Sairas ihminen pakotetaan kotiin sairaalasta.
Ei pysty kävelemään eikö hoitaa vessa- ja suihkuasiat yksin. Ei pääse sängystä ylös yksin. Ei edes apuvälineillä (kahvat jne). Aviopuoliso kotona joka pitäisi ne hoitaa. Aviopuoliso iäkäs ja huonoselkäinen. Väkipakolla työnnetään kotiin vaikka omaiset ja potilas itse ei halua koska riittävästi apua ei saa.
Olen pöyristynyt. Näin huolehditaan sairaista hyvinvointivaltiossa.
Kommentit (21)
Sairas eläin pakotetaan.
Hyvinvointiyhteiskunnan alasajo.
Tuttu tilanne. Appivanhemmat ovat olleet samassa jamassa jo vuoden. Minä ja mieheni heitä hoidamme iltaisin töitten jälkeen. Tervetuloa vaan joukkoon mukaan. Raskas homma, sitoo valtavasti eikä apua saa mistään. Lisäksi kukaan ei korvaa mitään. Kaikki välineet ja tarvikkeet saa ostaa omalla rahalla.
Mun äiti pääsi viimein sairaalaan 2 vko ennen kuolemaansa. Asui yksin ja kuoli syöpään. Puoleentoista viikkoon ei autettu riittävästi, koska 'kuntoutettiin'. Jouduin menemään paikalle kaikki ruokailut jne, koska politiikkaan ei kuulunut syöttää. Kaatui pari krt vessassa, koska 'pärjää kyllä'. Kiehuin raivosta. Viimeisen puoli viikkoa tajusivat, että ei pysty toimimaan omin voimin. Äiti kuoli kuusikymppisenä.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 07:29"]Tuttu tilanne. Appivanhemmat ovat olleet samassa jamassa jo vuoden. Minä ja mieheni heitä hoidamme iltaisin töitten jälkeen. Tervetuloa vaan joukkoon mukaan. Raskas homma, sitoo valtavasti eikä apua saa mistään. Lisäksi kukaan ei korvaa mitään. Kaikki välineet ja tarvikkeet saa ostaa omalla rahalla.
[/quote]
Oh really? Kuka ne teidän vanhemmat hoitaisi, jos ette te?
Pyytäkää kotiutustiimin apua, apuvälinekartoitusta ja kotisairaanhoidon apua. Omaishoidontuki asiat kuntoon sekä Kelan eläkkeensaajan hoitotuki. Kyllä varmaan ko. voi mennä välillä lyhytaikaishoitoon, pyytäkää hoivapalaveria. Tarvittaessa yhteys potilas- ja tai sosiaaliasiamieheen.
Ottakaa video omaisen toilailusta ja jakoon vaan.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 07:29"]Tuttu tilanne. Appivanhemmat ovat olleet samassa jamassa jo vuoden. Minä ja mieheni heitä hoidamme iltaisin töitten jälkeen. Tervetuloa vaan joukkoon mukaan. Raskas homma, sitoo valtavasti eikä apua saa mistään. Lisäksi kukaan ei korvaa mitään. Kaikki välineet ja tarvikkeet saa ostaa omalla rahalla.
[/quote]
Ymmärrän, että ahdistaa, jos urakalle ei näy loppua. Eli eivät ole niin sairaita,että kuolisivat melko pian.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 07:29"]
Tuttu tilanne. Appivanhemmat ovat olleet samassa jamassa jo vuoden. Minä ja mieheni heitä hoidamme iltaisin töitten jälkeen. Tervetuloa vaan joukkoon mukaan. Raskas homma, sitoo valtavasti eikä apua saa mistään. Lisäksi kukaan ei korvaa mitään. Kaikki välineet ja tarvikkeet saa ostaa omalla rahalla.
[/quote]
Ei tämä pidä paikkaansa. Omaishoitotukea kyllä saa. Siihen tarvitaan lääkärintodistus, että eivät tule toimeen ilman apua. Naurettavan pienihän se on, mutta onpahan olevinaan jotain.
Tarvikkeita ja apuvälineitä saa, kun menee hakemaan kunnalta, ja avustusta rakennusten muutoksiin. Niitä ei kukaan tule tarjoamaan eikä pelkkä anomus riitä, vaan niitä on todella vaadittava.
Kotipotilaalle on saatava hoitoa kotiin. Vaikka se huonokuntoinen puoliso olisi olevinaan omaishoitaja, tarvitaan silti liikuntakyvyttömälle ainakin kaksi käyntikertaa päivässä. Jos niitä ei tule, kutsutaan ambulanssi hakemaan, molemmat.
Todellakin kotiin saa apua jos sitä haetaan- pitää osata pyytää! Kotiin saa asunnon muutostöitä, kahvoja yms. Kotihoito ja yksityiset hoivapalvelut auttavat. Kylvetysapua on saatava ja vaipat saa ilmaisjakelusta jos paha inkontinenssi. Omaishoidontuestahan saa vapaapäiviä ja jos paljon autettava / tilanne huonontunut kannattaa hakea korotusta. Kuntahan perii asiaksmaksuja - niihin kannattaa pyytää kohtuullistamista jos paljon palveluja käytössä.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 07:31"]
Mun äiti pääsi viimein sairaalaan 2 vko ennen kuolemaansa. Asui yksin ja kuoli syöpään. Puoleentoista viikkoon ei autettu riittävästi, koska 'kuntoutettiin'. Jouduin menemään paikalle kaikki ruokailut jne, koska politiikkaan ei kuulunut syöttää. Kaatui pari krt vessassa, koska 'pärjää kyllä'. Kiehuin raivosta. Viimeisen puoli viikkoa tajusivat, että ei pysty toimimaan omin voimin. Äiti kuoli kuusikymppisenä.
[/quote]
Voi ei, kuulostaa pahalta. Pelkään, että tulevaisuus on vaan huonommin.
Omaisesi paikka ei varmaankaan ole sairaala. Sairaala on sairauksien tutkimusta ja hoitoa varten. Pelkkä vanhuksen yleiskunnon ja- toimintakyvyn lasku ei riitä perusteeksi. Terveyskeskuksen vuodeosastolla pystyisivät paneutumaan tilanteeseen jo hieman paremmin. Siellä voisi kartoittaa omaisesi kuntoa ja alkaa suunnitella yhdessä kotihoidon ja omaisten kanssa, miten jatko etenee.
Mieheni sukulainen kotiutettiin väkisin. Oli joutunut kiireelliseen leikkaukseen. Leikkauksen jälkeen oli aivan sekaisin, vaikka aiemmin normaali. Oli annettu antibioottireseptilappu hänelle. Ei edes tajunnut, mikä se on. Vaadimme sairaalaan jäämistä sosiaalihoitajalta ja lääkäriltä. Sanoivat, että käytävätkin ovat täynnä leikkaukseen tulijoita. Yrittivät saada intervallipaikkaa, muttei missään tilaa. Ei omaisia hänen kotipaikkakunnallaan lähelläkään. Yksin ok-talossa asuva. Meni meidän kyydissä pakotettuna kotiinsa ja oli täysin sekava.
Lopulta.kiemuroiden jälkeen saimme itse hänet toiseen sairaalaan. Crp erittäin korkea. Oli sairaalassa vielä viikkoja.
Kuollut olisi, jos ei olisi miestäni hänellä ollut.
Äitini syöpäpotilaana tuli kotiin monta kertaa todella surkeassa kunnossa. Sain tapella apuvälineet meille. Ja isäni ei olisi voinut hoitaa. Onneksi olin työtön.
Arkipäivää jo monta vuotta, eikä kotihoidon resurssit riitä näille petipotilaille vaikka me hoitajat parhaamme yritämme. Huonommaksi menee, kunta karsii ilmaisista apuvälineistä ja siirtää ne asiakkaiden ostettavaksi - he ovat suurin osa varattomia joten työskentelyolosuhteet ovat paikoin epäinhimillisiä, siinä kärsii niin hoitaja kuin hoidettavakin.
Edes kotihoidon kieltäytyminen potilaan vastaanottamisesta kotiin ei riitä, sairaalassa ollaan jo valmiiksi ylipaikolla ja lisää tulvii ovista ja ikkunoista. Kotiin laitetaan kuntoutuminen kesken ja odotetaan että se kuuluisa "joku" hoitaa. Sitä "jokua" ei vaan ole, kotihoidon resurssit kuntouttaa ja muutenkaan reagoida nopeasti lisääntyviin käynteihin ei riitä, mutta yksikään päättäjistä ei ole valmis laittamaan tätä asiaa kuntoon.
Jatkuvasti hoetaan että hoidetaan kotona ja että laitospaikat alas. Tulos on tämä. Hyviä päätöksiä taas tehty! Tampereellakin yksi iso kuntoutuspaikka/sairaala on nyt lakkautettu ja se on täynnä pakolaisia. Vanhukset pärjätköön kotona ja heikoimmat kuolkaa pois.
Tajuaako kuutonen ollenkaan mitä se merkitsee kun sellaiset ihmiset ovat keskenään kotona jotka tarvitsevat 24 h hoitoa. Minä ja mieheni tulemme heitä hoitamaan joka päivä iltaisin mutta öisin ja päivisin siellä ei ole ketään kun olemme töissä. Juuri viikko sitten tapahtui siellä onnettomuus ja vietiin pappa sairaalaan. Muutama luu murtui mutta kotiin vaan. Pelkään todella että jokin päivä siellä on mennyt henki jommalta kummalta. He itse pelkäävät olla kotona koska tietävät että apua ei ole ihan heti saatavissa.
Tiedän että on olemassa paljon vanhuksia jotka ovat vuodepotilaita ja pidetään yksin kotona. Heille kuulemma käydään kolme kertaa päivässä viemässä ruoka ja lääkkeet sekä vaihtamassa vaipat. Loppu on sitten Herran Huomassa.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 07:31"]Mun äiti pääsi viimein sairaalaan 2 vko ennen kuolemaansa. Asui yksin ja kuoli syöpään. Puoleentoista viikkoon ei autettu riittävästi, koska 'kuntoutettiin'. Jouduin menemään paikalle kaikki ruokailut jne, koska politiikkaan ei kuulunut syöttää. Kaatui pari krt vessassa, koska 'pärjää kyllä'. Kiehuin raivosta. Viimeisen puoli viikkoa tajusivat, että ei pysty toimimaan omin voimin. Äiti kuoli kuusikymppisenä.
[/quote]
Ihan sama kokemus mulla. Äiti pääsi vihdoin sairaalaan kun oli ensin maannut puoli päivää lattialla kaatumisen takia. Puhelin oli ulottuvilla, muttei osannut enää sitä käyttää (syöpä oli jo levinnyt aivoihin). Pari viikkoa eli enää tuon jälkeen. Ennen tuotakin oli päivänselvää ettei äiti selviä yksin kotona ja ettei tule paranemaan. Hoidin kyllä mutta oli töissäkin käytävä.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 08:29"][quote author="Vierailija" time="17.09.2015 klo 07:31"]Mun äiti pääsi viimein sairaalaan 2 vko ennen kuolemaansa. Asui yksin ja kuoli syöpään. Puoleentoista viikkoon ei autettu riittävästi, koska 'kuntoutettiin'. Jouduin menemään paikalle kaikki ruokailut jne, koska politiikkaan ei kuulunut syöttää. Kaatui pari krt vessassa, koska 'pärjää kyllä'. Kiehuin raivosta. Viimeisen puoli viikkoa tajusivat, että ei pysty toimimaan omin voimin. Äiti kuoli kuusikymppisenä.
[/quote]
Ihan sama kokemus mulla. Äiti pääsi vihdoin sairaalaan kun oli ensin maannut puoli päivää lattialla kaatumisen takia. Puhelin oli ulottuvilla, muttei osannut enää sitä käyttää (syöpä oli jo levinnyt aivoihin). Pari viikkoa eli enää tuon jälkeen. Ennen tuotakin oli päivänselvää ettei äiti selviä yksin kotona ja ettei tule paranemaan. Hoidin kyllä mutta oli töissäkin käytävä.
[/quote]
Just näin. Kotiohoidon jos olisi ottanut, olisi saanut aamun ekat kipulääkkeet joskus klo 9-11. Ei päässyt ylös sängystä aamulla lainkaan ilman kipulääkettä ja heräsi hirveissä tuskissa. Ei myöskään pystynyt niissä kivuissa itse ottamaan lääkettä yöpöydältäkään. Olin siis yötä, annoin aamulääkkeet, annoin aamupalan ja lähdin töihin. Yritti itse syödä lounaan ja ottaa päivälääkkeet tai joku sukulainen auttoi. Sitten tulin töistä ja hoidin iltalääkkeet ja iltaruuat jne. Onneksi alamäki oli nopea, koska oli niin karu, että sitä oli ihan hirvittävä seurata vierestä.
Yhden leikkauksen yhteydessä oli sairaalassa huonetoveri, joka asui yksin ja oli ollut pari kk sairaalareissulla. Lähetettiin ison keskivartalon leikkauksen jälkeen puolikuntoisena yksin tyhjään kotiin. Hänellä ei omaisia. Useaan viikkoon sai kantaa vain noin kilon kerralla eikä tietty voimatkaan hyvissä kantimissa. Siinäpä sitä voi miettiä, miten täydentää jääkaappia jne.
Jokainen sairaalassa vietetty päivä nostaa potilaan riskiä saada infektio sairaalasta eikä sairaalassa makuuttaminen terveeksi asti palvele potilaan etua, sillä se voi myös hidastaa toipumista. Yritä kysellä kotisairaanhoidon mahdollisuutta tulla auttamaan jos puoliso ei huonokuntoisuutensa takia pysty sinua auttamaan.