Ahdistaa aivan helvetisti:´(
Täytän kohta 40v ja työelämä on ollut minulle 99% pelkkää pettymystä ja irvokkaita kokemuksia. Valmistuin aikoinaan sote-alalle ja tein useita vuosia määräaikaisia töitä. Sitten alkoi olla lasten aika ja hoidin heitä kotona muutaman vuoden kunnes palasin töihin, pätkätöihin edelleen. Sitä kesti taas useamman vuoden kunnes sain ns vakituisen työpaikan, yksityiseltä sektorilta. No, se osoittautui aivan sairaaksi paikaksi (työkavereitten työaikana lesboilua, humaltuneena töihin tuloa ja siellä oloa, sijaisista ei tietoakaan ja jos sellainen tuli niin puhui/ymmärsi oikeastaan pelkästään venäjää jne.jne) Minä ja eräs toinen pienen yksikön työntekijä kirjaimellisesti pyöritimme yksikköä. No, paikka menikin sitten n.1v jälkeen konkurssiin ja työpaikka läksi siinä samalla.
Tuon jälk päätin opiskella alaani liittyen hieman lisää ja sen jälk hain ja sain erään työpaikan joka siis vakituinen. Se on helvetin iso plussa ja kiitän siitä mielessäni päivittäin. MUTTA tämä työnkuva on nyt sellainen että ei tämä oikein suju eikä vetele, ei isommallakaan kaavalla eikä muutenkaan. Lisäksi työpaikkani työilmapiiri on paikoin varsin tulehtunut ja siellä on tuskaa olla.
En tiedä mitä tehdä, olen katsellut muita paikkoja ja hakenutkin mutta ei tärppää ja niukasti niitä on ollutkin avoimina. Haluaisin vain että ei ahdistaisi iltaisin eikä työ tuntuisi niin, noh, työltä. Että ei olisi henkisesti näin kuitti ja puun ja kuoren välissä. Tätäkö tämä on vielä 25-30v?? minä en jaksa enkä tiedä mitä tehdä, lisäopiskeluihin ei ole mahdollisuutta, sen verran tiukille on talous mennyt jo useasti mm toistuvien työttömyyksien vuoksi ja viimeisenä tuon lisäopisk vuoksi. Palkka muutenkaan ole kummoinen.
Ahdistaa:´(
Kommentit (4)
Sote-ala?
Eli ilmeisesti lähihoitaja? Jos venäjää joutuu kuuntelemaan?
Kyllä se vain niin on, että jos kyvyt eivät parempaan riitä, niin kestettävä on tai heittäydyttävä sossun elätiksi.
En valitettavasti pystu auttamaan. Ahdistaa myös niin paljon. Ja ahdistaa vielä lisää, kun ajattelen näitä hallituksen päätöksiä, joissa siitä vapaa-ajasta leikataan vielä lisää. Miten ihmeessä jaksan eläkeikään asti? Lomat minimiin, työaikaa pidennetään ja jos sitten kaiken seurauksena sairastuu, se on palkasta pois. Kai sitä sitten vaan raadetaan oravanpyörässä kunnes kaadutaan saappaat jalassa isänmaan puolesta ja säästyy yhteiskunnalta nekin eläkerahat. Mutta onko se elämisen arvoista elämää?
Tätähän tämä on. Yt:t päällä, nykyään aina. Turha haaveilla enää koskaan siitä että menet työhön, jossa olet seuraavat 40 vuotta. Ne ajat ovat ohi, ainakin Suomen osalta.
Ja paska ilmapiiri tuntuu olevan kaikkialla.Ja koska töitä vähän pomot käyttää hyväkseen jakyykyttää minkä kerkee.Ilkeillään, jee!