Huh, 64-vuotias nainen sai vauvan!
Kuulin radiosta iltapäivällä. Älkää kysykö tarkempaa lähdettä, en muista edes kanavaa, kun kuulin sen ihan ohimennen. Tiedättekö tarkemmin?
Kommentit (46)
jos 60 mies tulee isäksi? Näitähän riittää...
niinhän täällä kaikki 45- vuotiaat vauvakuumeiset hokee toisiaan kannustaen.
Enkä aio itse enää hankkia lapsia, viimonen syntyi ollessani 23v.
Eivät ilmeisesti tajua, mitä lastenhoito tarkoittaa/vaatii ja ajatuksena on ilmeisesti, että kunhan säilyy elossa lapsen ekat 18v niin tehtävä on täytetty... :(
Hirveää ajatellakin jos minun äitini olisi nyt 88v.
Mielestäni ehdottomasti viimeinen ikä tehdä lapsia (ei biologisista syistä vaan ihan sitä lapsen etua ajatellen) on neljäkymppisenä ja sekään ei ole mikään ihanneikä.
oli 46 kun synnyin. Sain itse tyttäreni 20-vuotiaana....ajatuksena, että olisipa lapsella mummi ainakin vähän aikaa. Äitini on nyt 85-vuotias ja ajatuksenjuoksu on yhä vireää, tosin liikkuminen alkaa olla jo huonoa.
Niin, kasvamiseni oli melkoisen hankalaa, koska äitini oli melko hukassa kanssani. Esim. elokuvissa käynti oli hänen mielestään syntiä, puhumattakaan bilettämisestä...eli jos nuorena halusin jonnekin mennä, karata piti. Voitte vain kuvitella, miten syyllistin itseäni...
Minulla on aina ollut häneen melko muodolliset välit. Minun on aina pitänyt olla mallilapsi, pärjätä koulussa, opiskella hieno ammatti (se teinkin, yh:na) ja muutenkin olla aina hänen edessään hyväntuulinen ja pärjäävä.
Tämä johtunee siitä, että minulla on myös vuotta vanhempi, kehitysvammaine sisar. Syntymäni oli siis jonkinmoinen ihme.
Tästä kaikesta maksan nyt. Tyttäreni ja minun välit ovat kuin äidilläni ja minulla, koska muuta mallia minulla ei ole. Käyn terapiassa, jossa työstän menneisyyttäni.
Pitäisi piskella ja miettiä suuntaa elämälle, mutta sen sijaan huolehtii vanhuksistaan...
Keski-ikä elossa kun on mitä on. Luonnollista olettaa tällä perusteella, että lapsi kantaa vanhempansa arkkua n.20-vuotiaana. Oletuksena myös heikko tuttuus isovanhempiensa kanssa.
Mun mielestäni on ihan sama missä iässä niitä lapsia tekee, tarkoitan nyt luonnollista lisääntymisikää, kunhan niistä pitää huolen ja rakastaa niitä, se ei liene ikäkysymys
Olen nyt itse 39 ja äitini siis 85. Luojan kiitos, hänellä on varaa hankkia kotiapua itselleen sen verran, että pärjää. Silti minulla on jatkuva huoli hänestä. Pari vuotta sitten hänellä oli lonkkaleikkaus, ja se oli ahdistavaa aikaa myös minulle, huolehdinkin hänestä silloin jonkin aikaa. Samalla minun piti käydä vaativassa työssäni ja yh:na huolehtia tyttärestäni.
Mielestäni olen joutunut liian nuorena tilanteeseen, jonka kohtaavat yleensä n. 50-vuotiaat.
En ole vielä valmis kenenkään omaishoitajaksi! Monet ikäiseni hankkivat vielä lapsia! Itse en voisi kuvitellakaan, koska minun puoleltani heillä ei koskaan olisi isovanhempia (isäni on kuollut parikymmentä vuotta sitten).
Että kyllä mielestäni melkein pääsääntöisesti ongelmia tulee, jos yli 40v saavat lapsia, ihan jo fyysisen ikääntymisen myötä, puhumattakaan sukupolvien kuilusta!
Varsinkin jos isä on vaikka 45, kun itse olet 5. 15-vuotiaana sinulla siis 65-vuotia papparainen isänä - vaikeuttaa monia asioita.
Vierailija:
Olen nyt itse 39 ja äitini siis 85. Luojan kiitos, hänellä on varaa hankkia kotiapua itselleen sen verran, että pärjää. Silti minulla on jatkuva huoli hänestä. Pari vuotta sitten hänellä oli lonkkaleikkaus, ja se oli ahdistavaa aikaa myös minulle, huolehdinkin hänestä silloin jonkin aikaa. Samalla minun piti käydä vaativassa työssäni ja yh:na huolehtia tyttärestäni.Mielestäni olen joutunut liian nuorena tilanteeseen, jonka kohtaavat yleensä n. 50-vuotiaat.
En ole vielä valmis kenenkään omaishoitajaksi! Monet ikäiseni hankkivat vielä lapsia! Itse en voisi kuvitellakaan, koska minun puoleltani heillä ei koskaan olisi isovanhempia (isäni on kuollut parikymmentä vuotta sitten).
Että kyllä mielestäni melkein pääsääntöisesti ongelmia tulee, jos yli 40v saavat lapsia, ihan jo fyysisen ikääntymisen myötä, puhumattakaan sukupolvien kuilusta!
Saati sitten todellakin, että yli 50v tekee lapsia!
ja oma lapsi sitten aloittaa lapsenteon 35- vuotiaana, niin siinä käy sitten niin, että tää lapsi on itse rankimmassa pikkulapsivaiheessa ja samaan aikaan järkkäilee jo 78- vuotiaan vanhempansa lääkäreitä, kotiapau lonkka- ja polvi tai kaihileikkauksista toipumisajaksi jne.
Tosi rankkaa on, voin sanoa. Ja siksi itse en lapsia hommaa yli 35- vuotiaana. Joo, ja tiedän, että kuka vaan voi kuolla tai sairastua millon vaan, mutta yli 70- vuotiailla syövät , sydänsairaudet, pahat diabetekset ja verenpainetaudit ynnä muut vakavat sairaudet alkaa olla enempi sääntö kun poikkeus.
Ei tarvi elää elämäänsä tulevaisuuden peikkoja pelätän, mutta kyllä musta nää nainen 43- vuotias ja mies päälle 50- vuotias pariskunnat, jotka puuhailee lapsentekoa on harvinaisen tyhmiä ja itsekkäitä. Niillä se perspektiivi riittää siihen vauva- ja taaperovuosien ajattelemiseen ei sen pitemmälle. Tokihan vauvan nyt jaksaa hoitaa vaikka 60- vuotias, mutta miten se lapsen loppu elämänkaari?
Itse olen 32v ja vanhempani 60v silti hoidan heitä (ja 87-vuotiasta mummoani) ja vielä oman perheeni. Mioeheni hoitaa 64-vuotiaita vanhempiaan myös. Tuntiakaan ei olla saatu apua vanhemmilta.
Tiedän monia 80v ihmisiä joista on vielä mummoiksi ja toisista 40vuotiaistakaan ei ole!
Aika triviaalilla tasolla keskustelua käydään..
Hirveitä ikärasisteja moni tuntuu olevan!
T. eräs joka " aikoo" olla vireä mummeli ja pitää itsestään huolta!
mutta on musta köyhää, jos aina on vaan kaks sukupolvea kerrallaan elossa. Ja niinhän se on, jos kaikki väsäilee niitä lapsia vasta 40 kieppeissä. Vaikka olis miten vireä 80- vuotias, niin se on silti VANHUS, mutta tätähän ei kukaan halua nykyään myöntää, kun halutaan uskotella, että kaikki on ikuisesti teinejä.
ämääräisiä vierailukohteita silloin tällöin. ihmisiltä on muutenkin monelta yhteisöllisyys kadonnut, jolloin ollaan vaan sen ydinperheen kanssa suurimman osan ajasta.
Itse ainakin järkytyin tästä uutisesta. Ja huom! puhun siis vain omasta kokemuksestani.
Muistan, että äitini oli aina väsynyt, mihinkään ei matkustettu, äiti ei ollut harrastuksissani mukana, ja hän häpesi kehitysvammaista sisartani.
Häntä luultiin yleisesti isoäidikseni. Ja aina, aina minun piti selitellä...vieläkin, kun keskustellaan vanhemmista, ihmiset ovat aina ällikällä lyötyjä äitini iästä.
Mitään naisten juttuja hän ei käsitä, meikkaamista, vaatteita tms. Mutta voihan olla, että on nuorekkaampiakin kuin hän, ja varmasti onkin.
Luuletko tosiaan, että voit itse aikomalla ja huoltapitämällä olla päätöksesi mukaan virkeä mummeli - aika lapsellista, jos kuvittelet voivasi itse päättä moisen asian.
Ja kyllä itsestään huolta pitämällä voi vaikuttaa monen sairauksen ennaltaehkäisyyn.
Erittäin outua... Äidistäni tuli mummi 45-vuotiaana, kenties ehtii isomummiksi tuohon ikään mennessä. Mikä kertoo riittävästi siitä, miten asioiden tulisi mennä. Tuo on lapsen rääkkäystä, ei kasikymppinen pärjää teinin kanssa, jos on elossakaan enää.