Millaista on olla psykiatrin/psykiatrien lapsi?
Kertokaapa kokemuksianne, haluaisin vastauksia lähinnä reilu parikymppisistä ylöspäin.
Kommentit (5)
Ei omakohtaista kokemusta, mutta kaveripiirissä kyllä. Ei kai yleensä sen kummempaa kuin muunkaan alan lääkärin lapsen elämä. Kaveripiirissä psykiatrivanhemmille oman lapsen mt-ongelmat olivat kuitenkin olleet tabu, ovat pelänneet että tieto leviää kollegoille.
en ole psykiatrin lapsi, mutta psykiatristen sairaanhoitajien.
tässä voisia sanoa että suutarin lapsilla ei ole kenkiä, pääsin juuri itse suljetulta pois.
Isäni oli psykiatri, äitini terapeutti. Lapsuus oli pääosin onnellinen, nyt tosin kärsin masennuksesta ja sen vuoksi olen edelleen tekemisissä kyseisten ammattiryhmien kanssa...
Ei psykiatri, mut psykologi. Aikuiset lapset normaaleja. Isä (psykologi) hieman erikoinen. Esim laukoo muista ihmisistä näkemyksiä melko kevein perustein.
Jo ammattinsa kautta toivoisin häneltä laajempaa ymmärtämystä ihmisyydestä ja siitä, että meitä on moneen junaan.
up