Mieheni kertoo olevansa, ja luulee myös, todella hyvä sellaisissa asioissa joissa hän on korkeintaan keskiverto.
Mieheni kertoo olevansa, ja luulee myös, todella hyvä sellaisissa asioissa joissa hän on korkeintaan keskiverto.
Kun tutustuu toiseen niin sitähän uskoo kun toinen sanoo vaikka että on hyvä jossain urhelilulajissa esimerkiksi. Sitten jossain vaiheessa selviää että hän on itse asiassa siinä keskivertoa surkeampi. Mies luulee että hänellä on todella hyvä suuntavaisto, ja hän on myös nuorena ollut taitava suunnistaja, ja harrastanut sitä siis myös. Kuitenkin vanhempiensa jutut paljastavat että mies yleensä oli hitaimpien joukossa (aina joku selitys näihin miehellä) ja usein hän myös eksyi metsään ja itkun kanssa sitten häntä sieltä etsittiin.
Mikä saa ihmisen kuvittelemaan että hän on jossain parempi mitä onkaan? Toisena esimerkkinä myös nämä idolsit sun muut.
T: viimeksi tänään mies kolaroi parkkipaikalla vaikka pitää itseään todella etevänä kuskina paikasa, jossa ei oikeasti voi kolaroida kuin täysin surkea kuski
Sivut
Hahah, näitä tyyppejä oikeasti löytyy. Kehuskellaan että on sitä ja tätä ja totuus täysin toinen. Lähdin kerran erään miehen kanssa laskettelemaan. Hänellä piti juttujensa mukaan olla mittava laskettelutausta, mutta oli täysin tönkkönä rinteessä. Lopulta kyllästyin kuuntelemaan hänen valitustaan rinteen kunnosta ja odottamaan että hän tulisi. Lähdin laskemaan ja menin menojani. Hän sitten lähti perässäni ja veti kunnon pannut loukaten jalkansa ja se päivä oli siinä.
Otti päähän silloin mutta myöhemmin olen kyllä naureskellut että ei v****u mikä valehteleva pelle!
Jätä se sika
Enemmän ihmettelen sitä, miksi ihmeessä mies on ottanut puolisokseen kalkkunan, joka valittaa tuntemattomille nettifoorumeilla oman miehensä tekemisistä.
Jos on oikeita vaaratilanteita että voi eksyä tai koloaroida, se on pelottavaa. Varsinkin jos siihen liittyy muita ihmisiä. Ehkä hän yrittää tsempata itseään, mutta realismi olisi joissakin asioissa hyvä. Luultavasti tuo ei haittaisi jos hän maalaisi vähän huonoja tauluja.
Millaisia lapsia tulee kun tumpula yhtyy tampioon?
Tämä paremmuus kompleksi tuntuu olevan miesten juttu. Kerran kehut (joko aiheesta tai säälistä) ja he tekevät siitä jutusta identiteettinsä. Ei sillä, etteikö tätä näkisi naisillakin. Siis tyyliin:
"Ootpa hyvä piirtämään/remontoimaan/kiva paita."
=> Lopputuloksena mies kuvittelee olevansa loistava piirtäjä ja "taiteellinen" tai remppa-Reiska tai sitten käyttää joka viikko sitä kehuttua paitaa.
Testosteronia gravis, vakava testosteronitauti, löytyy tautilistauksesta mt-puolelta.
Tää liittyy testosteroniin. Ja siihen, miksi miehet on naisia tapaturma-alttiimpia. Luulevat itsestään liikoja..
Vaimoni luulee olevansa kaunis ja loistava kokki. Niinpä niin, moni luulee itsestään liikoja.
Mun mies taas on hyvä lähes kaikissa urheilulajissa, osaa soittaa pianoa, on hyvä lauluääni, on älykäs ja osaava monessa asiassa mutta ei koskaan kehu itseään eikä taitojaan. Lähinnä vaivautuu jos joku kehuu vaikkei ujo ole. Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten -sanonta pitänee paikkansa..
No tota on tutkittu. Miehiä ja naisia on pyydetty arvioimaan ulkonäköään. Miehet arvioi itsensä komeammiksi kuin ulkopuoliset arvioijat, naisilla sama harha ei ollut yhtä yleinen.
Tämä on aika yleistäkin. Olen kuullut miehen osaavan soittaa kitaraa/kirjoittaa runoja/kouluttaa koiria. Yhtään ainoaa nuottia ei osannut, eikä sointujakaan, koiraa ei ollut koskaan omistanut eikä edes hoitanut, ja runo-osiota en halua edes myötähäpeässäni muistella. Ainoa mitä mietin on MIKSI! Mikä motiivi tuollaisella voi olla!
Monia syitä tuohon varmaan on, mikä saa niin uskomaan. Vanhemmat voineet kehua ja ylistää lapsuudessa vähän liikaa, kannustaakseen. Tai sitten on kuin minulla, pohjimmiltaan niin paska itsetunto ja suoranainen häpeä omasta huonoudesta, että sitä kompensoi uskotttelemalla sekä itselleen että muille että on mullakin kykyjä ja lahjoja moneen asiaan. Esim. minä tykkään ajatella, että olen musikaalinen, osaan laittaa hyvää ruokaa ja osaan piirtää hyvin. Se piristää minua ajatella niin. Tosiasiassa jsosain siellä mielen pohjalla on ajatus, että v*tut minä osaa yhtään mitään, olen paska kaikessa, ja voisin yhtä hyvin kuolla pois täältä kuluttamasta ilmaa. Ulospäin esiinnyn kuitenkin itsevarmana.
Ihan todella outoa. Olen myös huomannut, että moni mies on valmis huomauttamaan naisen ulkonäöstä, mutta suorastaan pöyristyy jos hänelle itselleen sanoo - vaikka olisi tottakin. Aivan kuin jonkinlainen sokeus omille heikoille puolille.
Jep. Mutta toisaalta tämä sama piirre saa monet oikeasti keskinkertaiset menestymään paremmin kuin oikeastaan kyvyt osoittaisi, monessa työssäkin itsevarmuudella mennään pitkälle. Samoin luulen, että vaikuttaa siihen että miehet syö vähemmän esim. masennus- ja ahdistuslääkkeitä kuin naiset: kun kaljamahainen Pertsakin pitää itseään ihan mukiinmenevänä ja osaavana miehenä, varsin viehättävänäkin oikeastaan, ei masenna niin paljon kuin naista joka tuijottaa kauneusvirheitään ja suree puutteitaan.
Joopa joo. Miesten mäkätys rupsahtaneista, lihonneista ja haluttomista vaimoista on kyllä tämän palstan vakiokamaa.
Kauheata, ei saisi nauraa mutta oli niin mainiosti kuvattu tuo suunnistus-juttu: "Itkun kanssa häntä sieltä sitten etsittiin."
Tulee mieleen ihan joku pila-ohjema tai sarjakuva, jotain Velipuolikuuta tai Fingerporia. Voin ihan kuvitella silmissäni.
Anteeksi, ap.
En tarkoittanut mitään pahaa.
Miksi sä sellaisen kanssa naimisiin menit? Eikö sun tasosi riittänyt parempaan?
Ei riittänyt. Hädin tuskin sain tämänkin.
Sivut