Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykypäivän parikymppiset ovat saaneet jo useita burnoutteja?
07.04.2022 |
Johtuuko se somesta vai mistä? Töitä heidän ei tarvitse tehdä kun kela maksaa kaiken.
Kommentit (256)
Koska nykyään voi hakea apua ongelmiin ja täytyyhän kaikkien elämä olla täydellistä ruusuista onnea. Mikäli se ei ole sitä, sussa on jotain pahasti vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska nykyään ihmiset ovat sellaisia luusereita, että pienikin vastoinkäyminen ja ollaan niin rikki.
Esim kuntosalilla ymmärretään, että jos pitää saada muhkea persse, niin pitää olla valmis hikoilemaan, vähän kärsimäänkin jne. Se vaatii töitä.
Mutta jos töissä vaaditaan, että pitää olla valmis kestämään vähän raskaampia aikoja, vastoinkäymisiäkin jne, niin ei. Ei ei ja ei, vaan ollaan heti rikki.
Se on muotia, kun tulee paha mieli tai joku on eri mieltä tulee niinku böönautti !
Vierailija kirjoitti:
Pehmeä ympäristö luo pehmeitä ihmisiä.
Rouva on töissä lähikaupassa ja parikymppiset tytöt menevät rikki kolmestakymmenestä viikkotyötunnista, kireän pomon töykeydestä jne.
Täällä toinen vanhempi kaupantäti ja aivan saman huomion olen tehnyt.
Pahoitetaan mieli ihan kaikesta, mitään vastoinkäymisiä ei kestetä ja virheistä kun sanotaan niin mieli pahoitetaan. Kehut otetaan silmät loistaen vastaan, mutta elämä ei ole yhtä kehumista.
Olen pari vuotta tehnyt duunarihommia valmistumisen jälkeen ja olin silloin samaa mieltä, että nykynuoret ovat vain päässeet liian helpolla. Viime syksynä aloitin lukion ja oivalsin, että ainakin tässä koulutusjärjestelmässä on paljon vikaa.
Kun pitäisi opiskella matematiikkaa ja äidinkieltä, kaikki energia meneekin siihen, että pitää opiskella käyttämään classroomia, teamsia, studeota, moodlea, otavan opiskelijan maailmaa, sanomapron kampusta... jne. jne. Jokaisella opettajalla on omat alustansa (varsinkin etäkursseilla) ja joillain vielä useita eri alustoja kurssilla. Lisäksi digikirjat ovat pakollisia joillain kursseilla ja niissäkin on aina omat hankaluutensa. Siinä pitäisi sitten niiden kanssa kamppailun lomassa yrittää vielä oppia jotain samalla kun puhelin kilkattaa vieressä jatkuvasti työ- ja kouluasioita.
Olen myös ystävien kanssa jutellut aiheesta ja heillä on sama tilanne. Opettajat ja muut aikuiset luulevat että nykynuoret ovat syntyneet älylaitteet käsissään ja osaavat heti käyttää uusia ohjelmia sen kummemmin perehtymättä.
Sen lisäksi koulusta tuputetaan ahdistavaa tietoa ilmastonmuutoksesta yms uhkakuvista. Se on tietysti tärkeä ja hyvä asia, mutta kyllä se myös pistää ahdistumaan ja stressaantumaan tulevaisuudesta.
t. Duunarina onnellinen, lukiolaisena ahdistunut 21-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 50. Työelämä on paljon vaativampaa, kuin 30 vuotta sitten. Ennen riitti, kun saapui työpaikalle. Nyt pitää olla sosiaalisesti aktiivinen, hallita eri vimpaimet ja ohjelmistot sekä olla kielitaitoinen. Tsemppiä nuorille. On totta, että me vanhemmat olemme päässeet vähemmällä. Suuret ikäluokat, ”pullamössöt” ovat päässeet vieläkin helpommalla. Heiltä ei edellytetty työpaikan saamiseksi edes koulutusta.
Höpö höpö! Olen 48 v ja ihan samalla tavalla on opiskelu- ja työuran alusta asti pitänyt olla sosiaalisesti aktiivinen, hallita ja laitteet ja ohjelmistot ja tottakai olla kielitaitoinen. Tässä ei ole mikään muuttunut ja aika itsestään selvyyksiä ovat. Nykynuoret ei ole tottuneet kantamaan vastuuta mistään, kaikki on siloteltu edestä ja edes työaikojen noudattamisen käsitettä ei ymmärretä. Oletetaan että yhteiskunnalla on joku velvollisuus elättää ja huolehtia että rahaa riittää kaikkeen tekemättä mitään.
Älä jaksa vaan syyttää nuoria.
Nykyään työelämä ja paineet on paljon kovemmat.
Kun sä olet alotellut, ei edes sosiaalista mediaa ollut olemassa 😂
Vierailija kirjoitti:
Olen pari vuotta tehnyt duunarihommia valmistumisen jälkeen ja olin silloin samaa mieltä, että nykynuoret ovat vain päässeet liian helpolla. Viime syksynä aloitin lukion ja oivalsin, että ainakin tässä koulutusjärjestelmässä on paljon vikaa.
Kun pitäisi opiskella matematiikkaa ja äidinkieltä, kaikki energia meneekin siihen, että pitää opiskella käyttämään classroomia, teamsia, studeota, moodlea, otavan opiskelijan maailmaa, sanomapron kampusta... jne. jne. Jokaisella opettajalla on omat alustansa (varsinkin etäkursseilla) ja joillain vielä useita eri alustoja kurssilla. Lisäksi digikirjat ovat pakollisia joillain kursseilla ja niissäkin on aina omat hankaluutensa. Siinä pitäisi sitten niiden kanssa kamppailun lomassa yrittää vielä oppia jotain samalla kun puhelin kilkattaa vieressä jatkuvasti työ- ja kouluasioita.
Olen myös ystävien kanssa jutellut aiheesta ja heillä on sama tilanne. Opettajat ja muut aikuiset luulevat että nykynuoret ovat syntyneet älylaitteet käsissään ja osaavat heti käyttää uusia ohjelmia sen kummemmin perehtymättä.
Sen lisäksi koulusta tuputetaan ahdistavaa tietoa ilmastonmuutoksesta yms uhkakuvista. Se on tietysti tärkeä ja hyvä asia, mutta kyllä se myös pistää ahdistumaan ja stressaantumaan tulevaisuudesta.
t. Duunarina onnellinen, lukiolaisena ahdistunut 21-vuotias
Voisin vielä tähän tiivistää viestini, että nykyisin koulunkäynti on todella kuormittavaa oppimismenetelmien vuoksi. Teidän aikananne (ja minulla amiksessa) oli kirja, kynä ja vihko. Sen lisäksi koko ajan pelotellaan ilmastonmuutoksella, sota riehuu naapurissa ja tuntuu että mitään tulevaisuutta ei ole. Itse kyllä vielä pärjään ja yritän uskoa tulevaan, mutta ymmärrän hyvin heitä ketkä on jo uupuneet tähän menoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä täytän pian 30, olen siis sitä vähän nuorempaa milleniaalipoppoota, jossa moni alle kolmikymppisenä uupuu.
Iso osa ongelmaa on suorituskulttuuri ja -keskeisyys, halu menestyä siellä töissä ja tehdä asiat oikein myös muussa elämässä.
Ehkä halutaan treenata kovaa, näyttää hyvältä (kroppa ja muotipuoli), koti kuosisda tai olla ekologisia (riippuu arvoista), syödä hyvin, sijoittaminenkin pitäisi jo aloittaa opintojen aikana, pitää saada todella hyvä työ.
Mun yksi kaveri halusi painaa 12 tunnin päiviä arvostetussa puljussa, koska halusi menestyä, ei mitään väliä millään work-life-balancella. Samaan aikaa treeni tärkeämpää kuin baarittele tai rento vapaa-aika, opinnotkin piti tehdä täydellisesti. Uupui tietenkin....
Musta on tosi söpöä, että koko ketju täynnä keski-ikäisten höhöttelyä ja nuorten haukkumista, vaikka asiasta ei tiedetä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pehmeä ympäristö luo pehmeitä ihmisiä.
Rouva on töissä lähikaupassa ja parikymppiset tytöt menevät rikki kolmestakymmenestä viikkotyötunnista, kireän pomon töykeydestä jne.
Täällä toinen vanhempi kaupantäti ja aivan saman huomion olen tehnyt.
Pahoitetaan mieli ihan kaikesta, mitään vastoinkäymisiä ei kestetä ja virheistä kun sanotaan niin mieli pahoitetaan. Kehut otetaan silmät loistaen vastaan, mutta elämä ei ole yhtä kehumista.
.
Niin ja KUKAS NE NUORET ON KASVATTANUT?
TE.
Katsokaa peiliin.
Varsinkin nuoret naiset palaa pohjaan. Alle 3kymppisenä jo sairaseläkkeelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain kuvittelevat saaneensa. Parikymppiset eivät tiedä vielä mitään todellisista ongelmista. Elämä on!
Ai lääkärit tekevät koko ajan vääriä diagnooseja?
Siinä taas yksi joka oman helpon nuoruutensa perusteella kuvittelee, että kaikilla on helppo nuoruus! Näin ei ole!
Nuorilta vaaditaan tosi paljon työelämässä, joustoa määrättömästi. Ei ihme että siihen väsyy. Ei ikä tee ihmisestä konetta. Myös vaikeuksia omassa elämässä voi olla monenlaisia.
Itsekin olin ennen 20.ikävuotta sairastanut jo kaksi elämäni rankinta masennuskautta, ilman lääkitystä. Oli helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kuvittelevat saaneensa. Parikymppiset eivät tiedä vielä mitään todellisista ongelmista. Elämä on!
Mun lähipiirissä ja tutuilla on parikymppisillä on esim. potkujen saamista useamman kerran, pitkää työttömyyttä, vakavia mt-ongelmia (epävakaata, ahdistuneisuushäiriötä, OCD.).
On lapsen huostaanottoa, väkivaltainen puoliso, kova velkaantuminen, terveysongelmia, jopa yksi syöpä. Muun muassa.
Olisi kiva tietää, mitä ne nelikymppisten oikeat ongelmat on? Avioero?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä voi olla myös se, että burnoutin oireet huomataan useammin ja ihmiset ovat avoimempia omasta jaksamisestaan.
Tai sitten nykyisin pidetään burnoutina sitä, kun ei olekaan ihan kaiken aikaa kivaa.
Tämä.
Kun tuossa iässä tajutaan ettei elämä olekaan ruusuilla tanssimista, vaan lasinsiruilla hoippumista, niin tehdään pesä sängyn pohjalle.
Tuossa iässä? Monen elämä ei ole ikinä ruusuilla tanssimista, mitä tuo nyt tarkoittaakin. Itselläni alkoi elämä päinvastoin hieman helpottamaan tuossa iässä.
Muoti ilmiö, vähän ikäänkuin kehuskellaan, että jouduin sairaslomalle kovan työtahdin vuoksi...
Nuoret ovat myös toisilleen todella rankkoja, täälläkin on huomannut, että aika suoraan sanotaan esim. ulkonäöstä eikä yhtään ajatella miltä toisesta tuntuu. Eli empatiakyvyt ovat kaikonneet. Itselleni kyllä ainakin opetettiin, että toisia ei saa arvostella. Nykyään siihen tunnutaan jopa kannustavan ja sitä pidetään jonkinlaisena hyveenä jopa, että on suorasanainen toisten asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kuvittelevat saaneensa. Parikymppiset eivät tiedä vielä mitään todellisista ongelmista. Elämä on!
Mun lähipiirissä ja tutuilla on parikymppisillä on esim. potkujen saamista useamman kerran, pitkää työttömyyttä, vakavia mt-ongelmia (epävakaata, ahdistuneisuushäiriötä, OCD.).
On lapsen huostaanottoa, väkivaltainen puoliso, kova velkaantuminen, terveysongelmia, jopa yksi syöpä. Muun muassa.
Olisi kiva tietää, mitä ne nelikymppisten oikeat ongelmat on? Avioero?
Miksi vastakkainasettelu? Jos itsellä on tuollaisia kokemuksia, niin miksi muilla ei pitäisi olla? Itse olen päälle 40 ja on omaankin lähipiiriin sattunut kaikenlaista ikävää. Nykyään tosin noita mt-diagnooseja tuntuu tulevan, ennen kaikenlaista mt-ongelmaa hävettiin ja yritettiin piilotella, mutta nykyään vähän ikävästi sanottuna se tuntuu olevan jopa toivottavaa, että olisi joku mt-diagnoosi, jolla perustella kaikkea ikävää oloa.
En ole enää 2-kymppinen, vaan nelikymppinen, mutta olen saanut kolme burn outia ennen kuin täytin 30. Kuormittavia tekijöitä oli toivottomuus, tulevaisuuden pelko, tukiverkkojen puute, alkoholi, kolmivuorotyö opintojen ohessa ja opintojen jälkeen 10-14 tunnin työpäivät nälkäpalkalla. Perheen perustaminen ja työelämään kiinni pääseminen tuntui lähes mahdottomalta.
Kyllä se osin on ihan itsestäkin kiinni uupuuko heti kaikesta. Liika kiltteys ja tunnollisuus väsyy herkemmin. Jos ei osaa asettaa rajoja jaksamiselle ja tavoittelee aina täydellisyyttä. Niin ei siitä hyvää seuraa. Pitäisi osata olla armollisempi. Ei kaiken tarvitse olla aina niin täydellistä.
Höpö höpö! Olen 48 v ja ihan samalla tavalla on opiskelu- ja työuran alusta asti pitänyt olla sosiaalisesti aktiivinen, hallita ja laitteet ja ohjelmistot ja tottakai olla kielitaitoinen. Tässä ei ole mikään muuttunut ja aika itsestään selvyyksiä ovat. Nykynuoret ei ole tottuneet kantamaan vastuuta mistään, kaikki on siloteltu edestä ja edes työaikojen noudattamisen käsitettä ei ymmärretä. Oletetaan että yhteiskunnalla on joku velvollisuus elättää ja huolehtia että rahaa riittää kaikkeen tekemättä mitään.