Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykypäivän parikymppiset ovat saaneet jo useita burnoutteja?
07.04.2022 |
Johtuuko se somesta vai mistä? Töitä heidän ei tarvitse tehdä kun kela maksaa kaiken.
Kommentit (256)
Kertokaa te parikymppiset about, millaista teidän työnne tai elämänne pitäisi olla ,että ette olisi loppuunpalaneet ja ahdistuneet/masentuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monia varmaan painostettu aikuisten toimesta koko ajan. Vaikka yrittävät elää omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Valtava stressi asioista joita ei ennen tarvinnut stressata.
Yläkoulu pitää valita oikein, siellä pärjätä erinomaisesti jotta pääsee kunnolliseen lukioon.
Lukiossa pitää heti tietää minne haluaa opiskelemaan.
Lukiossa on stressi että mahtuu kursseille ja että niitä on
Lukion jälkeen on stressi siitä että käyttää sen ensikertalaisuus-optionsa oikein.
Opiskellessa on stressi siitä että lukee ajallaan.
Koko ajan on stressi työnsaannista.
Ja päällä on pandemia ja kolmas maailmansota uhkaa puhjeta.
Puhut asiaa.
Pandemia on tosin jo voitettu kanta ja kolmatta maailmansotaa ei tule. Venäjä on ennenkin sotinut Ukrainassa ja muualla maailmassa, mutta nyt siitä uutisoidaan vaan herkemmin mistä lie syystä.
Teen töitä nuorten kanssa. Moni uupuu, koska yrittää elää utopiaelämää ja luulee että sitä jotenkin vaaditaan heiltä.
Moni sanoo, että YHTEISKUNTA vaatii, että pitää menestyä opinnoissa, olla urheilullinen, harrastaa tavoitteellisesti, käydä töissä, ostaa osakkeita, matkustella, kokea, olla kavereiden ja perheen kanssa, rakastaa ja kaikki tämä pitää tehdä näyttävästi somessa.
Kysyessäni, mikä yhteiskunta vaatii, paljastuu, että he itse ajatteleva näin ja vaativat itseltään. On vaikea lisäksi kai hahmottaa, että some ei ole totta (vaikka sen tietävätkin).
Tavallinen ei riitä. Pitäis olla erikoistilanne ja täydellistä 24/7. Uupuuhan sitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret ovat myös toisilleen todella rankkoja, täälläkin on huomannut, että aika suoraan sanotaan esim. ulkonäöstä eikä yhtään ajatella miltä toisesta tuntuu. Eli empatiakyvyt ovat kaikonneet. Itselleni kyllä ainakin opetettiin, että toisia ei saa arvostella. Nykyään siihen tunnutaan jopa kannustavan ja sitä pidetään jonkinlaisena hyveenä jopa, että on suorasanainen toisten asioista.
No tämähän kuulostaa jopa piristävältä ja positiiviselta kehitykseltä. Alkaa olla aika, että joku herättää nämä itseensä tyytyväiset läskipossut todellisuuteen ennen kuin kansamme on terveydellisesti lopullisesti rappiolla.
Just, taidat tuntea itsesi todella hyväksi ihmiseksi nyt? Juuri tuollaiset paasaajat saavat enemmän haittaa aikaiseksi kuin omahyväisyydessään ja itsekkyydessään kuvittelevat. Jos joku laskisikin joskus sen kulun yhteiskunnalle, mikä tulee kun nämä narsistit laukovat "totuuksiaan" muista välittämättä, niin paljastuisi sekin syy, miksi nykyään niin monella on paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan mietitty tätä samaa meillä töissä. Meillä töissä useat juuri alalle valmistuneet parikymppiset on uupuneet heti kättelyssä viime vuosina. On sitten tulleet eläkeläiset heitä tuuraamaan.
Kumma juttu.
Vierailija kirjoitti:
Onpa ilkeitä kommentteja. Ikään kuin kaikki parikymppiset olisivat lellipentuja, jotka masentuvat kun "ei ole kivaa", siis ihan käsittämättömän typerää.
Opintotuista on leikattu paljon, lähes kaikki opiskelijat ovat samaan aikaan töissä. Työelämän kiireisyys ja vaatimustaso on kasvanut koko ajan. Monen arki on töiden ja opintojen kanssa todella kiireistä. Eläminen kallistuu. Parikymppinen on vielä aikuisuuden alussa eikä silloin vielä seiso niin tukevasti omilla jaloillaan, tämä pätee kaikkiin. Onko mahdotonta olla empaattinen?
Ei ole mahdotonta vaan itseasiassa moni vastaus tässä ketjussa muutti asennettani nuoria kohtaa. Luettuani tuon jutun, josta tämä ketju lähti, eli sen missä kakskytviisvuotias mallin näköinen blondityttö asui pakussa ja kertoi palaneensa jo kahdesti loppuun, niin meinasi itseltänikin läikähtää aluksi kahvi syliin.
Sitten kaivelin sitä empatiaa. Aluksi ajattelin, että tuohan on joku kolmenkympin paku ja isi auttoi. Mitäpä tuollainen namunen sitäpaitti rankasta tietää kun voi vaan hymyillä elämänsä läpi ja se maailma vastaa yhtä lailla. Jotenkin koko juttu haisi siltä, että mimmi tajusi voivansa tehdä jotain mukavampaa kuin kökkiä kaupassa pienellä palkalla. Tehdä yhyy byyt ja vampata lekurin, kuten on jo isänsä koko elämänsä vampannut. Sitten piristyä kun ei tartte mennä töihin vaan saa toteuttaa omaksi sen youtuben satojen videoiden fantasian pakuelämästä. Tehdä Huilajat. Spanish boys sitäpaitsi - uu -u, ymmärrän hyvin. Blondi siellä on haluttu kuin kaksi lottovoittoa, joten edessä riemuisaa elämää viihdytettävänä. Ainakin jos vertaa siihen, että on kaupassa myymässä kalsareita kurttuotsaisille suomalaisille. Hitto, tekisin saman välittömästi ja harkinta ei vaatinut edes sitä empatiaa. Kuka tahansa tekisi.
No oli niin tai noin niin ei se sitä tarkoita, etteikö voisi palaa loppuun. Moni varmasti palaakin kun miettii, että saadakseen 30 tonnia pakuun ja reissurahaa pitää säästää 10 vuotta joka penni tai hankkia taito, josta joku oikeasti jo jotain maksaakin. Siksi se hajoaminen kaikille sallitakoonkin. Elämä täällä on viritetty niin piukaksi, että miksi särkeä itseään. Nuorena pitäisi elää ja nauttia. Ei ole takeita siitä, että elää vanhaksi ja jos mielensä paskoo jo alkumetreillä, niin ei siitä sitten enää nauti, kun olisi mahdollisuus. Vanhana on sitäpaitsi noloa asua pakussa vaikka siitä tubekanavaa vääntäisikin.
Tehkää siis juuri niin sikamaisia temppuja sortajafirmoille kuin keksitte. Hyödyntäkää systeemiä ja leikkikää. Älkää ottako mitään vakavasti vaan avoimen uteliaasti ja seikkalumielellä. Tätä ketjua lukiessa tuli monta kertaa mieleen, että älkää suostuko stressaantumaan kohtuuttomista vaatimuksista. Työ on elämää varten - ei toisinpäin. Opintoja toki, mutta ei turhaa paskaa millä ei työllisty. Se vasta sitookin sitten kun se laina pitää maksaa ja työ on 404. Parempi olla onnellinen pummi pakussa kuin stressipulla terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa te parikymppiset about, millaista teidän työnne tai elämänne pitäisi olla ,että ette olisi loppuunpalaneet ja ahdistuneet/masentuneet.
Työn pitäisi jättää riittävästi aikaa vapaa-ajalle. Palkan pitäisi olla sellainen, että se riittää perusasioihin: asuntoon, ruokaan ja lapseen. Lisäksi pitäisi lopettaa kaikenlainen tarpeeton arvostelu. Esim se että eläkeläiset huutaa netissä kuorossa miten nuoriso on pilalla.
Viimeinen vaade lienee liikaa pyydetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa te parikymppiset about, millaista teidän työnne tai elämänne pitäisi olla ,että ette olisi loppuunpalaneet ja ahdistuneet/masentuneet.
Työn pitäisi jättää riittävästi aikaa vapaa-ajalle. Palkan pitäisi olla sellainen, että se riittää perusasioihin: asuntoon, ruokaan ja lapseen. Lisäksi pitäisi lopettaa kaikenlainen tarpeeton arvostelu. Esim se että eläkeläiset huutaa netissä kuorossa miten nuoriso on pilalla.
Viimeinen vaade lienee liikaa pyydetty.
No olisiko tämä hyvä. 7-8 tunnin työpäivä viitenä päivänä viikossa. Brutto palkka alkuun 3000e / kk. (On pitänyt ahkeroida ,että saa ammatin ja työpaikan) Jos on sinkku ,työpäivän jälkeen voi lenkkeillä ja valmistaa kerralla 2-3x viikossa lämpimän ruuan, so kerralla useammaksi päiväksi . Tällä tahdilla jää kyllä vapaa-aikaa.
Kun on puoliso ja pari lasta -vaikka- ,silloin eletään perheen kanssa ,eikä törmäillä sinne ja tänne kaiken aikaa. Saa kyllä kaikki rahat haaskattua ,kun käy usein ulkona syömässä ja pakko päästä etelän lomille joka vuosi. Okei , kukin taplaa tyylillään, mutta silloin on turha kitistä.
Ei ole pakko olla kallista autoa , ei ole pakko tehdä kalliita ulkomaan matkoja. Kannattaa elää suu säkkiä myöten, se tarkoittaa ,että eletään varojen mukaan.
Ehtii kyllä matkustella ja harrastella , sitten kun kunnon koti on hankittu ja lapset lentää kavereiden kanssa teini-iässä.
Me tehtiin näin ja rahaa on ollut aina riittävästi ja nyt reippaasti ylikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millähän lailla Kela maksaa kaiken just heille????
Samaa kummastelen täällä. Nimenomaan opiskelijat ovat se ryhmä, jotka joutuvat elättämään itseään opintolainalla, jos eivät saa töitä opintojen ohelle. Ei kaikilla ole lihavaa rahapussia omaavia vanhempia, jotka kustantaisivat sitä ja tätä.
Opintolainan osuus on vieläpä melko muhkea, jopa 650 euroa/kk pelkäksi velaksi, kun muihin tukiin ei ole oikeutettu opintotuen ja asumistuen lisäksi.
Maailma on ollut jo ainakin viimeiset 10 vuotta ihan sairas. Ei ihme, ettei kaikilla pää kestä. Kyllä oli maailma ihan toinen ennenvanhaan. Niin ikävä 80-90- lukua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen tulee oppia, ettei pidä tuolla tavalla ohjautua täysin ulkoapäin, vaan kuunnella itseään.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ylipäätänsä on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana entistä vaativammaksi. Lapsen pitäisi tietää jo lukion alussa mihin aikoo jatko-opintoihin ja valita kurssit sen mukaan. Opiskelu on entistä stressaavampaa eikä nuori pääse edes viettämään yhteistä vapaa-aikaa opiskelukavereitten kanssa koska korona. Opinnot pitää suorittaa loppuun aiempaa nopeammin ja samalla pitää verkostoitua ja luoda linkedin profiilia yms jotta ylipäätänsä saisit töitä kun valmistut. Sitten jos saat töitä niin sinun tulee tehdä loistavaa tulosta ja työmääräsi on sellainen mitä 10 vuotta sitten teki kaksi ihmistä, nyt teet sen yksin. Vapaa-ajalla pitäisi sitten vielä somettaa täydellisestä elämästäsi ja kehittää itseäsi paremmaksi.
Ihmettelen etteivät ihan kaikki ole burn outissa nykyään :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa te parikymppiset about, millaista teidän työnne tai elämänne pitäisi olla ,että ette olisi loppuunpalaneet ja ahdistuneet/masentuneet.
Työn pitäisi jättää riittävästi aikaa vapaa-ajalle. Palkan pitäisi olla sellainen, että se riittää perusasioihin: asuntoon, ruokaan ja lapseen. Lisäksi pitäisi lopettaa kaikenlainen tarpeeton arvostelu. Esim se että eläkeläiset huutaa netissä kuorossa miten nuoriso on pilalla.
Viimeinen vaade lienee liikaa pyydetty.
No olisiko tämä hyvä. 7-8 tunnin työpäivä viitenä päivänä viikossa. Brutto palkka alkuun 3000e / kk. (On pitänyt ahkeroida ,että saa ammatin ja työpaikan) Jos on sinkku ,työpäivän jälkeen voi lenkkeillä ja valmistaa kerralla 2-3x viikossa lämpimän ruuan, so kerralla useammaksi päiväksi . Tällä tahdilla jää kyllä vapaa-aikaa.
Kun on puoliso ja pari lasta -vaikka- ,silloin eletään perheen kanssa ,eikä törmäillä sinne ja tänne kaiken aikaa. Saa kyllä kaikki rahat haaskattua ,kun käy usein ulkona syömässä ja pakko päästä etelän lomille joka vuosi. Okei , kukin taplaa tyylillään, mutta silloin on turha kitistä.
Ei ole pakko olla kallista autoa , ei ole pakko tehdä kalliita ulkomaan matkoja. Kannattaa elää suu säkkiä myöten, se tarkoittaa ,että eletään varojen mukaan.
Ehtii kyllä matkustella ja harrastella , sitten kun kunnon koti on hankittu ja lapset lentää kavereiden kanssa teini-iässä.
Me tehtiin näin ja rahaa on ollut aina riittävästi ja nyt reippaasti ylikin.
Muuten hyvä, mut mulla on jo 8h päivä, olen maisteri ja naimisissa ja palkka sen 2000e bruttona oman alan töissä. Mihinkään ei matkustella, ulkona ei syödä, autoa ei ole. Lapsia on mutta ne ei harrasta kuten ei mekään, koska bussien varassa menee koko päivä siihen reissaamiseen. Kohta alkaa pyöräilykelit niin sentään päästään pyörillä töihin. Lyhenee se työmatkaan pakosti käytettävä aika melkein puoleen.
Palkka ehkä riittäisi autoon ja harrastuksiin, mutta kun ollaan noillakin tuloilla korkeimmassa maksuluokassa päivähoitomaksuissa ja iltapäiväkerhomaksuissa, niin ei tarvitse miettiä mitään sellaista.
Mut ihan hyvin oletit ventovieraan ihmisen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain kuvittelevat saaneensa. Parikymppiset eivät tiedä vielä mitään todellisista ongelmista. Elämä on!
kyllä tuokin pitää paikkansa. Nuorilla ei ole vielä elämänkokemusta ja perspektiiviä siihen, että elämä kantaa.
Satunnaiset vastoinkäymiset tuntuvat musertavilta, kun ne kohtaa ekaa kertaa. Tyyliin: " ääk! mun elämä oli sitten tässä!"
Vasta kun on elänyt kauemmin, tajuaa, että asioilla on tapana järjestyä ja musertavienkin tilanteiden jälkeen elämä ei ole suinkaan ohi vaan matka jatkuu ja elämä hymyilee vielä monta kertaa ja turpiinkin tulee vielä monta kertaa.
Toisaalta, edellisen sukupolven nuoret elivät vanhempinaan "suuret ikäluokat", jotka on sen tulosta, kun Suomessa vielä sotien jälkeen 80%väestöstä asui maalla ja lapsia tehtiin sitä silmälläpitäen, että heistä tuli työvoimaa tilalle.
Heidät totutettiin talon töihin jo alle kouluikäisinä. Heidän lapsensa kasvoivat jo hyvinvointisuomessa ja jos he kehtasivat avautua ongelmistaan, he saivat heti luennon kuinka äiti jo sinun ikäisenäsi heräsi jääkylmässä pirtissä aamuyössä, meni navettaan, lypsi lehmät, hiihti kouluun 20km. paukkupakkasesa jne. ikään kuin vanhempien karut lapsuudenkokemukset olisivat oikeutettu syy, mitätöidä nuoren kehitykseen kuuluvat kipeätkin kriisit, häpeän ja kelpaamattomuuden tunteet ym.
Toisaalta mietin kuoriutuvaa perhosta. Sen pitää itse ponnistella ulos kuoresta, mutta monet hyväntahtoiset ihmiset haluavat auttaa uupunutta perhosta kuoren avaamisessa, mutta se on karhunpalvelus: perhonen ei kykenekkään lentämään, koska juuri se ponnistelu olisi voimistanut samalla ne lihakset lentokykyisiksi. Onko elämä liiankin helppoa?
Freud huomasi aikanaan hämmästyttävän paradoksin: köyhä piikatyttö hehkui energiaa ja oli onnellinen kun taas rikas aatelisnainen riutui mielenterveysongelmiensa kanssa.
Ennen elämää saneli arjen pragmaattisuus. Nykyään mainosmiesten laatimat syyllistämis ja uhriutumiskampanjat, ideologiat ja toisaalta elämyskultturi.
Esim. L'oreal: olet sen arvoinen... Totta kai olen, mutta onko se tuote hintansa arvoinen, jää monelta nuorelta kysymättä.
Vierailija kirjoitti:
Maailma on ollut jo ainakin viimeiset 10 vuotta ihan sairas. Ei ihme, ettei kaikilla pää kestä. Kyllä oli maailma ihan toinen ennenvanhaan. Niin ikävä 80-90- lukua.
Pelkkä 2000-lukukin riittäisi. 2010 jälkeen on tullut elämästä hyvin tehokasta. Ihan joka ikistä asiaa tehostetaan niin pirusti. Ja työelämä tunkee yhä enemmän koko elämän keskipisteeksi. Helpottaisi paljon jos elettäisiin lankapuhelinaikaa. Silloin ei ihmisiä saanut kiinni. Periaatteessa nytkin voi jättää vastaamatta tai pistää puhelimen kiinni jos pomo soittaa vapaalla, mutta siitä tulee sanomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa te parikymppiset about, millaista teidän työnne tai elämänne pitäisi olla ,että ette olisi loppuunpalaneet ja ahdistuneet/masentuneet.
Työn pitäisi jättää riittävästi aikaa vapaa-ajalle. Palkan pitäisi olla sellainen, että se riittää perusasioihin: asuntoon, ruokaan ja lapseen. Lisäksi pitäisi lopettaa kaikenlainen tarpeeton arvostelu. Esim se että eläkeläiset huutaa netissä kuorossa miten nuoriso on pilalla.
Viimeinen vaade lienee liikaa pyydetty.
No olisiko tämä hyvä. 7-8 tunnin työpäivä viitenä päivänä viikossa. Brutto palkka alkuun 3000e / kk. (On pitänyt ahkeroida ,että saa ammatin ja työpaikan) Jos on sinkku ,työpäivän jälkeen voi lenkkeillä ja valmistaa kerralla 2-3x viikossa lämpimän ruuan, so kerralla useammaksi päiväksi . Tällä tahdilla jää kyllä vapaa-aikaa.
Kun on puoliso ja pari lasta -vaikka- ,silloin eletään perheen kanssa ,eikä törmäillä sinne ja tänne kaiken aikaa. Saa kyllä kaikki rahat haaskattua ,kun käy usein ulkona syömässä ja pakko päästä etelän lomille joka vuosi. Okei , kukin taplaa tyylillään, mutta silloin on turha kitistä.
Ei ole pakko olla kallista autoa , ei ole pakko tehdä kalliita ulkomaan matkoja. Kannattaa elää suu säkkiä myöten, se tarkoittaa ,että eletään varojen mukaan.
Ehtii kyllä matkustella ja harrastella , sitten kun kunnon koti on hankittu ja lapset lentää kavereiden kanssa teini-iässä.
Me tehtiin näin ja rahaa on ollut aina riittävästi ja nyt reippaasti ylikin.
Eli sun ratkaisu käytännössä on se, että elätte suu säkkiä myöden. Eli toisin sanoen elämässä ei saa olla mitään kivaa. Ei harrastuksia, ei helppoa liikkumista, ei pienintäkään luksusta. Ainoastaan nurkassa hiljaa ilman leluja istuvat lapset, vittuuntuneet vanhemmat ja perunaa jauhelihakastikkeella.
Sitten kun lapset on isoja niin ehtii mennä ja tehdä. Lapsenlapsia ei ehdi hoitaa, kun niiden omien lasten takia on menetetty koko nuoruus. Sitten valitetaan kun lapsenlapset ei kyläile.
Taidan jo arvata ikäluokkasi ja todistit juuri oikeaksi tuon kirjoittajan viimeisen lauseen.
Kaikkea on enemmän kuin koskaan ja elintaso tapissaan, mutta silti pitäis saada lisää. Heittäytykää tuille, jos o niin vaikeeta. Kumma juttu, että toiset pystyy töihin ja vieläpä pienellä palkalla. Hienohelman on helppo ahdistua ku joku kuitenkin tekee hommat ja tuo sen limpun pöydälle. Menkää töihin ja tehkää hommanne tai sitten sanokaa ittenne irti ja eläkää tuilla. Ei tää oo kivaa kellään, mutta jonku ne työt on tehtävä. Alkaa jo v*tuttaa töiden välttelijät, kun kaikki on aina lähtökohtaisesti perseellään. Parempi ku pysytte poissa töistä ettekä sähläyksellänne pilaa muiden työpäivää.
dunari kirjoitti:
Kaikkea on enemmän kuin koskaan ja elintaso tapissaan, mutta silti pitäis saada lisää. Heittäytykää tuille, jos o niin vaikeeta. Kumma juttu, että toiset pystyy töihin ja vieläpä pienellä palkalla. Hienohelman on helppo ahdistua ku joku kuitenkin tekee hommat ja tuo sen limpun pöydälle. Menkää töihin ja tehkää hommanne tai sitten sanokaa ittenne irti ja eläkää tuilla. Ei tää oo kivaa kellään, mutta jonku ne työt on tehtävä. Alkaa jo v*tuttaa töiden välttelijät, kun kaikki on aina lähtökohtaisesti perseellään. Parempi ku pysytte poissa töistä ettekä sähläyksellänne pilaa muiden työpäivää.
Tämä on totta. Ainoa muutos on oikeastaan se, että työ tunkee vapaa-ajalle. Duunarikaan ei ole tältä turvassa, vaan esim mun mies on myyjä ja sille soitetaan joka ikinen vapaapäivä monta kertaa. Enää ei saisi ihmisellä olla mitään muuta kuin työ.
Tavallaan palattu johonkin keskiajalle, jolloin töitä oli pakko tehdä aamusta iltaan joka päivä. Paitsi että silloin se oli oikeasti pakko. Nyt se on pakko vain pomojen bonusten takia.
Vierailija kirjoitti:
dunari kirjoitti:
Kaikkea on enemmän kuin koskaan ja elintaso tapissaan, mutta silti pitäis saada lisää. Heittäytykää tuille, jos o niin vaikeeta. Kumma juttu, että toiset pystyy töihin ja vieläpä pienellä palkalla. Hienohelman on helppo ahdistua ku joku kuitenkin tekee hommat ja tuo sen limpun pöydälle. Menkää töihin ja tehkää hommanne tai sitten sanokaa ittenne irti ja eläkää tuilla. Ei tää oo kivaa kellään, mutta jonku ne työt on tehtävä. Alkaa jo v*tuttaa töiden välttelijät, kun kaikki on aina lähtökohtaisesti perseellään. Parempi ku pysytte poissa töistä ettekä sähläyksellänne pilaa muiden työpäivää.
Tämä on totta. Ainoa muutos on oikeastaan se, että työ tunkee vapaa-ajalle. Duunarikaan ei ole tältä turvassa, vaan esim mun mies on myyjä ja sille soitetaan joka ikinen vapaapäivä monta kertaa. Enää ei saisi ihmisellä olla mitään muuta kuin työ.
Tavallaan palattu johonkin keskiajalle, jolloin töitä oli pakko tehdä aamusta iltaan joka päivä. Paitsi että silloin se oli oikeasti pakko. Nyt se on pakko vain pomojen bonusten takia.
Sanoo sille esarille että työt loppuu klo xx.xx. Viestin saa lähettää, mutta vastaan sitten ku palaan töihin.
No tämähän kuulostaa jopa piristävältä ja positiiviselta kehitykseltä. Alkaa olla aika, että joku herättää nämä itseensä tyytyväiset läskipossut todellisuuteen ennen kuin kansamme on terveydellisesti lopullisesti rappiolla.