on erilaisia tarpeita, välillä haluaa aivot narikkaan, välillä jotain kielellisesti kunnianhimoisempaa, välillä jotain siltä väliltä. Selvästi Hildurin kaltaiselle kirjalle on ollut tilausta.

Ei Satu Rämön menestys ole keneltäkään toiselta pois. Hänen kirjansa tuottamilla tuloilla nimenomaan kustannetaan sitä taiteellista kirjallisuutta, jotka kukaan ei osta. Miettikääpä sitä.

Minustakin olisi hienoa tulla yhtä menestyneeksi kirjailijaksi kuin Rämö mutta sen sijaan, että haukkuisin täällä häntä mietin, mitä voin oppia hänen menestyksestään.

Ei ole mitään järkeä lähteä kopioimaan, mutta esim. ahkerasta ja positiivisesta asenteesta voi ottaa oppia.

Ei ole totta, etteikö Rämön tai jonkun muun somekirjailijan menestys olisi pois muilta, ammattilaiskirjailijoilta. Huomiotalouden markkinoilla on tilaa vain tietyn verran.

Juuri päinvastoin. Mitä enemmän kirjoja myydään, sitä enemmän ihmiset lukevat. Lukeminen kun päinvastoin saa aikaan lisää lukemista eikä vähennä sitä.

Ihan kuten liikunnassakin. Liikunta lisää liikkumista. Jos tykkää yhdestä lajista, on todennäköisempää että kokeilee muutakin.

Nyt onkin kyse kirjallisuuden mediatilasta ja markkinoinnista. Mitä enemmän tilaa annetaan näille somevaikuttajien kirjoille, sitä vähemmän sitä on esim. taideproosaa tai runoutta kirjoittaville. Ja oma mutuni on, että se ihminen joka lukee enimmäkseen viihdettä tai kuuntelee äänikirjoja, ei tee hyppyä ns. vaikeamman kirjallisuuden pariin, vaan pysyy kyllä aika pitkälti lestissään.

Pian ollaan siinä että kustantamon kannattaa julkaista vain somettajien pikatuotoksia koska tunnettavuusarvolla myyvät niin paljon nopeammin laarit tyhjäksi kuin jonkun täysin tuntemattoman kirjailijan pitkään työstämä esikoinen. Sillä tavalla alennustila suomenkieliselle kirjallisuudelle kyllä uhkana. Etenkin jos sanojen käyttökin taitamatonta.

Edelleenkään lukeminen ei uhkaa kirjojen kustantamista. Lukemattomuus uhkaa. Keneltäkään ei ole pois se, että suomenkielinen kirja myy hyvin. Päinvastoin. Mitä paremmin kustannustoiminta kannattaa, sitä enemmän julkaistaan kirjoja. Kaikenlaisia kirjoja.

Jos haluat tukea korkeakirjallisuutta, osta ja lue sitä. Keskustele siitä ja suosittele sitä muille. Sen sijaan että kuljet haukkumassa täällä jotain kirjaa voisin osaltasi nostaa sellaista kirjaa, josta pidät.

Keskustelun syvin henki on kysymys siitä mihin kirjallisuus on menossa. Kirjallisuuden julkaisemiseen kuuluu kritiikki sen lukijoilta. Jopa niin että en kokisi asiakseni arvostella sometähtösen elämää mutta hänen kirjoittamaansa kirjaa on kyllä mielestäni lupa arvostella. Popularistiltä tuntuu tämä taiteen puoli unohtuvan. Ja kyllä, keskustelen kirjallisuudesta kirjallisuuspiirissä johon osallistun mutta kukaan siellä ei halunnut tätä Hilduria kuukauden kirjaksi joten tulin tänne vaihtamaan ajatuksia.

Vierailija
258/446 |
20.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua, tulipa outo fiilis tästä ketjusta. Tuli mieleen, että itse kirjailijaksi havittelevat täällä katkerina haukkuvat menestyskirjailijaa.

Voi olla vapaasti pitämättä kirjasta, mutta miksi mennä henkilökohtaisuuksiin ja ryhtyä haukkumaan kirjailijaa?

Runsaasti lukevilla ihmisillä on erilaisia tarpeita, välillä haluaa aivot narikkaan, välillä jotain kielellisesti kunnianhimoisempaa, välillä jotain siltä väliltä. Selvästi Hildurin kaltaiselle kirjalle on ollut tilausta.

Ei Satu Rämön menestys ole keneltäkään toiselta pois. Hänen kirjansa tuottamilla tuloilla nimenomaan kustannetaan sitä taiteellista kirjallisuutta, jotka kukaan ei osta. Miettikääpä sitä.

Minustakin olisi hienoa tulla yhtä menestyneeksi kirjailijaksi kuin Rämö mutta sen sijaan, että haukkuisin täällä häntä mietin, mitä voin oppia hänen menestyksestään.

Ei ole mitään järkeä lähteä kopioimaan, mutta esim. ahkerasta ja positiivisesta asenteesta voi ottaa oppia.

Ei ole totta, etteikö Rämön tai jonkun muun somekirjailijan menestys olisi pois muilta, ammattilaiskirjailijoilta. Huomiotalouden markkinoilla on tilaa vain tietyn verran.

Juuri päinvastoin. Mitä enemmän kirjoja myydään, sitä enemmän ihmiset lukevat. Lukeminen kun päinvastoin saa aikaan lisää lukemista eikä vähennä sitä.

Ihan kuten liikunnassakin. Liikunta lisää liikkumista. Jos tykkää yhdestä lajista, on todennäköisempää että kokeilee muutakin.

Nyt onkin kyse kirjallisuuden mediatilasta ja markkinoinnista. Mitä enemmän tilaa annetaan näille somevaikuttajien kirjoille, sitä vähemmän sitä on esim. taideproosaa tai runoutta kirjoittaville. Ja oma mutuni on, että se ihminen joka lukee enimmäkseen viihdettä tai kuuntelee äänikirjoja, ei tee hyppyä ns. vaikeamman kirjallisuuden pariin, vaan pysyy kyllä aika pitkälti lestissään.

Pian ollaan siinä että kustantamon kannattaa julkaista vain somettajien pikatuotoksia koska tunnettavuusarvolla myyvät niin paljon nopeammin laarit tyhjäksi kuin jonkun täysin tuntemattoman kirjailijan pitkään työstämä esikoinen. Sillä tavalla alennustila suomenkieliselle kirjallisuudelle kyllä uhkana. Etenkin jos sanojen käyttökin taitamatonta.

Edelleenkään lukeminen ei uhkaa kirjojen kustantamista. Lukemattomuus uhkaa. Keneltäkään ei ole pois se, että suomenkielinen kirja myy hyvin. Päinvastoin. Mitä paremmin kustannustoiminta kannattaa, sitä enemmän julkaistaan kirjoja. Kaikenlaisia kirjoja.

Jos haluat tukea korkeakirjallisuutta, osta ja lue sitä. Keskustele siitä ja suosittele sitä muille. Sen sijaan että kuljet haukkumassa täällä jotain kirjaa voisin osaltasi nostaa sellaista kirjaa, josta pidät.

Keskustelun syvin henki on kysymys siitä mihin kirjallisuus on menossa. Kirjallisuuden julkaisemiseen kuuluu kritiikki sen lukijoilta. Jopa niin että en kokisi asiakseni arvostella sometähtösen elämää mutta hänen kirjoittamaansa kirjaa on kyllä mielestäni lupa arvostella. Popularistiltä tuntuu tämä taiteen puoli unohtuvan. Ja kyllä, keskustelen kirjallisuudesta kirjallisuuspiirissä johon osallistun mutta kukaan siellä ei halunnut tätä Hilduria kuukauden kirjaksi joten tulin tänne vaihtamaan ajatuksia.

Hei, Kirjallisuuden ystävät -fbryhmä on hyvä paikka vaihtaa ajatuksia, suosittelen sua aloittamaan siellä tästä keskustelun. Saat  aihepiiristä ymmärtävistä äkkiä juttuseuraa.

Vierailija
259/446 |
21.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiira Korven runokirja lytättiin täysin HS:n kritiikissä. Olisiko Otava julkaissut täysin randomin kirjoittaman teoksen?

Vierailija
260/446 |
21.03.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Kiira Korven runokirja lytättiin täysin HS:n kritiikissä. Olisiko Otava julkaissut täysin randomin kirjoittaman teoksen?

Ei ikinä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi seitsemän kolme