Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mieletön tilanne

22.08.2008 |

Erosin 07 keväällä ja myöhään syksyllä sain 72-vuotiaan äitini kanssa kuningasajatuksen että hän muuttaa meille. Järjestely tuntui todella hienolta idealta; äidillä on keuhkosyöpä ja voimat oman kodin hoitoon vähissä ja minun ei tarvitsisi olla huolissani äidin voinnista yms. Lisäksi talous helpottuisi kummallakin ja lastenhoitoapuakin saisin, tietenkin äidin voinnin mukaan.

Minulla on siis kaksi lasta, 11 ja 2 vuotiaat pojat.



No, laitettiin alkuvuodesta äidin asunto myyntiin ja aloin hoitaa äidin muuttoa. Sattuikin sitten niin että tapasin elämäni suuren rakkauden maaliskuussa ja olosuhteet muuttuivat täysin, tietysti. Äiti muutti luokseni silti huhtikuussa, koska en rohjennut vielä suhteen ollessa niin tuore tehdä sen suhteen mitään sitoumuksia.



Nyt sitten meille muuton jälkeen hän on alkanut puuttua kaikkeen nalkuttamalla, moittimalla ja motkottamalla. Minä en osaa kasvattaa lapsiani, en laittaa ruokaa, käytän aikani ja rahani vääriin asioihin. Hukkaan hänen tavaroitaan, en pidä seuraa hänelle, en vietä aikaani lasten kanssa, mitä kaikkea. Eilen oli kauhea riita 11-vuotiaani hiusten pituudesta! Minä kuulemma runttaan poikani toiveet parturoimalla hänet siistiksi?!



Olen aina ollut äidin kanssa enemmänkin ystävykset kuin äiti ja tytär. Äitini on tosi rento, huumorintajuinen ja kärsivällinen maanläheinen ihminen. Rakastan ja kunnioitan häntä mielettömästi. Yritän olla kärsivällinen ja ymmärrän että äiti on väsynyt ja ehkä peloissaan sairautensa takia. On pinna tosin koetuksella, kun tulee 2-vuotiaan (uhmaikäinen) kanssa töistä kotiin ja esimurrosikäinen on heti ovella käsi ojossa rahaa vinkumassa ja mummi siinä sitten motkottaa että olen jonkun reseptin hukannut. Että jos saisi edes takin päältä ennenkuin kaikki käy päälle!



Tämä mies on se Oikea minulle ja aiomme elää loppuelämämme yhdessä. Haluaisin muuttaa hänen kanssaan saman katon alle ja elää "normaalia" elämää, mutta enhän voi pakottaa äitiäni taas muuttamaan. Olen yrittänyt hänen kanssaan tästä kaikesta jutella, mutta äiti vaihtaa heti puheenaihetta tai loukkaantuu. Ahdistaa. Tunnen olevani ansassa ja pelkään aiemmin niin hyvän suhteen äitiini tuhoutuvan teen sitten mitä tahansa.



Luulin tekeväni oikein ja fiksusti, mutta nyt huomaan että teinkin tyhmästi ja kaikki kärsivät...

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
23.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

- on kunnia-asia hoitaa omat vanhempansa

- on ihanaa, että lapsilla syntyy läheinen suhde isoäitiinsä

- isoäidillä on oikeus esittää mielipiteensä

- jokaisella on oikeus myös omaan elämäänsä, ja raja täytyy vetää

- pelisäännöt arkeen ovat tärkeät

- mikäli mies ei tätä elämäntilannetta ymmärrä, miettisin, onko hän sittenkään se oikea

- olet omaishoitaja, jolla on oikeus saada joskus myös sijainen (tällöin lapset voivat olla mahdollisesti isällään tai esim. tukiperheessä)

- elämä loksahtaa ajallaan ihan kohdalleen, vaikka välillä onkin rekivetoisia vuosia

Vierailija
2/3 |
26.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olet tehnyt todella ison ja merkittävän päätöksen hoitaa äitiäsi tai ottaa hänet kotiisi asumaan ja mikäli oikein käsitin niin sairaus hänellä etenee..?



Sinun kannattaa huomioida ettei äidistäsikään varmasti ole helppoa asua "toisten nurkissa". Itsenäisesti tähän asti asunut ja tuossa iässä oleva. Hän varmaan käy kamppailua oman ikänsä, oman tilanteensa kanssa. Halu elää ja olla kuolematon, antaako periksi sille, että on oikeasti jo vanhus ja sairaskin, väsynyt ja tarvitsee apua.. Se että tulee vastaan seinä ja joutuu toteamaan, että tarvitsee jonkun toisen apua lopun elämänsä, että tässä tämä nyt on ja tähän tämä tulee päättymään, on oikeasti kova paikka. Jos äitisi on rento ja huumorintajuinen, ehkä enemmän nuorekas mieleltään kuin vanhus niin hän käy varmasti läpi melkoista myllerrystä ja hyväksyntää itsestään.



Älä tuhoa tuota teidän hyvää suhdetta, kärsivällisyyttä vaaditaan sinulta nyt kovasti.

Ihminen kun vanhenee siitä tulee aivan kuin lapsi takaisin päin murrosikään ja lapsuuteen..



Ethän unohda ottaa omaa aikaa? Elä sen Oikean kanssa nyt tätä hetkeä, rakkaus kyllä jaksaa odottaa tilanteen rauhoittumisen ja aika näyttää mihin suuntaan mennään, lapset kasvaa niin nopeasti, murrosikäkin on pian ohi. Juttele sen murrosikäisen kanssa, kerro, että olet nyt kovin tiukoilla, että hänenkin täytyy jaksaa skarpata!



Ota omaa aikaa, rentoudu ja rakasta sitä miestä ja unohda aina sillä hetkellä ne äiti, murkut ja uhmikset ;)



Olet tehnyt oikein ja fiksusti kyllä, rauhoittakaa se tilanne siellä kotona. Sovi murkun kanssa viikkorahapäivä, muullon ei rahaa jne. tee selkeät säännöt niistä mistä teillä tulee saikkinaa. Anna äitisi sanomiset mennä ja tulla. Jos ruokasi maistuu pahalta äidin mielestä, osta pari päivää valmis ruokaa ;)



Äitisi voi pelätä tilannetta, että olet laittamassa hänet pois, jos tietää, että olet rakastunut ja haaveilet miehen kanssa asumisesta.. ehkä hän pelkää ettei pärjää yksin vaan joutuu johonkin laitokseen tms..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
26.08.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sellainen järjestely jossa voisitte asua uusioperheenä tämän Oikean ja lastesi kanssa yhteisessä kodissa ja äidillesi hankittaisiin läheltä (vaikkapa samasta talsota jos mahdollista) oma koti. Sitten hänellä olisi oma rauha ja kuitenkin te lähellä auttamassa aina kun tarvitsee.