"Kaverit tulee ja menee" Mitä mieltä?
Oletteko sitä mieltä että ystävät tulee ja menee? Vai ajatteletteko niin, että ystävien kuuluisi kulkea loppu elämän mukana?
Oon täällä lukenut keskusteluja, joissa esim. lasten kavereista puhutaan sillä tavalla että kyllä niitä uusia tulee kun vaihtaa paikkakuntaa/koulua tms. Ja vanhat jää pois. Itse en ikinä ole ymmärtänyt tätä ajattelutapaa, kun omat kaverit on pysynyt samoina päiväkodista ja alakoulusta. Mä en vaan pysty ajattelemaan niin, että joku kaveri vaan jäisi pois. Oonko jotenkin erikoinen? :D
Kommentit (4)
Mä toivoin kovasti että ystävyyssyhteet jotka alkoivat jo lapsuudessa olisivat kestäneet, mutta vain yksi on kestänyt. Ihmiset muuttuu... yllättäviä asioita tapahtuu... mun parhaista ystävistä yksi muutti maapallon toiselle puolelle, yhdestä tuli alkoholisti ja yksi kuoli :( Onneksi uusia kavereita voi löytää. Jotkut pysyy mukana hetken aikaa ja osa pidempään.
Minulla tilanne on ollut aina se että kavereita tulee ja menee, mutta on yksi paras ystävä joka on todella tärkeä. Se paras ystävä ei ole ollut minulle sama aina - joku jäi lapsena koulun vaihtamisen takia, toinen siksi että teininä eri asiat alkoivat kiinnostaa, kolmas kun muutin pysyvästi eri kaupunkiin opiskelujen myötä. Mutta ne vuodet sen parhaan kaverin kanssa ovat aina olleet hyvin intensiivistä ystävyyttä, eikä siinä ole sitten samalla tavalla kiintynyt muihin kavereihin tai surrut sitä että niitä tulee ja menee.
Totta kai on vähän haikeaa jos menettää kontaktin ihmisiin joista on kovasti pitänyt, mutta ei minulla ole ollut energiaa nähdä hirveän paljon vaivaa esim. sen eteen että jaksaisi pysyä aktiivisesti tekemisissä entisten työkaverien jne. kanssa. Minulla on paljon kavereita joita näen enää ehkä kerran vuodessa tai kahdessa, tai harvemmin, ja se on minulle ihan ok.
Tosi hienoa jos on näin. Usein vanhoista kavereistakin etääntyy.
Ja tosiaan mulla on vaan pari ystävää, enkä oo koskaan kaivannut laajempia piirejä. Ap