Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Ja olen itse nainen. Sellainen olo, että en kuulu joukkoon ja olen jotenkin alempiarvoinen. Onko muilla tällaisia ongelmia?

  • ylös 16
  • alas 2

Kommentit (18)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miksi tunnet näin? Ulkonäkö? Keskustelun aiheet?

Ulkonäkö ja olemus. Ei tarvitse olla edes puheissa, riittää, että menen naisia kuhiseville messuille tai vaatekauppaan.

Ap

Vierailija

Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Sulla on sun oma juttu ja vedät rohkeesti sitä.

  • ylös 22
  • alas 0
Vierailija

Sun pitää etsiä oman kaltaista seuraa. En minäkään tunne oloani luontevaksi seurassa, jossa mietitään minkä kokoiset silikoonitissit pitäisi seuraavaksi saada...

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

Normaalia. Ihmiset ovat keskenään niin erilaisia ja tyylisiä. Omanhenkisiä ihmisiä on ehkä toisessa paikassa tai ulkomailla, jos on. Voit olla myös enemmän jonkun järkevän miehen /miesten kaverina tai jos on kumppani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sun pitää etsiä oman kaltaista seuraa. En minäkään tunne oloani luontevaksi seurassa, jossa mietitään minkä kokoiset silikoonitissit pitäisi seuraavaksi saada...

Ei tässä ole kyse siitä, etteikö mulla olisi kavereita.

Ap

Vierailija

Sama täällä AP. Kaikki muut naiset ovat kauniita keijukaisia, ja itse olen kuin riihen seinästä repäisty peikko heidän rinnallaan. On tähän jotenkin tottunut, mutta nolottaa katsoa yhteisiä kuvia kun se ero heihin näkyy niin selkeästi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sama täällä AP. Kaikki muut naiset ovat kauniita keijukaisia, ja itse olen kuin riihen seinästä repäisty peikko heidän rinnallaan. On tähän jotenkin tottunut, mutta nolottaa katsoa yhteisiä kuvia kun se ero heihin näkyy niin selkeästi.

Jep. Olen pitkä ja harteikas enkä yhtään viehkeä.

Ap

Vierailija

Ei itsensä naiselliseksi tuntemisen pitäisi olla pituudesta kiinni ainakaan. Kuten hyvin tiedetään, sertifioituihin naisellisuuden standardehin kuuluu pituus, missit ja mallit on pitkiä. Naisellinen nainen voi olla pitkä tai lyhyt.

Itse olen hiukan alle 160 cm, eikä se saa minua tuntemaan itseäni siroksi, naiselliseksi keijukaiseksi. Tunnen itseni usein ulkopuoliseksi naisjoukoissa, enkä edes ajattele itseäni naisena, en toki myöskään miehenä. Olen lähinnä ihminen. Eli lohdutuksen sanoja ap:lle. Vaikka ihminen näyttäisi miltä, ei voi ikinä tietää miltä hänestä sisäisesti tuntuu, etkä varmasti ole ajatustesi kanssa yksin. Ulkonäköön liittyvät vaatimukset tuntuvat loittonevan yhä kauemmas tavallisten naisten ulottumattomille. Ennen riitti siisti meikki ja hiusten laitto, nykyään pitäisi laittaa mesolankoja( en edes tiedä mitä ne on) fillereitä naamaan.
Parhaimmat ystäväni ovat naisia, mutta miespuolisiakin kavereita minulla on. Valitsen ystävät persoonan ja yhteisten mielenkiinnon kohteiden mukaan, en niinkään sukupuolen. Oikeastaan ainoa hetki, jolloin tunnen itseni naiselliseksi on miehen kanssa seksin yhteydessä. Ihan hetero siis olen.

Vierailija

Vanha ketju, mutta vastaan silti. 

Se iänikuinen vastaus, itsetunto. Se tosiaan liittyy nyt tähän oleellisesti. Mitä siis on itsetunto. Että hyväksyy itsensä ja näkee itsensä positiivisesti. Ei tarvitse ihastua itseensä, jolloin se ehkä jo menee vähän ylikin kun näin käy, vaan pitää itsestään sellaisena kuin on, hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Eli oppia pitämään myös omasta ulkonäöstään ja muista ominaisuuksistaan. Olen ihan ok, olen ihan tyytyväinen, näen itseni positiivisesti, pidän itsestäni tällaisena. Se on jokseenkin se tavoitetila ja hyvä itsetunto. 

Olet varmaankin liian kriittinen itseäsi kohtaan, tai odotuksesi itseäsi kohtaan ovat jollain tapaa vääristyneitä. Tämä on huonon itsetunnon taustalla yleensä. Usein henkilö ei koe näin itse, vaan on vakuuttunut siitä, että on ruma tai vääränlainen jotenkin, vaikka tosiaan kyse on siitä, miten itse ajattelee itsestään ja siitä millainen pitäisi olla tai haluaisi olla, ei vain voi olla tyytyväinen itseensä.

Henkilö ajattelee tällöin, että minun pitäisi olla tietynlainen, näyttää tietynlaiselta (jolloin vääristyneet odotukset, eikä ihminen voi hyväksyä itseään näiden omien odotusten tai ihanteidensa vuoksi), tai olen ruma, häpeän itseäni, en pidä itsestäni (jolloin ihminen ei hyväksy itseään ja pidä itsestään joidenkin tiettyjen asioiden takia itsessään, joista ei ole oppinut pitämään tai joita ei itsessään hyväksy jostain syystä). Nämä johtavat huonoon itsetuntoon, jossa muita katsotaan helposti ylöspäin tai muuten epärealistisesti. Itseä myös usein verrataan muihin, koska se on se prosessi, jolla ihminen pyrkii saavuttamaan tämän itse-hyväksynnän, eli olen ihan hyvä, en ole paras, enkä huonoin, on parempia ja on huonompia, olen ihan hyvä, olen tyytyväinen näin. Tämä riittää, minä riitän, minä kelpaan, itselleni ja muille. 

Häpeän tunne saattaa aiheuttaa sen, että kokee itsensä vääränlaisena, näkee itsensä rumana, ei hyväksy itseään, eikä pidä itsestään. Häpeä on siten haitallista hyvän itsetunnon rakentumisessa. 

Se pidätkö itseäsi kauniina on myös makuasia. Et siis itse pidä itsesi näköisistä ihmisistä. Joku muu voi ajatella eri tavalla. Et pidä ehkä jotain henkilöä kauniina, mutta joku toinen pitää. Nämä ovat siis makuasioita. Tarve on myös sille, että pystyy etääntymään omasta ajattelustaan terveellä tavalla. Tällä tarkoitan, että kun esim katsoo peiliin, ei tuijottele liian konkreettisesti itseään, vaan katsoo itseään kokonaisuutena ja katsoo myös sitä ns sisäistä kauneutta. Esim kun itse katson peiliin, en katso itseäni pinnallisesti, ja siten näe itseäni rumana tai kauniina, vaan katson itseäni minänä, jolloin katson itseäni niin, että persoonani on siinä kuvassa mukana. Tätä on hieman hankala selittää mitä tarkoitan, mutta käytännössä siis siten, että olen kokonaisuus, paketti, ja pidän itsestäni, siitä mitä sisälläni on, ja kun katson peiliin, näen tän sisällön myös. Eli tunnistan kasvoni ja itseni, mutta en tavallaan katso itseäni ulkoapäin vaan sisältäpäin. Näin voi hyväksyä oman ulkonäkönsä, joka ei varmaan muuten ole niin helppoa.

Itsekriittisyys, liiallinen arvostelu ja arviointi ikään kuin ulkoapäin ja ulkoapäin itsen ja muiden katsominen, siksi ajattelet niin. Ala katsoa itseäsi ja muita siltä miltä se tuntuu, ei siltä miltä se näyttää, ja itsetuntosi paranee ja hyväksyt itsesi ja muut. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvata munat.

Miten?

Ap

Jos mies voi synnyttää niin naisella voi olla pallit. Kysy setasta.

Vierailija

Mulla tulee tosi usein olo, että olen väärässä paikassa ja ulkopuolinen

En osaa pukeutua tyylikkäästi enkä seksikkäästi, en käytä korkokenkiä tai pikkumustia enkä meikkaa. Vierastan merkkituotteita ja ostan itselle suunnilleen kaikki vaatteet ja kengät kirpparilta.

Enkä kestä ikäisteni naisten tyyliä kehua miestensä ja lastensa saavutuksilla 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee tosi usein olo, että olen väärässä paikassa ja ulkopuolinen

En osaa pukeutua tyylikkäästi enkä seksikkäästi, en käytä korkokenkiä tai pikkumustia enkä meikkaa. Vierastan merkkituotteita ja ostan itselle suunnilleen kaikki vaatteet ja kengät kirpparilta.

Enkä kestä ikäisteni naisten tyyliä kehua miestensä ja lastensa saavutuksilla 

No, olet erilainen siinä asiassa. Tämänkin asian voi hyväksyä vaan. 

Vierailija

Sama juttu täällä ja samalta tuntuu myös miesten seurassa. Hmm mistäköhän johtuisi?? Ei varmaan ainakaan siitä, että olen vastenmielinen ja oksettava.

Vierailija

Varmaan aika monella on samansuuntaisia tunteita. Minä tunnen oloni pikkutytöksi kätevien ja emäntämäisten naisten seurassa. Sellaisten, jotka tietävät "kaikki'" edulliset tarjoukset, mistä kannattaa hankkia mitäkin ja mahdollisimman monta kappaletta varastoon. Heidän seurassaan, jotka marjastavat, sienestävät, säilövät, mehustavat ja hilloavat kilotolkulla ja kymmeniä litroja, heidän seurassaan, jotka osaavat järjestää isoja juhlia suurien pitopöytien kera.
Minua kun nuo asiat eivät ole kiinnostaneet koskaan. Elämässä on ollut tarpeeksi muutakin juttua. Voimat eivät ole riittäneet kaikkeen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Varmaan aika monella on samansuuntaisia tunteita. Minä tunnen oloni pikkutytöksi kätevien ja emäntämäisten naisten seurassa. Sellaisten, jotka tietävät "kaikki'" edulliset tarjoukset, mistä kannattaa hankkia mitäkin ja mahdollisimman monta kappaletta varastoon. Heidän seurassaan, jotka marjastavat, sienestävät, säilövät, mehustavat ja hilloavat kilotolkulla ja kymmeniä litroja, heidän seurassaan, jotka osaavat järjestää isoja juhlia suurien pitopöytien kera.
Minua kun nuo asiat eivät ole kiinnostaneet koskaan. Elämässä on ollut tarpeeksi muutakin juttua. Voimat eivät ole riittäneet kaikkeen.

Näinhän se on, aika ja voimat ei riitä kaikkeen ja siksi ihmiset keskittyy niihin asioihin jotka kiinnostaa ja kehittyy niissä. Ja kehittää niitä puolia itsessään, jotka kiinnostaa. 

Hyvä itsetunto on tavallaan kaava: huomataan erilaisuus itsen ja toisen tai muiden välillä, ja jos on hyvä itsetuntemus, eli tietää, tunnistaa ja hyväksyy omat vahvuutensa, heikkoutensa ja sen mikä itseä kiinnostaa elämässä, niin tän erilaisuuden voi hyväksyä ja se ei notkauta tai uhkaa itsetuntoa. Eli itsetuntemusta pitää myös kehittää, millainen minä olen, mistä pidän, mistä olen kiinnostunut, mitä osaan (koska olen harjoitellut), missä olen ehkä luontaisesti lahjakas, mikä ei oikein minulta suju (ja se on ihan ok), jne. 

Jotkut sekoittaa erilaisuuden huonommuuteen ja paremmuuteen. Periaatteessahan nämä erot selittyvät juuri näillä henkilökohtaisilla eroilla ja valinnoilla. Kun itsetuntemus on hyvä ja on hyväksynyt itsensä sellaisena kuin, voi elää oman näköistä elämää (jos olosuhteet sen sallii) ja olla tyytyväinen itseensä. 

Kun ihmiset alkaa vertailla itseään ja havaitsee eroavaisuuksia, huonommuutta, paremmuutta, jne, kertoo se siitä, että käsitys itsestä ei ole kovin hyvä, koska ihminen unohtaa kokonaiskuvan tehdessään vertailua. Ja sanoisin kyllä että mitään tarvetta vertailla ei edes ole, jos itsetuntemus on hyvä. Eli itsetunto on sitä, että on hyvä itsetuntemus ja hyväksyy kaiken sen mitä itsestään tietää. Että tuntee itsensä ja hyväksyy itsensä. 

Pakko laittaa vähän siirappinen slogan tähän, mutta kun se nyt kuvaa tätä niin hyvin: Ihmisen tärkein matka elämässä on matka itseensä. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla