Olen huomannut että on olemassa kahdenlaisia työntekijöitä joita ohjaa heidän omat sisäiset tavoitteet.
Kumpi näistä on sinun tyylisi.

1. Teet työtä paljonkin ja sinun ajatusmaailmaasi kuuluu että haluta parantaa työtä ja tehdä sitä mahdollisimman monipuolisesti oppia lisää ja ottaa haltuun uusia osaamisalueita.

2. Yrität tehdä työtä mahdollisimman vähän. Tavoite on se että et tekisi mitään ja saisit silti palkan. Yrität mennä minimaalisella panoksella etkä todellakaan tee mitään ylimääräistä.

Omani on ykkönen kumpi on sinun?

  • ylös 3
  • alas 0

Kommentit (10)

Vierailija

Olen työnantajalle pelkkä kuluerä, joka ei kiinnosta ketään. Sitä niittää mitä kylvää eli 2.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vierailija kirjoitti:
1.
Palkintoa tästä en ole vielä saanut.

Niin no miten sen ottaa. Palkinto on se että kehityt ja osaat sekä saat tehdä työtä koska nautit siitä. Työ antaa enemmän sinulle. Huono työnantaja ei välttämättä edes huomaa eroa näiden kahden välillä varsinkin jos kakkonen on hyvä puhumaan.

Ykkönen on itseohjautuvaa tyyppiä ja moni ihmettelee että mistä motivaatio tulee. Se tulee heidän korviensa välistä eikä siihen tarvita mitään ulkopuolista tsempparia. Kakkosta täytyy patistaa töihin ja heidän takiaan meillä on kaikenlaisia valvontoja koska pyrkivät aina tilaisuuden tullen huijaamaan jotenkin.

Veikkaan että moni paikka on täynnä kakkosia ihan jääkiekkojoukkueista lähtien. Olen aina ihmetellyt miten se valmentaja vaikuttaa niin paljon miten joku pelaa. Jos pelaaja on ykkönen se ei vaikutakkaan. Ongelma tulee siinä jos kakkonen laitetaan työhön jossa pitäisi itse ohjautua. Hän itseohjautuu nukkumaan ja laistamaan hommia. Itseasiassa uskon että kakkosia on olemassa enemmän kuin ykkösiä.

Minusta kakkonen ei käsitä mitä se tehty työsopimus tarkoittaa. Se tarkoittaa että on palkattu tekemään työtä x ja siinä on myös palkka ja työajat. Jos se ei huvita tai on liian raskasta kannattaa miettiä jotain toista työpaikkaa koska tämä ei todellakaan ole sinua varten. Et voi ottaa mitään omia oikeuksia ja tehdä mitä huvittaa oikoa ja huijata vaan sinun on noudatettava sopimusta. Työnantaja ei tee työtään hyväntekeväisyyden takia tai siksi että hän haluaa sponsoroida sinua rahallisesti ilman että teet niinkuin on sovittu. Oikominen ja huijaaminen sekä lusmuilu huonontaa sitä firmaa ja sahaat myös omaa oksaasi poikki kokoajan. Näin minä asian näen

Miettikää kun olette olleet töissä montako kakkosta ja montako ykköstä olette nähneet? Tämä vaikuttaa myös työnhakuun ja työttömyyteen. Ykkönen haluaa töihin kakkonen elää mielellään sossunrahoilla eikä näe siinä mitään ongelmaa. Ongelma siinä on että jos ei tehdä töitä talous uppoaa suohon eikä rahat riitä elättämiseen. 

33 vuotta työtä takana, ei päivääkään työttömyyttä ja neljäs työsuhde meneillään. Jokaiseen työhön olen päässyt jossa olen haastattelussa käynnyt.

En näe itseäni kummassakaan vaihtoehdossa. Ihan ehdottomasti olen nykyään vaihtoehdon 1 ja 2 välissä, mutta enempi 1.

Aiemmin olin ehdottomasti 1. Edellisessä työpaikassani olin yli 20 vuotta. Elin sitä elämää joka solullani, työkavereista tuli läheisiä yms. Kasvoin työyhteisöni mukana ja joustin kaikessa. Taloudellisten ja tuotannollisten syiden takia tuli sitten lähtö, todella yllättäen. Aloin sen jälkeen miettimään, että työ on vain työtä.

Ensimmäinen työhakemus ja siitä haastatteluun ja minut valittiin (47 vuotiaana). Nykyisessä työpaikassani teen kaiken tarvittavan ja joustan kyllä työajoissa kiireisimpään aikaan yms. En kuitenkaan ole innostunut mistään uudesta tai ylimääräisestä enkä missään nimessä viettäisi arvokasta vapaa-aikaa työkavereiden kanssa. Työ on työtä ja se tehdään mahdollisimman hyvin, mutta kukaan työntekijä ei ole korvaamaton.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla