tiesin etukäteen että mies on mikä on mutta silti ero ottaa pirun koville :(
Miksi oi miksi lähdin särkemään sydäntäni jo etukäteen tuhoon tuomittuun juttuun. :( Kuinka tyhmä ihmisen pitää olla? Toisaalta ratkesin rentuun ekaa kertaa joten toivoa on että edes opin jotain... :p
Kommentit (14)
Et ole ensimmäinen etkä viimeinen. Muista tämä sanonta: "Parempaa rakastaa ja menettää kuin koskaan olla rakastamatta". Kuvastaa aika hyvin sitä, että kannattaa elää ja ihastua siihen renttuun, kuin elää "varovaisesti ja järkevästi". Elämäsi on paljon rikkaampaa näin. Jälkikäteen ero ei satu enää niin paljon, mutta sinulle jää parhaimmassa tapauksessa hyviä muistoja. :)
Ei se edes ollu niin jännä paitsi ehkä ulkonäöltä. Tiesin pettäneen entisiä ja tiesin ettei kykene semmoiseen suhteeseen kun minä olisin halunnut. Minua ei kyllä tietääkseni pettänyt (ei ehkä ehtinyt) mutta tunteillani leikki niin julmasti. Aaarrrgh.
Ehkä et itse pidä itseäsi tarpeeksi arvokkaana semmoiseen suhteeseen, jossa mies on ihan tarpeeksi jännittävä ilman pettämisiä ja tunne-jojoiluakin?
On se niin ihanaa se tunne tulla käytetyksi, kun ei oikeasti tarvitse ottaa vastuuta siitä, kuka on ja mihin rajallisen elämänsä käyttää.
Se on se kun ajattelee että MINÄ olen hälle se oikea joka muuttaa kaiken. :( Kymmenen kertaa olin itse valmis panemaan pisteen mutta sitten sorruin aina vaan. Ja sitten hän saa lopulta myönnettyä sen minkä olen periaatteessa koko ajan tiennyt, ettei niitä tunteita nyt niin ollutkaan. Vei näytillekin puolelle sukua ja mie hölmö menin. :((
No ajattele positiivisesti, että et sentään haksahtanut ja mennyt naimisiin/tehnyt lapsia. Jos nyt jotain hyvää repisi tuosta. Jos ette ole muuttaneet vielä yhteen, niin mieti kuinka "ihanan" helppoa ero on, kuin että joutuisit laittamaan lusikat jakoon. Kyllä se siitä, aika parantaa, ja maailmassa on paljon kunnon miehiä!
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 15:49"]
Se on se kun ajattelee että MINÄ olen hälle se oikea joka muuttaa kaiken. :( Kymmenen kertaa olin itse valmis panemaan pisteen mutta sitten sorruin aina vaan. Ja sitten hän saa lopulta myönnettyä sen minkä olen periaatteessa koko ajan tiennyt, ettei niitä tunteita nyt niin ollutkaan. Vei näytillekin puolelle sukua ja mie hölmö menin. :((
[/quote]
Tämä on kyllä se ihmeellisin asia, millaisena superihmisenä näin ajatteleva nainen itseään pitää?
"Minä saan hänet muuttumaan".
Iso ego ainakin on, jos näin uskoo.
Huoh, olen onnellinen kun itse lähdin ajoissa. Tai ehkä sittenkin piirun verran liian myöhään kun kuitenkin releittasin tähän viestiin ja klikkasin otsikon auki :)
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 16:42"]
Huoh, olen onnellinen kun itse lähdin ajoissa. Tai ehkä sittenkin piirun verran liian myöhään kun kuitenkin releittasin tähän viestiin ja klikkasin otsikon auki :)
[/quote]
vai samaistuitko mesitsiin ja napsautit topikin ouppen?
Mua kyrsii just tää ajatus että mua ei muuteta. Oon oikein ottanut tämän tosissani, ja ajatellut että tää on nyt hetken huumaa ja ei toi tykkää musta oikeasti. Ja sitten kun itse ihastun ja kerään kamppeeni, ALKAA MIES PERUMAAN puheitaan. Kuin hämmentävää! No, oon kyllä joka kerta lähtenyt ja jättänyt miehen miettimään mitä tuli sanottua. Kun ei minuakaan voi muuttaa, ja jos mulla antaa tietyn mielikuvan itsestään ja haluistaan, minä sitten suhtaudun ihmiseen sillä tavalla.
Eli mies oli komea?
eikö kellään mitään kannustavaa mulle... :((