Mies jätti pakko-oireisen häiriön vuoksi
Mies jätti pakko-oireisen häiriön vuoksi
En kerää säälipisteitä. Olen vain täysin shokissa, koska mies ei suostu edes neuvottelemaan. Meillä on kaksi lasta, joten eikö ennen eroa pitäisi kokeilla esim. parisuhdeterapiaa? Jopa miehen oma suku on sitä mieltä, että mies on järjiltään, vaikka tietävät hyvin vaikeutemme. Sitäkin mietin, että eikö ole mieheltä vastuutonta, että vaikka hän tietää diagnoosini (on päiviä jolloin en pysty astumaan ovesta ulos ahdistuksen ja paniikin vuoksi), hän jättää lapset yksin minun vastuulleni vuoroviikoiksi. Hän on kieltäytyy auttamasta, käskee kasvamaan aikuiseksi, vaikka soitan lasten asialla. Jos hän vaan tietäisi miltä tuntuu kun päässä luuppaa ajatus, jota ei saa pois, pulssi nousee, elimistö valmistautuu puolustautumaan hyökkäystä vastaan, vaikka mitään vaaraa ei ole...Ehkä vika on mun kun valitsin lasteni isäksi miehen, joka ei ollutkaan se tuki ja turva, jonka luulin hänen olevan. Lasten elämä on pilalla, mun elämä on pilalla. Toivottavasti mies on edes tyytyväinen siellä tunkkaisessa yksiössään
Sivut
Jos et omalla vuoroviikollasi pärjää yksin lasten kanssa, niin olisiko mahdollista että miehestä tulee latsen yksinhuoltaja? Lapset asuisivat vakituisesti hänen luonaan. Sinä voisit tavata lapsia voimiesi mukaan.
En osaa sanoa, mikä on oikein tai väärin, koska en tiedä teidän tilannetta, mutta tosi paljon tsemppiä sulle. Kuulostaa siltä, että oot peloissasi. Itsekin olin eron jälkeen, kun yhtäkkiä hävisi miehen tuki. Uskon, että selviät kaikesta. Oot lasten äiti ja lapset rakastavat sua, vaikket olisi aina täydellinen.
Mitäpä jos olisit hoitanut oman pääsi kuntoon ennekuin menit parisuhteeseen ja vielä sikiämään? Ei ole miehen tehtävä kannatella sinua pystyssä. Ja kyllä voi se "tunkkainen yksiö" olla paljon parempi vaihtoehto, kuin katsella päävikasta aikuista naista.
Sun mieli on avain kaikkeen, jos et hallitse sun mieltä se hallitsee sua.
Sitten vielä sellainen einsteinin viisaus : Sama toimintatapa sama lopputulos.
Neuvona : Sun on ohjelmoitava sun mieli uudestaan.
''on päiviä jolloin en pysty astumaan ovesta ulos ahdistuksen ja paniikin vuoksi.
Älä mieti liikaa tulevaisuutta, koska ahdistus johtuu siitä.
´´Lasten elämä on pilalla, mun elämä on pilalla.´´
Negativiinen asenne ja ajettelutapa tuottaa vaan lisää negatiivisuutta.
Ketään ei voi pakottaa aikuisen ihmisen omaishoitajaksi.
Miksi hankit lapsia, kun tiesit ettet kykene huolehtimaan heistä?
Lapset on mulle kaikki kaikessa. Taistelen kyllä heidän puolestaan ja hankin apua itselleni. Mielestäni siinä on vastuu, kun tekee lapsia. Kysyn itseltäni jatkuvasti, eroaisiko mies, jos hän todella asettaisi lapset etusijalle. Kuinka suuri itsekkyyden määrä on ok, kun on lapsia? Ymmärtäisin eron hyvin, jos lapsia ei olisi.
Ap
Käytät nyt lapsia syynä valittaa miehen lähdöstä... Hoida pääsi kuntoon.
Olis varmaan ollut syytä hoidattaa sairaus kuntoon jo vähän aikaisemmin, eikä vasta silloin kun puoliso ei enää jaksa.
0/5 trolli.
Rakkaussuhde on yleensä eri asia kuin huoltosuhde. Rakkauden määrä tosin usein kannattelee vaikeitakin asioita. Mutta miehelläsi on vapaus valita suhteessa sinuun, mutta ei lapsiin niinkään. Ehkä tilanne kuluttaa liikaa häntä.
Itse olen huolissani lapsista, miten he reagoivat oireisiin, ahdistuvatko he oireistasi?
Hanki terapiaa ja oma tukiverkosto. Hyvässä lykyssä opit seisomaan omilla jaloillasi, mikä helpottaa oireitasikin ja tuo vapauden ja itsenäisyyden tunteen sinullekin. Kyllä sinä selviät.
Oletko jo hakenut apua itsellesi vai onko se aikeissa, koska ero tuli? Et voi vastuuttaa miestä omista pakko-oireiseen häiriöön liittyvistä ongelmistasi. On rankkaa hoitaa lapsia ja pyrkiä samalla kannattelemaan mielenterveyden haasteista kärsivää puolisoa.
Miksi miehen pitäisi olla se tuki ja turva? Ihan sukupuolen perusteellako?
OCD on kyllä rasittavaa läheisille. Mene hakemaan hoitoa, terapiaa ongelmaasi.
Terapiassa usein oireiden taustalta saattaa löytyä jopa vain yksi tapahtuma tai tilanne, joka on traumatisoinut ihmistä. Tästä voivat olla merkkeinä esim. selittämättömät ahdistusoireet, jotka nousevat myöhemmin pintaan.
Alitajunta kun varastoi kaiken kokemamme. Nyt pitäisi kaivaa tuo asia esiin tajunnan syövereistä ja käsitellä se uudestaan.
Esim. lapsena moni ei osaa käsitellä ajatuksen silloisilla työkaluilla traumatisoivaa silloista tilannetta. Vasta aikuisena pystymme monesti siihen. Vaatii usein ammattiapua löytää nämä reitit ja tavat.
Olen hakenut apua jo aiemmin. Lääkkeet eivät auta, kun tuli sivuoireita. Hakeudun nyt terapiaan.
Lapsille oireilu ei näy niin paljon, koska yritän heidän läsnäollessa tietenkin olla näyttämättä niitä. Oireilu haittaa eniten itseäni. Esim. viime yönä en saanut yhtään nukuttua, kun eroon liittyvät asiat luuppasivat päässä. Valvotut yöt pahentavat oireita ja saatan tiuskia lapsille, kun kovat äänet, sotku ja jatkuvat kysymykset kuormittavat lisää. Että siinä mielessä vaikuttaa lapsiin. Suojelin lapsia, joten kaikki purkautui yleensä mieheen.
Ymmärrän siis kyllä miestä ja kuten alussa sanoin, en kaipaa säälipisteitä. Mielestäni tällaisessa tilanteessa hänen pitäisi kuitenkin ottaa huomioon lasten takia, minkälainen shokki ero on mulle. Sekin jo auttaisi, jos hän edes kokeilisi parisuhdeterapiaa. Nyt tuntuu, että mulle jää ikuisesti luuppaamaan päähän, mitä olis tapahtunut, jos mies olis suostunut.
Kokemusta OCD:ia sairastaneen kanssa elämisestä ja voin kertoa, että vuosien jälkeen aloin olla itsekin sairas. Kuvittele että elät tunnista vuodesta viikosta toiseen ihmisen kanssa, joka alkaa kuin "päiväni murmelina" -elokuvan tapaan joka päivän samalla tavalla; pelkäämällä samaa järjetöntä asiaa samalla intensiteetillä kuin aina.
Kuvittele että selittäisit ihmiselle joka päivä, että oviaukosta kulkeminen ei ponnauta sinua toiseen ulottuvuuteen (tai ihan mitä vaan mitä pidät järjettömänä, sairaana ja mahdottomana). Sitten yrität järjellä luoda järkeä järjettömyyteen. Se toinen alkaa tukeutua sinuun, käyttää sinua hyväksi koska itseensä ei OCD-ihminen luota. Joka aamu. Sama juttu. Vaikka eilen ymmärsit muka jotain ,tänään pelkäät taas hysteerisesti ja järki on ulos ikkunasta. Oviaukko pelottaa. Se järki-ihminen vierelläsi ei tajua mihin mustaan aukkoon ne tuhannet tunnit joiden aikana tätä käydään läpi, katoaa. Joka aamu.
Minulta alkoi lähteä hiukset päästä, närästys teki haavan kurkkuun ja muutuin ihan zombiksi.
Lyhyt vastaus. Hanki terapiaa. Lopeta kuvittelemasta että puolisolla on roolia tai vastuuta sairautesi kanssa. Hän voi tukea sinua avun piiriin. Mutta sinä olet sairas ja sinä olet ainut joka voi sen muuttaa. Ota vastuu.
Oisko sun pitänyt jo ajat sitten tajuta mikä shokki sun lapsille on että et ole aktiivisesti kaikin keinoin pyrkinyt hoitamaan sairauttasi? Terapiaa, netti on täynnä ocd-sivustoja, youtubessa on terapiavideoita yms yms. Tarvitset altistusterapiaa mutta siihenhän sä et pysty eikä sun ole sitä tarvinnut tehdä kun mies on mahdollistanut sulle sun sairastamisen, jos normaalihko perhe-elämä on ollut sen varassa että mies on siinä.
Mikä tahansa itsekkyyden määrä on ok, kun on lapsia. Todennäköisesti miehen itsekkyys auttaa häntä olemaan parempi isä lapsillenne. Et välttämättä näe sitä nyt ja se on ok, sä saat surra ja olla sekaisin erosta. Mutta lapset eivät ole syy jäädä huonoon suhteeseen, minkä olevan sen miehelle olleen kun haluaa erota. Hänen ei tarvitse jäädä, hänellä on oikeus pelastaa itsensä. Sinullakin on oikeus pelastaa itsesi arjesta, missä pinnistelet ja purat kaiken sitten mieheesi (omia sanojasi, ei minun).
Sinä selviät kyllä. Hae paljon erilaista apua, mene perheneuvolaan, etsi oma asunto ja järjestä asiat. Anna miehelle tilaa. Kyllä asiat järjestyvät.
Terveisin shokkierosta kuusi vuotta, nyt pyyhkii hyvin
Ehkä mies ajatteli, että sairastuu itsekin. Voimat olivat loppu. Pelasti itsensä, että lapsilla olisi edes yksi jaksava vanhempi. Syitä on varmaan monia.
Miehellä on oikeus erota kunhan hoitaa lapsiin liittyvän osuutensa ja elatusmaksut jos niihin on laskennallisesti velvollisuus.
Olisiko nyt alussa parempi, että haet apua itsellesi ja lapset ovat enemmän miehen luona?
Ero ja oma huono olosi heijastuvat lapsiin. Jo nuo oireesi ovat lapsille vaikeita ymmärtää ja nyt vielä kun et nuku kunnolla ja olet hermostunut lapsiin.
Ymmärrän sinua, mutta ymmärrän myös miestä.
Jos joku haluaa erota niin siihen on tosiaan oikeus, vaikka olisi lapsiakin hankittu yhdessä.
Sivut