Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

M A A L I K S E T ' 05 ma, ti ja ke!!

06.11.2006 |

Pinoilemaan hopoti hop!!!

Kommentit (27)

Vierailija
1/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitäs teillä ohjelmassa tällä viikolla?



Meillä mies on vapaalla nyt ma ja ti. Minulla on tänään klo 13 hammaslääkäri. Avataan väliaikainen paikka ja katotaan mikä juuren tilanne,tode.näk joudutaan tekemään juurihoitoa. Apua, minä pelkään hammaslääkäriä. Viimeeksi sanoin, että minä mielummin synnytän kuin tulen lääkärille.Yöh.



Huomenna sitten menen kaverin vauvajuhliin. Ollaan järjestetty ylläri bileet, on vaippakakku, ohjelmaa yms. Minä teen mokkapaloja ja tonnikalasalaatin.



Keskiviikkona minun yksi ystävä tulee kylään vauvansa kanssa. Perjantaina mennään perhekerhoon..jos jaksetaan.



Eli ihan mukavasti kaikkea, tosin tuo hammaslekuria en laske mukavaksi ;)



Eilen oli ihana kuutamo. Olin illalla ulkona ja mietin syvällisiä, etenkin rakkautta. Se rakkaus lapsia kohtaan on jotain niin suurta ja ihmeellistä,ettei sitä voi sanoin kuvailla. Sekä rakkaus omaa mieheeni. Olen kiitollinen, että hän elämääni tuli ja sain kaiken mistä aina haaveilin;rakastavan perheen. Mutta samalla mietin, kuolemaa. Minulla on välillä suunnaton kuoleman pelko. Miten ihminen pystyy jatkamaan elämäänsä kun rakas kuolee? Tiedän, että kyllä siitä selviää tavalla tai toisella. Onhan minulla itelläni kuollut veli, joka oli silloin 2.5v. Vanhemmat tosin lopulta erosi, mutta ei se ollut yksi sen syytä. Tästä on nyt jo reilu 20v aikaa, mutta aina se vaikuttaa joulun tullessa.Veljeni hukkui lietekaivoon tapaninpäivänä.



No, nyt tuli synkkää tekstiä..kaikki tämä tuli mieleeni kun uutisissa oli siitä tulipalosta täällä Kymenlaaksossa, jossa kuoli 4henkinen perhe. Lapset oli 2v ja 2kk+vanhemmat. Aivan kamalaa.



Joten muistutetaanpas taas sanoa sille ukkokullalle, lapsille ja läheisille,että rakastamme heitä!!!!!! Vaikka mie en ole ollut kovin rakastettava viime aikoina tässä väsymyksessä ja hormoonimylläkässä. Onneksi tuo mies ymmärtää ja tukee =)



Hän alusti leipätaikinan tuossa ja hoiti lapset aamulla. Minä sain köllötellä sängyssä. Nyt hän meni ostamaan niitä renkaita tuohon kakkosautoon ja mie käyn imuroimaan. Meillä onkin uusi, ihana imppari..oli kyllä kalliskin, mutta tehokas =) Kyllä karvat saa kyytiä.



Oikein hyvää huomenta rakkaat äipät lapsineen!!!



Tuulia

Vierailija
2/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuulia toi tärkeän asian esille. Kyllä tuo mies ja lapset ovat uskomaton onni. Kuolemanpelkoa minulla on ollut aina kun ollut vauva/pieni lapsi, silloin kai todella tarvitsee kaikki voimavaransa lasten hoitoon ja minä ainakin olen ollut hormonimylläkässä. Itse olen pelännyt miehen kuolemista välillä todella voimakkaana. Lasten menettämisen pelko on jotenkin sitten tasaisempaa ja voimakkaimmillaan lähinnä raskauden aikana. Tuulialle jaksamista joulun aikoihin!



Muuten tuli mieleen tuo joskus aikaisemmin esitetty kysymys mitä muilla tehdään kun maaliskuinen raivoaa. Jäi joskus vastaamatta. Meillä yritetään ottaa syliin, mutta jos ei halua, niin ei pakolla. Usein tuo tyttö sitten huutaa ja menee seisomaan otsa seinään nojaten. Sitten kun hetken on saanut olla, niin yritetään ottaa uudelleen syliin ja yleensä kyllä aina suostuu. Ei tuo huuto itsekseen lopu, vaan tarvitsee vielä apua noiden tunteiden säätelyyn. Sitten saa sylissä lohduttautua ja jatkaa itkua. Lohduttamalla vasta lopettelee, usein myös yritämme keksiä puuhaa jos itku vaan tuntuu jatkuvan ja jatkuvan känätyksenä.



Viikonlopun pinon lukaisin, mutta olen tainnut unohtaa jo melko kaiken. Oli sen verran hulina viikonloppu kun vietettiin keskimmäisen 5v synttäreitä. Vieraita ei ollut kovin paljoa, mutta lähes kaikki olivat eri aikaan ja vieraita siis riitti lauantai-aamusta sunnuntai-iltaan. Kiva kuitenkin kun oli seuraa ja tekemistä. Nyt sitten rauhoitellaan tämä päivä. Olisihan sitä voinut sopiakian jo puuhaa, mutta nyt taitaa olla puhti pois. Keskiviikkona on sitten tuon 5v:n neuvola ja samalla maaliskuisemme saa sen rokotuksen joka jäi välistä 1,5v neuvolassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi Tuulia kuinka kauniisti puhuit perheestä ja rakkaudesta! Ihan tuli melkein kyyneleet silmiin. Taitaa mullakin olla tunteet pinnassa : )



Mä oon kanssa aina jollain tasolla pelännyt kuolemaa. Nyt kun olin syksyllä harjoittelussa syöpätautien osastolla, aloin tosissaan pelätä syöpää ja kuolemaa. Tonne osastolle tietty päätyi vaan ne huonokuntoisimmat mutta silti. Moni vain odotti kuolemaa kun ei ollut mitään enää tehtävissä. Kamalaa! Erään potilaan kanssa tulin läheiseksi, juttelin hänen kanssaan paljon. Nyt huomasin lehdestä, että hän on kuollut. En olisi uskonut että näin pian. Mutta ei kai sitä kuolemaa kannata liikaa ajatella. Se tulee jos on tullakseen ja sille ei voi sitten mitään. Mulla tää marraskuu on kuitenkin paha kuukausi kun kaikki mun läheiset, jotka on kuolleet ovat kuolleet juuri marraskuussa. Eli oma koira, kaksi kania ja mummun rakas sisko. Viime vuonna marraskuussa ei kuollut ketään mutta sitä edellisinä vuosina monta vuotta peräkkäin. Arvatkaa vaan, miettiikö sitä väkisin, kuka on seuraava ja onko juuri marraskuussa.



No jos välillä iloisempiin asioihin. Onko kenenkään muun maalislapsella " ei" kautta? Meillä vastataan kaikkiin kysymyksiin ei tai ei oo. Tai sit kurkkaa pottaan istunnon jälkeen ja sonoo " ei oo" , tarkoittaen et ei tullut kakkaa. Jos kiellän häntä tekemästä jotain, matkii mua sanoen " ei" mutta ei välillä tottele. Siitä tuleekin mieleen että...

G: Miten saatte lapset tottelemaan ja miten rankaisette jos ei tottele?



Meillä niin kokeillaan rajoja ja vaikka kiellän, yrittä vielä 5 kertaa uudelleen. Sit ku sanon et nyt loppu niin tää toistaa perässä " poppu" ja sit lopettaa. Mutta vaikka kuinka kiellän niin Henri vaan nauraa sellasta paskasta naurua. Laitoin ennen rangaistukseksi sänkyyn mutta ei kuulemma ole hyvä kun sitten ei halua nukkua enää omassa sängyssä kun kokee sen rangaistuksena. Yleensä vaan kiellän tiukasti ja kannan pois pahanteosta. Joskus on saanut nippauksen jos ei millään tottele. Oon kuitenkin päättänyt et muuten en lapseen koske eli en hyväksy lyömistä enkä muutakaan ruumiillista kuritusta.



Täällä kysyttiin myös, mitä tehdä jos lapsi raivoaa? Yleensä annan raivota itsekseen niin lopettaa myös aika äkkiä.



Mulla on siis koulusta lomaviikko. Pitäis rueta lukemaan tuota hoitotieteen tutkimusmetodiikkaa mutta se jo kuullostaa kovin tylsältä. Mieluummin lukisin seuraaviin tentteihin, jotka on lasten ja nuorten hoitotyö sekä raskaudenajan hoitotyö : )





Tulkaahan muutkin pinoon näin sadepäivänä! Vai sataako muuallla? Turussa tulee paljon vettä ja kaikki lumi sulaa pois. Oli niin ihana viikonloppu ku oli paljon lunta ja saatiin laskea Henrin kanssa pulkalla mäkeä.



Kalamami rv 7+6 ja Henri 2.3

Vierailija
4/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä Helsingissä on ihan karsee räntä/lumisade. Isoja märkiä hiutaleita sataa sakeasti, ainakin meillä päin. Aika raskaita lumihommia tiedossa jollekkin (eli mun miehelle).



Mun ei tartte paljon ulkoilla tässä seuraavina päivinä, eli tylsää tiedossa. Santun kanssa käytiin lääkärissä, kun mietin, että onko nyt iskenyt silmätulehdus vai ei. Pojalta löytyikin sitten korva-, silmä- ja keuhkoputkentulehdus. Sai antibiotit ja silmätipat. Mietin tässä vaan, että miten hitossa mä saan laitettua ne silmätipat. Neljä kertaa päivässä pitäisi onnistua moinen temppu tekemään. Nyt on kiukkuinen ja räkäinen poika päiväunilla.



Viikonloppukin meni ihan neljän seinän sisällä Santun kuumeilun takia. Harmittaa tietty nämä sairastelut ja pelottaa, että alkaa taas koko talven kestävä kierre. Onneksi tämä meidän poika saa olla vielä kotihoidossa, kun ei oikein kestä näitä tavallisia flunssia. Meillä lääkäri oikein suositteli kotihoitoa, ettei vaivat pahene infektioastmaksi asti. Tarttee varmaan pysyä kotona niin kauan, että Santtu täyttää kolme. No eipä minulla ole kiire...



Tuulialle vaan terveisiä, että sellaisia ajatuksia on usein täälläkin. Kuolemanpelko on inhottava juttu. Nyt viikonloppuna oli jossain iltapäivälehdessä tarinaa kaksivuotiaana kuolleesta tyttösestä, en pystynyt lukemaan sitä, kun se ajatus on niin ahdistava. Pari päivää aiemmin oli samaisesta perheestä juttua toisessa lehdessä ja luin sitä hetken. Siinä oli kohta missä kertoivat, kun löysivät pienen kippuraisen tytön vesisaavista ja mä liikutuin ihan kyyneliin asti. En voinut enempää lukea. Mä olen ollut ihan yliherkkä kaikelle tällaisen kuulemiselle siitä asti kun sain esikoisen.



Kyllä mäkin usein mietin onneani, että olen tämän perheen saanut. Joskus välillä muistan sanoa miehelle, kuinka kivaa on, että juuri hän on mun mies ja mun lasten isä. Mutta sitten taas arki vie mennessään....



Meillä on niin vilkas poika, että komennella saa joka päivä ja monta kertaa. Jos ei usko, niin korotan ääntä. Jos ei usko monen kiellon jälkeen ottamasta jotain, niin omalla sormella näpäytän häntä sormille. Vain sen verran, että hän loukkaantuu.



Kun Santtu raivostuu, niin yritän ottaa syliin ja lohduttaa. Yleensä ei silloin halua syliin, joten jätän rauhaan. Hetken päästä hän hakeutuu itse syliin ja sitten halaillaan.



Santtukin vastaa usein kysymyksiin eillä. Hän ei osaa sanoa ei, mutta hän rytmittää y-yy (tiedättekö mitä tarkoitan?) ja pudistelee päätään.



No ny se jo heräs!



T. lappu & Santtu 22.3.

Vierailija
5/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä Järvenpäässä tulee lunta ja kunnolla! Aamulla kyllä satoi Hesassakin ja olihan siinä kieltämättä hieman hommaa, kun piti Helmiä hoitoon viedä. Että siis ennenkuin oltiin päästy edes liikkuvaan autoon, niin olin jo ihan lumikuorrutuksen alla ja takin sisältä hikinen. Pakkastahan ei juurikaan ollut, niin tuli siinä toppatakissa hieman kuuma. En sit tiedä, että sataako Helsingissä vielä lunta vai onko jo muuttunut lumeksi/rännäksi. Olishan se kiva, jos olis maa valkeana. Täällä pohjoisempana on mukavan talvisen näköistä! Auto vaan on tuolla puolimetrisen kinoksen alla, kun koko päivän on sadellut melko sakeasti.



Raivoamisesta: Kyllä meilläkin raivotaan, mutta ei just nyt niin kovasti kuin pari viikkoa sitten. Silloin kun sairastettiin ja nukuttiin huonosti. Ja joka kiellosta paloi käämi. Helmillä siis. Silloin ei auttanut syliin ottaminen vaan lattialla piti antaa aikansa huutaa ja melskata ja sitten vasta tuli syliin vapaaehtoisesti.



Syvällisiä ajatuksia teillä näin maanantaiaamuna. Mä en kuolemaa ole ainakaan viimeaikoina kovin aktiivisesti ajatellut, mutta aamulla kyllä heräsin sydän kurkussa pamppaillen sellaiseen uneen, jossa juoksin Helmi sylissäni metsässä karhua pakoon. Että kuolemanpelkohan tuossakin oli taustalla. Oli muuten tosi ahdistava uni!!



Kalamami: Mielläkin sanotaan poppu = loppu. Mutta ei-kautta meillä ei ole. Kaikkeen vastataan noo = joo, vaikkei sitä välttämättä tarkoitettaisikaan. :)



Vielä kaksi tuntia olisi töitä jäljellä. Huoh, sen kun jaksaa, niin sitten voikin lähteä kaupan kautta kotiin. Toivottavasti keli ei ole kovin kauhea, jotta pääsen vielä autolla eteenkinpäin.



Lukemisiin!



lehtovi ja Helmi

Vierailija
6/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuli sitten tehtyä lumityöt ja tuli hiki. Taivaalta tulee märkää lunta, pian kai muuttunee vesisateeksi. Nautittiin siis tuosta märästä talvisäästä.



Meillä maaliskuinen myös mielellään vastaa kaikkeen puistelemalla päätään, ei käytä sanaa ei. Sitä vastoin joo-sanan sanoo Too. Meillähän tuo tyttö ei hirveitä puhele, omaa höpötystään enintään ja joitain sanoja.



Sitten tottelemisesta. Meillä oli jokunen viikko sitten kausi kun kaikki mistä joutui sanomaan, sai itkun/raivon aikaiseksi. Ei kyllä monestakaan asiasta viitsinyt kieltää ja muutenkin yritän sanoa positiivisesti kehoittamalla enemmän kuin kieltää (esim. en sano että älä juokse, vaan sanon että kävele varovasti jne.). Tämän olen oppinut herkkien edellisten lasten ollessa pieniä.



Nyt tuo itku/raivo kausi on ohi ja asioista taas sanoa normaalisti. Eihän tuo läheskään aina sanomisia usko, mutta en oikeastaan aina odotakaan, sitten vaan autan asian tekemisessä (esim. illalla kun sanon että pysy omassa sängyssä ja tyttö kiipeää meidän sänkyyn, nostan vain takaisin ja sanon että pää tyynyyn- muutaman yrityksen jälkeen luovuttaa, mutta tätä onkin kokeiltu kymmeniä ja kymmeniä iltoja ja tyttö kyllä tietää että omassa sängyssä on oltava, eikä nosta edes huutoa, vaan iloisesti hymyillen ja käkättäen yrittää siirtyä meidän sänkyymme). Noiden pienten kanssa olen tottunut toimimaan jos ja kun puhe ei auta (kuitenkaan).



Käytetään tuota toimimista tarvittaessa isompienkin kanssa, joskus vielä joudun kantamaan omaan huoneeseensa isompiakin jossei puhe auta (siis kun käsken ensin omaan huoneeseensa ja vänkää vaan ettei mene, siinä vaiheessa tarvittaessa vaikka kannan). Tämän maaliskuisen ikäistä en vielä kuitenkaan laita jäähylle minnekään, vaan asiat selvitetään yhdessä ja tarvittaessa äidin sylissä. Jäähyaika meillä alkaa vasta myöhemmin ehkä tuossa 3v paikkeilla, sitten kun on mielestäni valmis tuohon touhuun.



No tulihan tuossa kasvatustoimista juttua. On vaan sellaisia asioita mitä on joutunut joskus ajattelemaan ja miettimään omia toimiaan. On myös jotain kokeiltu kantapään kautta ja opittu virheistä. Mielenkiinnolla vaan odotan tämän kolmannen luonnetta. Nyt näyttäisi että yhtä eloisa ja ehkä nopea kiukustumaan kuin esikoinen ja on yhtä periksiantamaton kuin kakkonen. Eli tuleekohan tästä kaikista pahin vai muuten vaan hemmoteltu... No kivahan se on seurata lasta kun kasvaa.



No jatkan taas esikoisen läksyjen parissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä tulee lunta kuin Esterin pebanthenista, onneksi sentään tosiaan lunta eikä vettä.



Mä en kestä tosiaan yhtään lukea noita taaperoikäisten onnettomuustarinoita. Jollain viikolla oli Dr. House - telkkusarjassa sellanen 2-vuotiaan aivoleikkaus, jossa anestesialääkäri oli humalassa ja mua ahdisti ihan karseesti! Siis ei käynyt mitään, mutta kauhistutti ajatus. Nää pienet vaan on kertakaikkiaan niin viattomia, etten kestäisi, jos jotain sattuisi.



Ahdistavista unista kirjoitteli Lehtovi. minä puolestaan näin ahdistavaa unta, jossa fretti (siis joku tälllanen näätäeläin vai mikä lie) ahdisteli minua!! Siis se oli tullut meidän asuntoon ja hyppi aina mun naamalle, eikä kenenkään muiden. Mulle tuli sitten haavoja ja pelkäsin, että saan jäykkäkouristuksen. TOUDELLA mystisiä unia!! johtuu varmaan siitä, että työterveystarkastukseen liittyen selvittelin rokotuksiani, enkä ole saanut mitään jäykkäkouristustehostuksia ainakaan 10 vuoteen. Enkä voi ottakaan just nyt, kun on se masuasukki tuolla mellastamassa. JEEJEE, on muuten enää 3 viikkoa siihen, ku 12 rv tulee täyteen ja voi vähän huokaista helpotuksesta.



MAALIKSEN raivareista. Meillä pukeminen on aivan hanurista. Siis illalla, kun neiti tulee hoidosta, ei saisi laittaa vaippaa ollenkaan. Ja uloslähtiessä pukeminen on yhtä sirkusta. Tänäkin aamuna sain aina yhden sukan tms. vaatekappaleen kerrallaan päälle ja sen jälkeen tyty karkas juoksentelemaan olohuoneeseen ja sain maanitella, käskeä ja uhkailla häntä takaisin pukemaan. Jos saan neidin otteeseen, niin hän osaa kyllä kiemurrella ja riehua niin, että pukeminen on ihan mahdotonta. Isänsäkin yritti, mutta ei onnistunut. No sitten kahden aikuisen yhteistoiminnassa viimein se haalari saatiin niskaan, kun neiti totesi, ettei se meille kahdelle pärjää. Vaipan pukemiseen keksin sellaisen keinon, että laitan telkkarin päälle, jolloin tyty tuijottaa sitä ja saan vaipan laitettua ilman infernaalista kiljumista!



Siis meillä pyyntöjä ja kieltoja ei totella useammin kuin totellaan, eli jatkuvaa taistoa on neidin kanssa lähinnä vaipanvaihdossa ja vaatteidenlaitossa. Tää ei ole mikään uus juttu, vaan aina on tytsy ollut aika nihkeenä siitä, että hänen henkilökohtaisia vapauksiaan rajoitetaan moisella puuhalla... Sehän se hankala juttu on, kun tämänikäiselle ei oikein rangaistuskeinoja ole, kun fyysisesti en halua kurittaa ja uhkailuja ja palkkioita ei vielä oikein tajuta (= siis " jos teet näin, niin mennään sitten piirtämään" tai " jos et syö, niin et saa jälkkäriä)" .



No niin, nyt on syytä jatkaa duunia, hyvää alkuviikkoa kaikille!

Vierailija
8/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sattuipa hyvin...juuri nimittäin meinasin kirjoittaa vähän samasta aiheesta kun Tuulia. Näin viime yönä unta että Noora neiti oli kuollut, olin yksin kotona ja hoitaja soitti. Soitin miehelleni ja käskin heti kotiin, ei meinannu heti uskoa mutta syytäkään en voinu sanoa. Vaelsin ympäri kotia ja huusin ja itkin kun heikkopäinen. SIIS niin järkyttävä uni että heräsin hiestä märkänä. Tämän päivän olen sit pohdiskellu vähän tätä aihetta ja taas todellakin jaksaa iloita rakkaistaan. Tuulia kirjoitti nätisti, tippa oli linssissä täälläkin.

Lunta on tullu täälläkin taaaaaaaaaas todella rutkasti ja pari kertaa meinas jäädä taas ooppeli jumiin. Huoh. Onneksi huomisaamuna äitini tulee meille hoitamaan Nooraa niin säästyy tuo pikkuinen kerrankin aamuiselta äkkilähdöltä pakkaseen.

Miehellä alkaa ensi viikolla taas pitkät rekkakeikat ja se tietää sitä että on 3-4 päivää kotoa pois, yöt nukkuu rekassa.

Neidillä oli tänään valokuvaus, siis perhepäivähoitajille oli aika varattu tuonne koululle jonne tuli kuvaaja. Neiti oli vähän jännittynyt ja törötti tuolissaan jalat kauhusta kankeana. Mutta hymyilikin kuulemma kun vähän nauratti. Kaverikuvassa sentäs halailtiin <3

Jaahans, neiti haisuli tuli tänne. Voi jesta että osaa pieni ihminen haistakin pahalle :p

Olikohan mitään galluppeja?? Ainiin raivareista. Meillä annetaan raivota ihan omassa rauhassa kiukku pois. Neiti tuiskahtaa aika pienestä mutta leppyy nopsaan ja kiukku kestää yleensä vain pari minuuttia. Joskus toki karjuu vaikka tunninkin mutta harvemmin. Vaipanvaihto meinaa olla hirveetä taistelua mutta jotain kivaa kun keksii niin neiti jaksaa tutkia. Ei siis suurempia raivareita _vielä_....niitä siis odotellessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Äippä karkasi koneelle. ;)



Meillä on kaunista ulkona: lunta hieman satanut lisää ja nyt puissa on oiken kaunis lumiverhoilu. Viikonloppuna oli uskomattoman hienoja päiviä, aurinkoisia ja selkeitä, illalla sitten kuu mollotti kauniina.



Aamulla oli -20, onneksi huomenna helpottaa. mulla nimittäin lasten hoitoonvientivuoro tällä viikolla.



Kuolemanpelosta. Miten se Tuulia osasikin heittää tällaisen pelinavauksen? Tänään nimittäin aiheesta jutellut parin kaverin kanssa. Hetkittäin mieleen tulee kun leikkaus lähestyy. Ei mitenkään vahvasti, mutta tiedätte varmaan, miten joskus asiat täytyy käydä mielessä läpi. Se siitä. Lasten puolesta en ole kokenut mitenkään voimakasta ahdistusta asian tiimoilta koskaan. Tietty silloin, kun esikoinen syntyi ja sai pelätä hänen puolestaan. Ehkä voimakas pelko tuli koettua silloin eikä vastaavaa ole tarttenu nyt käydä läpi.



Taitavat tuolta jo tulla. Pyyhkeen kanssa vastaan.



Kun pikkumies raivoaa, niin ei suostu syliin. Tulee sitten itekseen loput itkut itkemään äidin syliin, kuten lapun Santtukin. Ei tartte juuri isommasti komentaa. Joskus olen katsonut pitkään alta kulmain, jos on tehnyt pöllöjä juttuja, ja se on jo riittänyt itkuun :( Pelottavan näköinen äiti...



Esikoinen on sen verran iso, että kun oikein vaikeaksi heittäytyy niin vien omaan huoneeseensa rauhoittumaan ellei tottele ja mene itse. Insinööriäitikin taisi näin toimia. joskus riittää kun sanon, että olen pettynyt kun ei kuuntele mitä sanon eikä tottele. Sylihetki rauhoittaa ja jutellaan sitten miten pitäisi olla. Joo, tämä ei kyllä tepsi aina... ;)



P

Vierailija
10/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis kirjautumaan. Yritin jo aikaisemmin illalla, muttei onnistunut millään.

Tuulialle: MUlla oli joskus about murrosiässä vahva kuolemanpelko. Valvoin öitä yms miettien kuolemaa, lähinnä omaani. Nykyisin harvemmin iskee pahempia kohtauksia. Jotenkin on jäänyt vahvasti mieleen nuo murrosiän " kohtaukset" eli nykyisin ovat ohimeneviä häivähdyksiä, onneksi. Onko se sitten hyvä vai huona? Tosiaan miehelle voisi useammin antaa kiitosta kun ei tuo nyt niitä kaikkein kamalampia liene...:)

Maaliksen raivareista: meillä nyk. poljetaan jalkaa ja kiljutaan sopraanona. Lyhytkestoista onneksi. Ei sanaa ei myöskään sanota mutta päätä puistellaan ponnekkaasti. Ja kaikki on siis EI. Aika pitkälle peesaan Insinööriäitia noissa kasvatushommissa.

Epäilen myös meidän maalisneidistä tulevan isosisarusten tiivistelmäluonne. On sen verran vimpulan oloinen jonyt. Ja nopea hoksaamaan juttuja(joita ei edes tarttisi tässä iässä osata).

Vessa on meillä IN paikka. Viimesin tempaus ARGGHH on kun oli tunkenut vanupuikkoja lavuaarin röörit täyteen...Osaa siis avat vessa oven kahvasta ja roikkuu korokkeella seisten yhden käden varassa lavuaarissa. Toisella kädellä ottaa kaiken mihin ylttyy...

Pukeminen on kanssa mielenkiintoista. Ei siis vastusta sitä mutta riisuu nopeammin kuin ehdin pukea häntä. Ja ite tietty pitäis kaikki pukea. Tänäänkin sanoin että riisutaan vaatteet ja mennään iltapesulle ni eikös likka hae fleecehaalarin eteisestä ja vetäse päälleen. En toki valita että pukeminen kiinnostaa mutta mutta ymmärtänette.

eipä tässä muuta kuin rakot käsissä ja niskat jumissa lumenluonnista!

auttaiskohan konvehtirasia?!? (anteeksi kaikille karkkilakkolaisille ja laihduttajille t: nimim. kateellinenko)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Harvaksi käy mun kirjottelut kun arki vie tätä äitiä niin lujaa. Pikkuhiljaa alkaa tosin helpottaa, viimenen tentti ohi, opinnäytetyö alkaa olla hyvällä mallilla ja perjantaina sain tietää saaneeni hakemani työpaikan!!! Kaikenlisäks vielä paikasta jossa oon nyt harjottelussa, että saan sitten 5 viikon perehdytyksen :) :) :) Ja just sitä hommaa mitä haluankin tehä!!



Kuoleman pelosta ja syvällisistä ajatuksista: Kalamamia peesaten täytyy todeta, että opiskelujen myötä sitä kuolemaa tulee ajatelleeksi aika usein, mutta etenkin sitä että kuinka onnekas saa olla kun on saanut terveen lapsen!!! Mulla on edelleen tuoreessa muistissa muutaman vuoden takaa harjoittelu lasten syöpäosastolta, omat hoidokit jäi mieleen ikiajoiksi ja usein tulee mietittyä mitä heille kuuluu. Yksi lapsi jota paljon hoitelin jäi etenkin mieleen ja jos Näpsä olisi ollut poika yks nimivaihtoehto ois ollu sama kun tuolla lapsella. Nyt äitinä musta ei enää varmaan ois sinne osastolle menemään. Mutta se hyvä puoli noiden karmeiden kokemusten ja elämäntilanteiden näkemisestä on, että osaa arvostaa (ainakin hetkittäin, arjessahan se tuppaa usein unohtumaan valitettavasti) sitä mitä itsellä on. Kuten Tuuliakin sanoi, pitäis vaan muistaa sanoa se ääneen useammin!!



Ja EI- kaudesta. Liikkeellä on täälläkin päin tuota " epidemiaa" ... Meille tuo kavala tauti iski viikonloppuna ja eilen Näpsä päätti, että potta on ihan tyhmä vaikka on pottaillut innolla 10-kuisesta. Tänään tosin isi oli saanut päivällä huijattua neitosen potalle mut illalla oli taas jääräpää valloillaan. Nukahtaminen on ollut nyt kahtena iltana tosi hankalaa. Mikä lie eroahdistus.



Ihanaa tuo lumi. Käytiin ostamassa Näpsälle uusi pulkka (vanha on vauvapulkka ja sitäpaitsi mummulassa nyt ) ja lumilapio. Kyllä oli tyllerö innossaan ja mäkeäkin vähä laskettiin:) Ja tehtiin lumiukko, ihan surkea tosin - kun kasasin sitä niin Näpsä hajotti aina kun silmäni vältti. No, kivaa oli ainakin...



Jaahas, täydelliset naiset taitaa alkaa! Tämä epätäydellinen nainen lähtee siis sitä kattomaan.



TUULIALLE jaksuja veljen muistoa ajatellen.



Jollekkin muulle piti vielä jotain kommentoida, mutta muisti pettää...



Mui mui!! (=Näpsän uusin lempisanonta)



-miuqu ja nti näpsä-

Vierailija
12/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vastaus kaikkeen on ponteva ei, jota pään heilutus vielä säestää. Jos on kyse mukavasta asiasta, silloinkin vastataan ensin ei ja sitten vasta perään koo =joo. Mielihokema on myös voimakas äitä-äitä-äitä-äitä, joka tarkoittaa kaikkea, mikä Kaisalta puuttuu just sillä hetkellä. Lapsukainen on kovin voimakastahtoinen .. ja herkkä suuttumaan. Raivostuu, kun ei osaa itse tehdä asioita. Tavarat lentää ja jalkaa poljetaan.



Ei tottele sitten millään. Tällä hetkellä kieltolistalla on ainakin syljeskeleminen, silmälasien riuhtaiseminen päästä, pureminen, palikoilla heittely, kissan vetäminen hännästä ja ruuan ja xylitolpastillien kerjääminen. Joskus auttaa, kun sanon hyvin pontevasti EI. Useimmiten ei mitään hyötyä. Tilanteesta pois vieminen on ainut keino. Olenkin jo lukuisia kertoja murehtinut tulevaa. Miten tuota lasta osaa kasvattaa niin, että siitä tulee " kunnollinen" ?



Suuttunutta Kaisaa ei saa lohduttaa. Tulee sitten syliin, kun parhaaksi katsoo. Joskus huomion voi kiinnittää jonnekin toisaalle, useimmiten ei. Enää ei sentään hakkaa päätään seinään niin kuin vauvana. Tunteiden hallintaa pitäisi pystyä opettamaan, kun tuntuu niin voimakkaasti reagoivan asioihin.



Päivän toiseen aiheeseen - myös minulla on kuolemanpelkoa. Kaisan vauva-aikana pelkäsin miehen kuolemaa ja olin ihan hädissäni, jos viipyi jossain kauemmin kuin piti. Enää en ole heti hysteerinen. Mä en halua ajatella omien vanhempien ja isovanhempien vanhenemista. Mun isä on varma, että kuolee nuorena ja se aina ottaa asian esille. On tehnyt perintösuunnitelmia, " jotta pystytään sitten maksamaan perintöverot ja pitämään mökki" . Hyvä niin, mutta ei siitä tarvis mulle puhua. Mun rakkaat elää ikuisesti.. ne on ihan toiset ihmiset, kun kuolee.



Ja on mulla tänään yksi kysymyskin. Onko kukaan tilannut netistä niitä nimikointilappuja, joita voi silittää tai ommella lapsen vaatteisiin. Mistä?



Terveisin, kua (joka ei ole ollenkaan niin synkkä, miltä teksti kuulostaa..) ja Kaisa (joka varmaan unissaankin hokee ei-ei-ei)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/27 |
06.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koko muu talo nukkuu kissoja lukuunottamatta. Meillä EI-kausi on oikeastaan mennyt jo ohi. Helmillä sanoi voimakkaasti EI OO. Näin vastattiin kaikkeen mitä kysyi. Edelleenkin tosin pottakysymykseen ja pissahätään vastaa ei oo. Sitä vastoin Helmillä on alkanut tehokas uhma. Varsinaista kiukuttelua ei meillä ole, mutta hän tekee nauraen räkäisesti kaiken, mikä on kielletty. Tuntuu, että heti kun kääntää selkänsä, se ehtii jo jotakin kiellettyä tekemään. Koko ajan pitäisi olla vahtimassa. Kieltolistalla on meillä mm. Elmerillä ratsastaminen (kuten myös kissoilla), Elmerin vaatteiden avaaminen ym. kiusaaminen, kissanpentujen kantaminen, kissojen pesään meneminen, kissanruokien syöminen, vesikipolla leikkiminen, valojen vilkuttelu jne. Erityistä huvia näyttää olevan pentujen kantaminen milloin minnekin. Meillä tätä pentujen kantamista tosin harrastaa myös toinen aikuisista kissoista, jolla on itsellä laskettu aika ens vkon ke. Se kun on sitä mieltä, että pentujen kuuluisi olla pesässä. Eihän 5 viikkoiset enää pesässä pysy :D Eli kun pentu huutaa, ei tiedä kieltääkö Helmiä vai Viiviä, jos kumpaakaan ei näy. Vilinää riittää koko ajan. Odotan innolla ja kauhulla tuon uuden pentueen syntymää. Kaveri näki enneunen kuudesta pennusta.. Saas nähdä montako tulee. Olishan siinä vilinää kaksioon, jos olis se 10 pentua, 2 aikuista kissa ja 2 lasta hoidettavana :D Nytkin tuntuu välillä ettei kädet riitä hermoista puhumattakaan. Paras olis kun oltais koko ajan ulkona, niin ei ehtis tehdä niin paljon tuhmuuksia, mutta kun onhan se hyvä noille pennuillekin tottua ihmisiin.



Helmi höpöttää nykyään koko ajan ja lähinnä sanoilla. Lauseet on vähintään 2-sanaisia, toisinaan jopa 4. Tuntuu oudolta, kun yhtenä viikonloppuna se vain alkoi puhua ja nyt sen kanssa voi jo " jutella" ihan niinkuin ison ihmisen kanssa :) Parasta on se, että osaa vastata, kun kysyy mitä tapahtui tai missä jokin on. Oli piilottanut sukkansa yksi aamu käsilaukkuunsa ja kun kysyin, mihin laittoi sukat, sanoi laukkuun. Sieltähän ne sitten löytyi. En olisi kyllä ikinä sieltä osannut hakea.



Huomenna pitäisi mennä avaamaan Helmille ja Elmerille omat tilit. Saas nähdä mitä siitä tulee, kun kahden lapsen kanssa menen pankkiin.



G: Oletteko avanneet lapsellenne oman tilin ja millä perusteella valitsitte pankin? Laitatteko sinne säännöllisesti rahaa vai täyttyykö tili vain lahjoista tms.?



Itse ajattelin hankkia lapsille pankkipossut, joihin saavat kerätä rahaa. Aluksi tosin varmaan vanhempien kolikot :P



Nyt alkaa kissat käydä turhan huomionkipeäksi. Tarvii niidenkin kanssa vähän seurustella ennen kun menen nukkumaan.



Atyah+Helmi+Elmeri (jo yli 2kk!)

Vierailija
14/27 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyviä aiheita, kun taas muistaisi..



ATYAH; teillä varmasti on vilinää.Onko teillä jotain ihan rotukissoja? Me haaveillaan kissasta, mutta tuo vanha koira ei niistä tykkää,joten joudutaan odottamaan aikaa, jolloin sitä ei ole...tai sitten yritetään saada heistä kavereita.



INSINÖÖRIÄITI taisi kysellä minkä rotuisia koiria meillä on. Meillä on kaksi leonberginkoiraurosta, toinen 2.8v ja 7.7v.



KUAN tavoin minäkin ajattelen niin ettei minun vanhemmat yms vanhene, kuole. Jotenkaan en halua ajatella ns. aikaa ilman heitä.Ikävältä varmasti tuntuu isäsi järjestelyt, voisi tosiaan jättää sellaset asiat testamenttiin.



EI-EI!!! Meillä myös lähes kaikkeen vastataan ei. Toitaalta se on huvittavaa..kysyt mitä vaan, niin toinen vastaa ei. Kua kirjoitti aika pitkälti saman kieltolistan kun meilläkin. Tuo ruuan/mehun mankuinen on kaikkein pahin ja sitten sylkeminen, tavarat lentää aina jos jostain kielletään.



Nyt haisuli tuli, joten pesuhommiin..palaan taas.!!



Tuulia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/27 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huomenta, täällä tiedossa vesisadetta- kurja kun lumet sulaa. No muuten kai ihan ok päivä tiedossa. Nyt kun maaliskuisemme vielä nukkuu, niin saisi nukkua pidempäänkin jotta pääsemme perhekerhoon. Kerho on vasta iltapäivästä ja päiväunet sitten siirtyvät todella myöhäisemmäksi (eli sekoittaa rytmiä). Maaliskuisemme vaan tykkää käydä kerhossa, tekee muiden perässä lauluhetkessäkin. Tämä iltapäiväkerho on sopivan paljon rauhallisempi kuin huominen aamukerho, jossa vilskettä riittää. Mutta päiväunien vuoksi ei osu kovin otolliseen aikaan ja kai juuri siksi onkin paljon vähäväkisempi näistä kerhoista. Toiseksi yritän tässä kerhossa käydä koska keskimmäisen kaveritkin käy.



Nasulinalle miten jaksat kun miehesi on pidempään reissussa? Ei ole mukavimpia tilanteita noi reissut perheen kannalta.



Miuqulle mielettömät onnittelut työpaikasta!



Atayah:lla taitaa olla aika hulina ja vilske. Miten sinulla riittää kädet?



Tuulia, kyllä teillä koirissakin sitten vähän hommaa. Miten olette saaneet lapset ja koirat sovitettua yhteen, että jaksaa ja kaikille riittää aikaa?

Vierailija
16/27 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Insinööriäiti: Onko teidän taaperolla unitauti?? :) Meillä kun herätys tuli tänä aamuna taas klo. 6.00. eikä unia suostuttu jatkaa sen jälkeen. Sitten aamu olikin yhtä kitinää ja kiemurtelua, kun väsytti. Ruokakaan ei maistunut. Yhden leivän mussutti ja se siitä...Rasittavaa!!!



Joo, vettä on luvattu. Höh! On niin kiva, kun on tuota lunta (vielä toistaikseksi) ja heti paljon valoisampaa. Eipä tuolla ulkonakaan sitten vesisateessa tee mieli olla. Lumisateessa kylläkin.



Eipä tässä sen kummempaa asiaa ollut. Kunhan vaan halusin päästä ihmettelmeään, että ihanko oikeasti joidenkin taaperot nukkuvat yhdeksään asti.



lehtovi ja hemulsson

Vierailija
17/27 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lehtoville. Kyllä tuo tosiaan yhdeksältä heräsi, vähän ehkä väsyneenä kuitenkin. Nukahti ehkä kymmeneltä illalla. Eli meillä ei mennä kahdeksalta nukkumaan, niin kuin ehkä monilla muilla. Yöunet on kuitenkin yleensä vain 11-12h mittaisia (ja nykyään päiväunet kunnolla topattuna vaunuissa 1,5-3h). Parhaiten tuo aamulla jatkaa uniaan, jos vielä itse nukun vieressä. Pahus vaan kun on pakko nousta jo 8aamulla että saan ekaluokkalaisen kaverin otettua meille vastaan aamuhoitoon ja sen jälkeen vähitellen tuon meidän ekaluokkalaisen ylös ja kouluun. Eli minun aamuni ei ole niin pitkiä.



Meillä on totuttu noihin nukkuviin lapsiin. Esikoinen on mielettömän hyväuninen. En muista että olisi oikein koskaan öisin ollut hereillä ja valvottanut (edes kipeänä, silloin nukkuu vielä pidempään ehkä tosin vähän levottomasti). Nykyään ekaluokkalaisenakin nukkuu 11-12h yössä, mutta ehkä sen ymmärtää, kun hereillä on jatkuva meno päällä, siis on aika eloisa kaveri. Keskimmäinen on sitten sellainen lapsi joka yleensä nukkuu, mutta jos jokin asia vaivaa (kuten on kipeä) saattaa herätä yöllä ja olla sitten hereillä, tai vastaavasti herätä aamulla jopa aikaisin tai vedättää illalla. Mutta onneksi nukkuu yleensä suht ok. Mutta hänen kanssaan on joskus ajoittain rampattukin hereillä öisin/aamuisin ja kyllä mies on ollut välillä aika kypsä kun öisin on joutunut heräilemään. Unitarve keskimmäisellä on vähemmän kuin esikoisella, mutta onkin rauhallisempi lapsi. Sitten on tämä viimeinen, jonka luulen osuvan edellisten väliin. Näyttäisi olevan aikasen hyvä uninen myös. No mutta sopii ainakin minulle, joka olen myös aika hyväuninen ja paljon unta tarvitseva.



Ja tänään sitten jos ja kun mennään perhekerhoon siirtyy päiväunet myöhemmäksi ja illalla ajoissa nukkumaan meno on vaikeampaa. Eli meillä on tsempattava ettei rytmi tuosta vielä myöhästy...



Meneekö teillä yhtään unimäärät samaan? Onko vain niin että nukkumaankin mennään aikaisemmin, että herätään aikaisemmin? Ainakin hoidossa olevilla tuo taitaa olla vähän pakko.

Vierailija
18/27 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä pyritään saamaan tyttö unille klo. 20.00, mutta monesti venähtää lähemmäs puolta ysiä. Joten uu, kyllä meillä hieman aikaisemmin unille käydään. Yhteensä nukkuu normaalisti sitten sen 10 h yöllä ja päivällä n. 1-2 h. Että n. 13 h tulee yhteensä.



Toivoin vain illalla, että Helmi olisi tänäkin aamuna nukkunut pitempään, kun eilen hän todennäköisesti olisi nukkunut yli seitsemän, mikäli alakerran koira ei olisi alkanut haukkua justiinsa sillä kellonlyömällä. Mutta siis klo. 6.00 alkoi sängystä kuulua vollotus ja hain kyllä hänet meidän huoneeseen, mutta kun laskin sängylle, niin alkoi vain huutaa ja vääntyillä. Häippästiin sitten hän huoneeseensa leikkimään, jotta iskä saisi vielä jatkaa unia.



lehtovi, taas

Vierailija
19/27 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

moona on tässä sylissä, mimmi nukkuu unia. minun tarttee kohta lähtä valmistautumaan vauvakutsuille.



NASULINALLE jaksuja, kun mies reissuhommissa.minun ukko ajaa transpointilla rekkaa, saan olla sydän syrjällään, kun näillä kelillä ajelee. onneksi työpäivä on 10-12h, tulee siis aina kotiin.



MIUQULLE onnea työpaikasta!!



LEHTOVI kuinkas painon kävi viime viikolla? oliko juttuu siitä, tais mennä ohi. minulla nyt sillee jäissä, mutta senttejä kyllä lähtenyt..



INSINÖÖRIÄITI onhan noissa hommaa, mutta menee tässä sivussa.ehkä liikunta vähentynyt olleellisesti, mutta onneksi on tuo iso tarha missä saavat temmelltää. akvaario on se, mikä on kaikkein huonoimmalla hoidolla. vedenvaihto kun ei mimmin kanssa hoidu..



KUA kyseli nimilapuita, siihen en osaa auttaa..



ATYAH kyseli lasten tiliasioista. meillä on mimmillä oma tili, samassa pankissa kuin meilläkin, osuuspankissa.lahjarahat menee sinne. olin ajatellut että säästän esim lapsilisiä sinne, mutta eipä ole rahkeet riittänyt. meillä menee kaikki rahat mitä tulee ja silti mitää ylimäärästä ei ostella. moona saa samaan pankkiin tilin. sekä likoilla on omat possut..



GALLUPPI: auttaako lapsenne kotitöissä? Mimmi on ihan mahoton auttamaan..hänen täytyy saada olla mukana tyhjentämässä tiskikonetta, pyykkäämässä ja ihan ehdottomasti imuroimassa. siis meillä imurointi kestä joka päivä ikuisuuden..ja sähköä kuluu =)



Minä oon tosi kipee, se eilinen hammaslääkäri oli kauheeta. olin koko nainen ihan puuduksissa,mutta hammas ei puutunut. sattu ihan saa**nasti. lopulta ei voitu kun laittaa takaisin väliaikainen paikka ja odottaa seuraavaa kertaa.miulle joudutaan siis tekemään juurihoito..olen syönyt särkylääkkeitä ja pelkään kuollakseni sitä seuraavaa kertaa.



juu,nyt tuli kunnon puklut..pitää mennä.heip!



tuulia

Vierailija
20/27 |
07.11.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pitäähän se välillä täältä taustaltakin huhuilla ;) Meillä neiti vastaa kun ei jotain halua " ei oo pakko" , tämän tunnistan ihan omasta suustani tulleeksi lauseeksi. On vaan niin hauskan kuulloista, silloin kun ei vielä puhunut hyvin niin sanoin vaan " pakko" kun ei jotain halunnut.



Luonne on kipakka ja suuttuu, mutta leppyykin aika nopeasti. Vielä kun ei jotain saa niin välillä hakkaa päätänsä lattiaan, jotta tulisi itku. No, nyttemin tiedän tämän olevan ihan normaalia. Mutta aluksi hieman ihmetytti. On myös tosi liikuttavaa kun itee niin sanoo, että suututtaa tai haamittaa.



Puhepuoli on jo kauan sujunut tosi hyvin, puhuu varmaan ainakin 5-6 sanan lauseita. Laulaa tuikituiki tähtösen, muutamia sanoja tosin jää välistä pois. Muutenkin on kova tyttö laulemaan.



Aamut meillä alkaa 5-6 aikaan, nyt on yöpalveluita vasta supistettu. Imetin ennen vielä aamulla, jotta sain jatkaa unia. Mutta homma ei toiminut enään, joten kun neiti herää niin sitten noustaan ylös. Pikkasen korpeaa aamulla, väsyttäisi niin mielettömästi. Yö unille menee n. 20.30, ei voi hirveästi venyttää koska silloin jo pyytää itse nukkumaan. Päiväuniin on tullut mittaa lisää, ja olen ihan äimänä kun saa välillä reilun parituntiakin päivisin omaa aikaa. Vaunuissa nukutaan edelleen.



Sellaiset taustailut täältä,

ajankuva