Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lasten yökyläilyt

Vierailija
17.09.2015 |

Eli minkä ikäisenä teillä on lapset jääneet yöksi esimerkiksi turvalliseen mummolaan? Olenko ihan kamala jos mun mielestä alle kouluikäisen ei tarvitse vielä yökyläillä?

En siis todellakaan tuomitse jos teillä on vaikka jo vauvavuonna yökyläilty mutta omat lapseni haluaisin pitää kaikki yöt kotona tuohon kouluikään asti. Muistan vain omasta lapsuudestani että tahdoin jäädä useasti jo noin viisi vuotiaana mummolaan mutta oikeasti yöt pelkäsin ja ikävöin mutta en kehdannut sitä kertoa. Kouluikäisenä osasin sitten jo nauttia yökyläilystä. Toki tämä on vain oma kokemukseni.

Kertokaa siis oma mielepiteenne asiaan.

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei sun kannata peilata omia lapsuudenkokemuksiasi omiin lapsiisi, lapset ovat yksilöitä. Meillä lapset ovat olleet mummolassa satunnaisesti öitä n. 2-3-vuotiaasta lähtien, saavat nukkua mummon vieressä jos sattuisi pelottamaan.

Vierailija
2/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No meillä mummola on ollut lapsille vähän kuin toinen koti ja mummo osallistuu lasten arkeen hyvin paljon. Muistaakseni noin 1,5-2 -vuotiaina olivat ensimmäistä kertaa yökylässä siellä eikä ikävöimisiä ollut. Nyt kouluiässä silloin tällöin ovat kavereillaan yökylässä ja hyvin on mennyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No meillä mummola sijaitsee vieressä ja lapset ovat käytännössä "asuneet" siellä, on omat huone jne. Yökylään kun päästää, niin ei niitä sieltä kotiin meinaa saada, aika usein mankuvat vielä toista yötä päälle. Mummolaa ei hyväksikäytetä, vaan ollaan puhuttu asiat ja tiedetään, että kun meidän lapset ovat ne ainoat lapsenlapset eikä muita ole näköpiirissä, niin ottavat ilon irti tilanteesta. Väkisin ei mummolaan survota ja lastenkin kyläily- ja yökyläiltoiveista toteutuu vain murto-osa. Mummolassa on mukavaa ja turvallista. Sen sijaan jos nämä lapset pitäisi pakata bussiin ja viedä yökylään jollekin kerran vuodessa nähdylle sukulaiselle, niin saattaisi alahuuli vähän väpättää.

Yökyläilyyn sisältyy siis monia asioita: miten tuttuja ihmiset ovat, miten tuttu paikka on ja onko siellä lapselle tilaa, miten usein lapsi on käynyt yökylässä aiemmin ja millä kokemuksilla, millainen temperamentti lapsella on ja mikä se lapsen oma toive ja kokemus on. Ei oikein voi yleistää, että yökyläily on joko hyvä tai huono juttu. Esikoinen on meillä ollut aina ihan hemmetinmoinen kyläluuta, haluaa meille koko ajan kavereita kylään tai itse jonnekin, nuorempi on hieman varovaisempi, mutta hyvien kavereiden luokse haluaisi joka välissä yökylään ja pienin on vielä niin pieni, että on lähinnä ollut kotona jos isommat ovat olleet yökylässä esim. mummolassa, siinä missä esikoinen oli tuon ikäisenä jo yökyläilykonkari, koska mummo oli ihan lääpällään ja pappa myös. :)

Vierailija
4/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 09:06"]Ei sun kannata peilata omia lapsuudenkokemuksiasi omiin lapsiisi, lapset ovat yksilöitä. Meillä lapset ovat olleet mummolassa satunnaisesti öitä n. 2-3-vuotiaasta lähtien, saavat nukkua mummon vieressä jos sattuisi pelottamaan.
[/quote]
Ei varmasti kannattaisikaan, mulle on tainnut jäädä vain jonkintasoiset traumat lapsuudesta. :D Ehkä yökyläily olisikin mulle itselle kovempi paikka kuin lapsille. Täytyy miettiä vielä uudestaan tätä asiaa, tosin meillä lapset ei vielä ole vinkuneetkaan yöksi mummolaan.

Vierailija
5/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

5 siis ap.

Vierailija
6/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei lapset yökyläilleet alle kouluikäisinä eikä edes kouluiässä. Ihan kelpo kansalaisia niistä tuli, poika kävi RUK:n eli oli armeijassa lähes vuoden  ilman vastasyntyneestä alkaen tehtyjä yökyläilyharjoituksia. Meillä ei ole ollut tarvetta yökyläilyyn eikä perheessä perinnettä, että täytyy mennä muualle yöksi vain siksi, että niin on tapana. Lapset ei koskaan pyytäneet päästä yökylään ja oppivat silti nukkumaan oudoissa paikoissa riittävästi esim. kuoromatkoilla.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä lapsi nukkuu aina yökylässä ollessaan aikuisen vieressä.

Samoin kun kummityttöni tuli meille alle kouluikäisenä niin nukkui vieressäni. Kerran hänelle tuli pisu vahinko sänkyyn kun ei uskaltanut herättää/mennä vessaan. Juteltiin asiasta aamulla ja seuraavalla kerralla jo töni minua pontevasti aamulla hereille.

Vierailija
8/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos teille asiallisista kommenteista. Hieman pelkäsin jo saavani kauheaa kivitystä osakseni mutta kirjoittelinpa silti tänne.

Nelosen viestiin palatakseni, meillä toinen lapsi on aika arka eikä mummoloissa vieraillakaan erityisen usein ja siksi vähän arveluttaa yökyläily. Mummo kun pyytää joka kerta lapsia yökyläilemään. Lapset ei tähän oikein vielä osaa sanoa mitään joten äiti eli minä joudun aina kieltäytyä tarjouksesta että "eivät taida ihan vielä uskaltaa jäädä".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 09:25"]Kiitos teille asiallisista kommenteista. Hieman pelkäsin jo saavani kauheaa kivitystä osakseni mutta kirjoittelinpa silti tänne.

Nelosen viestiin palatakseni, meillä toinen lapsi on aika arka eikä mummoloissa vieraillakaan erityisen usein ja siksi vähän arveluttaa yökyläily. Mummo kun pyytää joka kerta lapsia yökyläilemään. Lapset ei tähän oikein vielä osaa sanoa mitään joten äiti eli minä joudun aina kieltäytyä tarjouksesta että "eivät taida ihan vielä uskaltaa jäädä".
[/quote]
Tämä taas ap.

Vierailija
10/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

AP, tuolla lausahduksellasi "eivät taida ihan vielä uskaltaa jäädä" manipuloit ajattelematta lapsiasi ja projisoit heihin oman pelkosi. Eihän sitä uskalla jäädä, kun kerran äitikin sanoo niin. Jätä seuraavalla kerralla se uskaltaa ainakin pois vastauksestasi. Riittää, jos sanot "ei nyt tällä kertaa" tai "toiste sitten".

Myös minulle mummola oli kuin toinen koti johtuen siitä, että asuimme varhaislapsuudessani yli kuusi vuotta isovanhempien kanssa samassa talossa. Vietin siis aika usein öitäni isovanhempien luona, pienenä heidän välissään nukkuen, vähän isompana väliaikaisessa sängyssä. Kun muutimme toiselle paikkakunnalle, jatkuivat vierailuni mummolassa varsin usein. Kaikki koululomat olin melkein kokonaan siellä. Paitsi tietysti kesäleireille piti päästä jo alakouluikäisenä.

Vaikka mummola oli kuin toinen koti, oli niillä toistuvilla vierailuilla / oleskeluilla myös negatiivinen puolensa: en oppinut koskaan ikävöimään (minusta sekin kuuluu ihmisen kasvuun) sekä menetin monia ystävyys- ja kaveruussuhteita ("sinä et sitten ole koskaan kotona"). Minulle on edellen melkein yks ja hailee, minne pääni kallistan, en ikävöi sen enempää ihmisiä kuin paikkojakaan. Olen jotenkin irrallinen eikä se ole kovin mukava olotila. Kannatan yökylälyä pienestä pitäen, mutta sen on tapahduttava maltillisissa rajoissa, ettei lapsi tunne olevansa hylätty kuin vanha lapanen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 09:47"]AP, tuolla lausahduksellasi "eivät taida ihan vielä uskaltaa jäädä" manipuloit ajattelematta lapsiasi ja projisoit heihin oman pelkosi. Eihän sitä uskalla jäädä, kun kerran äitikin sanoo niin. Jätä seuraavalla kerralla se uskaltaa ainakin pois vastauksestasi. Riittää, jos sanot "ei nyt tällä kertaa" tai "toiste sitten".

Myös minulle mummola oli kuin toinen koti johtuen siitä, että asuimme varhaislapsuudessani yli kuusi vuotta isovanhempien kanssa samassa talossa. Vietin siis aika usein öitäni isovanhempien luona, pienenä heidän välissään nukkuen, vähän isompana väliaikaisessa sängyssä. Kun muutimme toiselle paikkakunnalle, jatkuivat vierailuni mummolassa varsin usein. Kaikki koululomat olin melkein kokonaan siellä. Paitsi tietysti kesäleireille piti päästä jo alakouluikäisenä.

Vaikka mummola oli kuin toinen koti, oli niillä toistuvilla vierailuilla / oleskeluilla myös negatiivinen puolensa: en oppinut koskaan ikävöimään (minusta sekin kuuluu ihmisen kasvuun) sekä menetin monia ystävyys- ja kaveruussuhteita ("sinä et sitten ole koskaan kotona"). Minulle on edellen melkein yks ja hailee, minne pääni kallistan, en ikävöi sen enempää ihmisiä kuin paikkojakaan. Olen jotenkin irrallinen eikä se ole kovin mukava olotila. Kannatan yökylälyä pienestä pitäen, mutta sen on tapahduttava maltillisissa rajoissa, ettei lapsi tunne olevansa hylätty kuin vanha lapanen.
[/quote]
En olekaan osannut ajatella asiaa näin, että manipuloisin heitä ajattelemaan etteivät uskalla. Tuli oikeastaan paha mieli, en tosiaan tästä lähtien puhu uskaltamisesta.

Harmi että sinulla on yökyläilyt menneet vähän yli ja koet niistä olleen jopa haittaa. Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos että avasit vähän silmiäni, toivottavasti oppisit ikävöinnin vielä aikuisiällä!

Vierailija
12/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mites sujuu jos sinä olet myös mummolassa yötä? Jos mummo kovasti toivoisi lapsenlapsia yökylään ja se olisi hänelle ihanaa, niin voisitte vähän harjoitella ensin yhdessä ja sitten katsoa olisiko lapsista kiva olla ihan mummon kanssa. Jos lapset eivät esim. tiedä missä he nukkuvat, miten vessaan saa yöllä valot ja muita käytännön juttuja, niin kyllähän se jännittää ja jos äiti vieressä sanoo, että "ei nää uskalla jäädä yöksi", niin ei varmana uskalla. :) Kannattaa kokeilla, eivät lapset siitä rikki mene jos käytte yhdessä mummolassa yökylässä ja hyvässä lykyssä yökyläily onkin kivaa ja lapset ja mummot löytävät uuden yhteisen jutun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 10:14"]Mites sujuu jos sinä olet myös mummolassa yötä? Jos mummo kovasti toivoisi lapsenlapsia yökylään ja se olisi hänelle ihanaa, niin voisitte vähän harjoitella ensin yhdessä ja sitten katsoa olisiko lapsista kiva olla ihan mummon kanssa. Jos lapset eivät esim. tiedä missä he nukkuvat, miten vessaan saa yöllä valot ja muita käytännön juttuja, niin kyllähän se jännittää ja jos äiti vieressä sanoo, että "ei nää uskalla jäädä yöksi", niin ei varmana uskalla. :) Kannattaa kokeilla, eivät lapset siitä rikki mene jos käytte yhdessä mummolassa yökylässä ja hyvässä lykyssä yökyläily onkin kivaa ja lapset ja mummot löytävät uuden yhteisen jutun.
[/quote]
Tämä onkin hyvä idea. Olen todella huono nukkumaan muualla kuin kotona ja vähän karsastan öitä vieraissa paikoissa mutta kai sitä yhden yön huonoilla unilla kestää jos lapsille on hyötyä. Kiitos vinkistä, hölmöä etten itse ole tullut ajatelleeksi!

-ap

Vierailija
14/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 09:20"]Meillä ei lapset yökyläilleet alle kouluikäisinä eikä edes kouluiässä. Ihan kelpo kansalaisia niistä tuli, poika kävi RUK:n eli oli armeijassa lähes vuoden  ilman vastasyntyneestä alkaen tehtyjä yökyläilyharjoituksia. Meillä ei ole ollut tarvetta yökyläilyyn eikä perheessä perinnettä, että täytyy mennä muualle yöksi vain siksi, että niin on tapana. Lapset ei koskaan pyytäneet päästä yökylään ja oppivat silti nukkumaan oudoissa paikoissa riittävästi esim. kuoromatkoilla.

 
[/quote]
Mä koin kyllä tärkeiksi yökyläilyjä kouluiällä. Oli virkistävää kun välillä sai olla niin ettei kukaan ollut määräilemässä. Sai vain pelata korttia isovanhempien kanssa ja syödä herkkuja monta päivää putkeen. Hyviä muistojahan nuo on ja tahtoisinkin että lapsille jää yökyläilystä ainoastaan hyviä muistoja eikä pelkoja kun on liian aikasin joutunut yöksi pois kotoa.

Harmi ettei sun lapsilla ole ollut niin läheisiä suhteita muihin aikuisiin että olisi voinut yökyläillä. Vai mistä tuo johtui etteivät edes kaivanneet yökyläilyä?

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä ei todellakaan lapsenlapset tule isovanhempien kanssa samaan sänkyyn nukkumaan. Vierashuone on yläkerrassa. Kun siellä haluaa nukkua, on tervetullut yökylään. Perhepeti ei minusta ole enää mummoikäisen vaihtoehto.

Vierailija
16/16 |
17.09.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 09:20"]Meillä ei lapset yökyläilleet alle kouluikäisinä eikä edes kouluiässä. Ihan kelpo kansalaisia niistä tuli, poika kävi RUK:n eli oli armeijassa lähes vuoden  ilman vastasyntyneestä alkaen tehtyjä yökyläilyharjoituksia. Meillä ei ole ollut tarvetta yökyläilyyn eikä perheessä perinnettä, että täytyy mennä muualle yöksi vain siksi, että niin on tapana. Lapset ei koskaan pyytäneet päästä yökylään ja oppivat silti nukkumaan oudoissa paikoissa riittävästi esim. kuoromatkoilla.

 
[/quote]
Jos RUK on ainoa mainitsemisen arvoinen suoritus elämässä niin ei kyllä hyvin mene. Toki RUK:n käynti on hieno asia mutta ei nyt mikään järin suuri saavutus.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä neljä viisi