Auttakaa en pärjää pian 5v:n kanssa :,(!
Voimat loppuu joulukuussa 5v täyttävän kanssa :,(! Kesällä kun ei ollut menoja niin meni paremmin. Nyt siirtymät erittäin hankalia. Esim autosta ulos tulemisessa alkaa usein jumittaa jos joku menee väärin, esim minä avaan oven. Tai jos minä ojennan hatun, alkaa samantien kirkua että olisi halunnut ottaa sen itse. Esikoinen on myöhästynyt koulusta 3 kertaa koska tämä pikkuveli jumittaa ja on mahdoton käsitellä silloin. Ennakoin, selitän etukäteen ym mutta aina vaan näitä tulee. Sosiaaliset taidotkin on vähän niin ja näin, tarvitsee aina aikuisen tukea mutta kun sitä saa niin leikkii kyllä muiden kanssa. Ruokailutilanteet säheltämistä ja on muutenkin hyvin vilkas, juoksemalla menee joka paikkaan. Pukeminen hyvin hidasta ja vaikeaa. Onko normaalia että tämän ikäisen kanssa on tavalliset asiat näin hankalia? Suuttumisella, jäähyllä, rajojen tiukentamisella oikeastaan huonontava vaikutus. Minä selitän, kasvatan, ohjaan ja rakastan ja pussaan ja huomioin onnistumiset. Silti näin. Onkohan lapsella joku häiriö ? Mies kieltää ja vetoaa temperamenttiin joka näkynyt vauvasta saakka. Olen avuton enkä ymmärrä miksi on näin vaikeaa :(. Auttakaa , mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:18"]Ihme tossukka vanhempia. Ihmekkös nykyään on todella paljon huonosti voivia nuoria kun ei edes vanhemmat osaa olla vanhempia.
[/quote]
Kerrotko miten ollaan vanhempia? Lapsen kanssa ei pysty keskustelemaan kun hän saa kohtauksen. Hän kiihtyy nollasta sataan ja saattaa kirkua/karjua puolikin tuntia vaikka siitä että ei saanut sammuttaa televisiota. Näitä kohtauksia päivässä 3-10. Esikoisen kanssa ei tällaista ollut.
Lapsi käy kerhossa 2x/vko ja yhtenä iltana viikossa on jumppakerho, muuten ollaan kotona ja hyvin samanlaisia on päivät . Televisiota katsotaan pikkukakkosta aamulla ja klo 17.
Ap
Minkä ihmeen takia pitää kersoja hankkia, jos ei ole kykyä olla vanhempi? Kakarat pompottaa vanhempaansa. Jo on aikoihin eletty! Opena saa sitten tuntea nahoissaan nämä heitteillä olevat tenavat, joille vanhammat eivät asettaneet rajoja.
Meillä aikalailla tuollaista myös jokunen vuosi sitten. Nyt on adhd- diagnoosi ja ongelmat sen kun lisääntyy.
Ei se aina ole kasvatuksen tms. puute jos lapsi on erilainen. Meillä neljä ok lasta ja yksi ongelmallinen.
Ota yhteys perheneuvolaan tai ihan lastenneuvolassa puhu asiasta. Saat vinkkejä ja tietävät seurata onko joku häikkä lapsella vai vaan käytösongelma.
Jaksuja
En tiedä, mutta omasta kokemuksesta sanoisin, että kärsi nyt, niin pääset murkkuiässä helpommalla. Meiltä löytyi tahtopakkaus ja tottelevainen. Nyt yläkoulussa on osat vaihtuneet.
Lapsen mielialoihin mukaan meneminen ei kannata. Kainaloon, vaan lapsi ja menoksi, antaa huutaa, antaa ihmisten katsoa. Kyllä se siitä ohi menee. Tuollaista teiniä ei sitten enää kannella mihinkää, jos alkaa jumittaa.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:38"]Minkä ihmeen takia pitää kersoja hankkia, jos ei ole kykyä olla vanhempi? Kakarat pompottaa vanhempaansa. Jo on aikoihin eletty! Opena saa sitten tuntea nahoissaan nämä heitteillä olevat tenavat, joille vanhammat eivät asettaneet rajoja.
[/quote]
No siinäpä loistava opettaja. Kerro ihmeessä opettajana kuinka ne rajat asetetaan kun lapsi reagoi äärimmäisellä uhmakkuudella siirtymätilanteisiin, saa raivokohtauksia? Rajat asetetaan mutta niistä kiinni pitäminen on jatkuvaa taistelua. Tällaista se on kun myöntää vajavuutensa ja haluaa apua, saa paskaa niskaan ja haukkuja. Ap
Kuulostaa aika samanlaiselle kuin oma lapseni. Etenkinto jumittuminen eri tilanteissa on tuttua. Olemme menossa toimintaterapiaan piakkoin lapseni kanssa. Ehkä lapsesi voisi hyötyä toimintatoimintaterapiasta ? Kysy neuvolasta lähetettä, jos omat keinosi alkavat loppua.
Kyllä lapset käyttää kaikki keinot jos huomaa ettei vanhempi vastusta. Lapsi saa pyytää mutta lapsi ei saa käskeä. Lapsi saa kiukutella mutta siinäkin on rajansa! Juttele, pidä sylissä ja rankaise (esim lauantaikarkit pois, ei pääse mukaan ym) lapsi tarvii rakkautta ja rajoja
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:08"]Voimat loppuu joulukuussa 5v täyttävän kanssa :,(! Kesällä kun ei ollut menoja niin meni paremmin. Nyt siirtymät erittäin hankalia. Esim autosta ulos tulemisessa alkaa usein jumittaa jos joku menee väärin, esim minä avaan oven. Tai jos minä ojennan hatun, alkaa samantien kirkua että olisi halunnut ottaa sen itse. Esikoinen on myöhästynyt koulusta 3 kertaa koska tämä pikkuveli jumittaa ja on mahdoton käsitellä silloin. Ennakoin, selitän etukäteen ym mutta aina vaan näitä tulee. Sosiaaliset taidotkin on vähän niin ja näin, tarvitsee aina aikuisen tukea mutta kun sitä saa niin leikkii kyllä muiden kanssa. Ruokailutilanteet säheltämistä ja on muutenkin hyvin vilkas, juoksemalla menee joka paikkaan. Pukeminen hyvin hidasta ja vaikeaa. Onko normaalia että tämän ikäisen kanssa on tavalliset asiat näin hankalia? Suuttumisella, jäähyllä, rajojen tiukentamisella oikeastaan huonontava vaikutus. Minä selitän, kasvatan, ohjaan ja rakastan ja pussaan ja huomioin onnistumiset. Silti näin. Onkohan lapsella joku häiriö ? Mies kieltää ja vetoaa temperamenttiin joka näkynyt vauvasta saakka. Olen avuton enkä ymmärrä miksi on näin vaikeaa :(. Auttakaa , mitä pitäisi tehdä?
[/quote]
Hyi saatana... onneksi ei ole lapsia eikä tule! Etkö voi antaa tuota vaikka adoptioon tai jotain? Itse en kyllä kestäisi.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:08"]Voimat loppuu joulukuussa 5v täyttävän kanssa :,(! Kesällä kun ei ollut menoja niin meni paremmin. Nyt siirtymät erittäin hankalia. Esim autosta ulos tulemisessa alkaa usein jumittaa jos joku menee väärin, esim minä avaan oven. Tai jos minä ojennan hatun, alkaa samantien kirkua että olisi halunnut ottaa sen itse. Esikoinen on myöhästynyt koulusta 3 kertaa koska tämä pikkuveli jumittaa ja on mahdoton käsitellä silloin. Ennakoin, selitän etukäteen ym mutta aina vaan näitä tulee. Sosiaaliset taidotkin on vähän niin ja näin, tarvitsee aina aikuisen tukea mutta kun sitä saa niin leikkii kyllä muiden kanssa. Ruokailutilanteet säheltämistä ja on muutenkin hyvin vilkas, juoksemalla menee joka paikkaan. Pukeminen hyvin hidasta ja vaikeaa. Onko normaalia että tämän ikäisen kanssa on tavalliset asiat näin hankalia? Suuttumisella, jäähyllä, rajojen tiukentamisella oikeastaan huonontava vaikutus. Minä selitän, kasvatan, ohjaan ja rakastan ja pussaan ja huomioin onnistumiset. Silti näin. Onkohan lapsella joku häiriö ? Mies kieltää ja vetoaa temperamenttiin joka näkynyt vauvasta saakka. Olen avuton enkä ymmärrä miksi on näin vaikeaa :(. Auttakaa , mitä pitäisi tehdä?
[/quote]
Kannattaa katsoa elokuva "Poikani Kevin". Kuvastaa hyvin tilannetta ja tulevaisuuttanne. Kenties saisit elokuvasta vinkkejä?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:18"]Ihme tossukka vanhempia. Ihmekkös nykyään on todella paljon huonosti voivia nuoria kun ei edes vanhemmat osaa olla vanhempia. [/quote] Kerrotko miten ollaan vanhempia? Lapsen kanssa ei pysty keskustelemaan kun hän saa kohtauksen. Hän kiihtyy nollasta sataan ja saattaa kirkua/karjua puolikin tuntia vaikka siitä että ei saanut sammuttaa televisiota. Näitä kohtauksia päivässä 3-10. Esikoisen kanssa ei tällaista ollut. Lapsi käy kerhossa 2x/vko ja yhtenä iltana viikossa on jumppakerho, muuten ollaan kotona ja hyvin samanlaisia on päivät . Televisiota katsotaan pikkukakkosta aamulla ja klo 17. Ap
[/quote]
Oletko antanut periksi noiden kohtausten takia? Olet toteuttanut lapsen toiveen? Hän on saanut tahtonsa joskus läpi tuolla kirkumisella, eikö olekkin?
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:42"]Asperger?
[/quote]
Jep. Jonkinlaiselta vammaiselta ja mielenhäiriöiseltä tuo tosiaan kuulostaa.
Äkkiseltään kuulostaa siltä, että lapsi haluaa määrätä. Te sallitte sen mukautumalla jokaiseen oikkuun, koska ette halua huutoa/kiukkua ja pelkäätte jumittamista/häiriötä.
Myönny asioissa, joissa voi myöntyä, mutta sitten muissa asioissa napakkuutta ja auktoriteettiä kehiin. Et voi antaa lapsen ns. hyppiä silmille, jos sinä aukaisit oven ensin. Toteat kylmän viileästi, että kyllä äiti ehti avata oven. Sinä avaat seuraavalla kerralla ja nyt mennään. Älä suutu tai huuda vaan ole napakka. Jäähykin on turha ellei tee selkeästi väärin (lyö tms.). Osoita äänenpainolla, että sinä olet äiti, sinä määräät. Älä odota, että asiat viikossa muuttuu. Anna asioille aikaa ainakin pari kuukautta.
5-vuotias ymmärtää jo asioita eikä käyttäydy kuin 3-vuotias uhmaikäinen. Miten paljon annoitte periksi uhmaiässä? Vai onko se vasta nyt?
Ei lapsilla aina diagnoosia ole, mutta voithan kysyä asiaa neuvolasta. Joko 5-vuotisneuvola on ollut? Sehän on tosi perusteellinen "katsastus". Onko se nykytrendi, että jos itse ei jaksa olla vanhempi, niin on helpompi hakea syy diagnoosista kuin siitä, että itsellä on haastava lapsi, jota ei jaksa kasvattaa?
Mä en tajua tätä nykyajan rankaisu systeemiä varsinkaan noin pienillä lapsilla. Lapsen uhma lähtee ahdistuksesta ja rankaisu ei paranna mitään. pitää, vaan olla vahva ja näyttää, että tässä tilanteessa toimitaan näin, joskus kun ei ole kiire voi, eikä ole kyse vakavasta asiasta lapsen voi antaa tuntea seurauksest "nahoissaan" ja keskustella jälkikäteen, että miksi ei saa aina periksi, kun sitten käy näin ja aina voi myöhemmin palata siihen hetkeen, että muistatko miten silloin kävi. esim just toi vaatteitta ulos tai myöhästyminen kivasta paikasta, jos vaikka tykkää tuosta jumpasta, niin vie sinne joskus kiukkupäivänä 5min. ennen loppumista jne.
t. 10
Ongelma on siinä että lapsella ei toimi sanktiot jotka on tulevaisuudessa, ei lelujen takavarikko tai tv kielto. Näistä on pidetty kiinni. Tavallaan joustaminen puuttuu lapselta kun esim esikoisen kanssa pystyi juttelemaan pattitilanteessa. Rajoja meillä on mm. ei saa pelleillä ruokapöydässä tai saa lähteä/ei saa jälkiruokaa, ei saa puhua rumia, kun on kerho niin sinne mennään, ei auta kiukuttelu, itse pitää laittaa takki naulakkoon tai välipalaa ei saa jne... Vaikka säännöt on selvät niin silti mikään ei suju helposti. Olen aika varma että lapsella on jotakin häikkää toiminnanohjauksessa tms.. Ap
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:50"][quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:35"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2015 klo 10:18"]Ihme tossukka vanhempia. Ihmekkös nykyään on todella paljon huonosti voivia nuoria kun ei edes vanhemmat osaa olla vanhempia. [/quote] Kerrotko miten ollaan vanhempia? Lapsen kanssa ei pysty keskustelemaan kun hän saa kohtauksen. Hän kiihtyy nollasta sataan ja saattaa kirkua/karjua puolikin tuntia vaikka siitä että ei saanut sammuttaa televisiota. Näitä kohtauksia päivässä 3-10. Esikoisen kanssa ei tällaista ollut. Lapsi käy kerhossa 2x/vko ja yhtenä iltana viikossa on jumppakerho, muuten ollaan kotona ja hyvin samanlaisia on päivät . Televisiota katsotaan pikkukakkosta aamulla ja klo 17. Ap
[/quote]
Oletko antanut periksi noiden kohtausten takia? Olet toteuttanut lapsen toiveen? Hän on saanut tahtonsa joskus läpi tuolla kirkumisella, eikö olekkin?
[/quote] En ole ap, mutta neillä on samanlainen poika. Nämä "kohtaukset" alkoi kun poika oli 2v, nyt hän täytti 4. Ei pysyy einä, vaikka kuinka huutaisi. On rajoja, saa rakkautta, ja silti joka kerta kun lähdetään jonnekin on pakko huutaa pukemisesta, sukat on huonosti tai jos sukat saadaan hyvin niin kengät on tyhmiä. En jaksa kännykällä kirjoittaa pitkää vastausta, mutta joskus jotkut lapset ovat vain haastavampia, jotkut diagnoosin takia ja jotkut luonteensa takia.
Hienoa, kun otit asian esille ja olet toiminutkin hienosti lapsesi kanssa: ennakoit, juttelet, annat rakkautta, mutta varmaankin myös napakoita rajoja. Tällainen temppuilija tarvitsee niitä todellakin.
Ohjaisin ottamaan yhteyttä esim. neuvolan terv.hoitajaan ensin ja sitten varmaankin saat tietoa sieltä tarvitsetko perheneuvolaan lähetteen. Sinuna menisin sinne lapsen kanssa. Toisaalta, onko niin nykyään, että 5- vuotistarkastus on tarkka, siinähän viimeistään on tilaisuus keskustella. Toivon, että saat avun ammattihenkilöstöltä. Olet hyvä äiti, kun nostat rohkeasti ongelman esille muillekin nähtäväksi. Et taatusti ole asiassa yksin.
Tsemppiä ja voimia paljon!
Lapsi on ollut haastava jo vauvana, nukkui vain liikkuvissa vaunuissa ym ja reagoi voimakkaasti. Uhmaikä oli selvempänä 2-3v mutta eipä tuo helppoa ole vieläkään. Ei olla lässytetty ja annettu periksi joka asiassa. Nimenomaan siksi olen ajatellut että ohi tämä menee, mutta nyt kerhojen ym rutiinien myötä paheni taas. Olen vain ihminen ja alan väsyä tähän. Väsyttää kun tavalliset asiat vaatii jatkuvaa ohjausta ja raivareiden kestämistä ja mikään ei mene helpolla perille. Ap
Kuka on sanonut, että kasvattaminen olisi helppoa? Ennakoi ja kerro lapselle etukäteen, miten haluat lapsen toimivan tulevassa tilanteessa. Jos lapsi suoriutuu toivomallasi tavalla, kehu häntä, jotta itsetunto vahvistuisi ja lapsi oppisi toimintamalleja. Jos ei suoriudu, mene auttamaan ja pysy jämäkästi antamassasi neuvossa/ohjeessa. Loppupelissä lapsi haluaa kuitenkin suoriutua itse asioissa, kun muistaa aina onnistumisesta kehua. Huutoa ja vastustusta ei kannata pelätä, kun päämäärä on oikea.
Mun äiti laitto mut talvella kevyissä sisävaatteissa ulos kuistille seisomaan, kun olin rääkynyt ja riehunut ulkovaatteiden laittoa vastaan. Äiti seisoi vieressä ja oli meikätytöllä mieli muuttunut aika nopeaan :D Kuulemma siihen oli loppunut pukemiskiukuttelu kokonaan.