Laitettiinko sinut lapsena johonkin kesäleirille, minne et olisi halunnut?
Kommentit (33)
Kesäsiirtolaan 70-luvun alussa siskon kanssa, oltiin 7-8 -vuotiaita. Muistaakseni kesäsiirtolassa olisi pitänyt viettää kuukauden verran. Ei oltu koskaan aiemmin oltu pois kotoa, paitsi mummolassa viikon verran. Kesäsiirtolassa oli kamalaa, ei saanut nukkuakaan, kun nuoret ohjaajat mellastivat pitkin yötä. Kotona ei ollut puhelinta, ja molemmat lähetettiin kotiin kaksi kirjettä, että tulkaa hakemaan meidät pois. Vetäjät saivat sitten jossain vaiheessa yhteyden meidän vanhempiin, jotka tulivat hakemaan meidät pois. Voi sitä onnea!
Kesäsiirtola!!! Pioneerileiri??? Kuinka vanhoja vanhuksia täällä käy vastailemassa? Minäkin olen jo vanha nelikymppinen, mutta ei mun aikana tuollaisia ole ollut, noista on puhuttu jossain mustavalkoisissa elokuvissa, eikö ne ollut joskus 50-luvulla muotia?
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 20:35"]
Kesäsiirtola!!! Pioneerileiri??? Kuinka vanhoja vanhuksia täällä käy vastailemassa? Minäkin olen jo vanha nelikymppinen, mutta ei mun aikana tuollaisia ole ollut, noista on puhuttu jossain mustavalkoisissa elokuvissa, eikö ne ollut joskus 50-luvulla muotia?
[/quote]
Minä ainakin olen syntynyt 1970 ja muista kesäsiirtolat. En tosin ollut sellaisella koskaan itse.
Ja silti olen mammapalstalla... Nuorin lapsi on 9v.
12-vuotias telinevoimistelija
Hei, minäkin olen ollut kesäsiirtolassa pari viikkoa, ja olen sentään 80-luvulla syntynyt! Tosiaankin "pakotettuna" menin, ts. vanhemmat vaan ilmoittivat, että kesällä on sitten tällainen. En tiedä, mitä vanhempani tekivät sillä välin. En juuri tykännyt siirtolasta, oli teennäinen meininki eikä ketään tuttua. Olin 9-vuotias.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 20:35"]
Kesäsiirtola!!! Pioneerileiri??? Kuinka vanhoja vanhuksia täällä käy vastailemassa? Minäkin olen jo vanha nelikymppinen, mutta ei mun aikana tuollaisia ole ollut, noista on puhuttu jossain mustavalkoisissa elokuvissa, eikö ne ollut joskus 50-luvulla muotia?
[/quote]Nelikymppinen ei ole vielä vanha ollenkaan. Niinkuin ei kesäsiirtolassa ollut 5-kymppinenkään. Täällä käy silloin tällöin äitinikin, joka on 70-v täyttänyt, eikä varmaan ole ainoa ikäisensä.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:10"]
Joo seitsemänvuotiaana jouduin vasten tahtoa jollekkin uskisten kesäleirille. Itse leiri oli ok, mutta takaisin tullessa selvisi, että meillä oli sattunut onnettomuus, jossa meidän kaikki kotieläimet olivat kuolleet.
Rippileirille oli pakko mennä euronkuvat silmissä. Parhaat kaverin menivät eri leirille, joten jouduin olemaan puolituttujen seurassa. Päädyin samaan huoneeseen tutun kolmikon kanssa. He olivat läheisiä keskenään ja tappeluhan siitä syntyi, kun yhden mielestä roikuin liikaa heidän porukassaan. Lisäksi yksi isosista oli koulukiusaajani. Kurja muisto siitäkin jäi.
Omia lapsiani en missään nimessä pakottaisi leireille, koska en niistä itsekkään nauttinut, etenkään pakotettuna.
[/quote]
Tätä en ymmärtänyt " Rippileirille oli pakko mennä euronkuvat silmissä. " Siis mitä? Itse jätin rippileirin väliin silloin 15 kesäsenä, koska se olis maksanut n. 600 mk eli n. 100 euroa. Kuuluimme kirkkoon mutta ei meidän perheessä ollut varaa siihen. Kävin sitten aikuisena "rippileirin" kesti yhden tunnin maksoi nolla markkaa...
Olen ollut Juupajoella kesäleirillä, oli kamalaa. Kolme viikkoa piti olla, kestettiin koti-ikävää kaksi viikkoa kunnes pakotettiin äiti hakemaan pois. Päästiin tästä syystä johtajan puhutteluun, johtajan joka oli about 35-vuotias mies ja joka tyttöjen saunavuoron aikana tuli saunaan sisälle saakka vahtimaan ettei mitään vain satu kellekään.
Näin elämäni ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan De ja vu-unen tästä paikasta, itse asiassa siitä kauheasta harmaasta peltikaapista jonka sain vaatekaapikseni. Huone jonne heteka-kerrossängyt oli laitettu oli hirveä, ei lämmitystä vaikka tosin oli kesä. Vessana toimi ämpäri öisin, jos halusi huussiin päästä, lupa piti kysyä,
Juu, traumat jäi. Taisin olla kolmannella luokalla tuolloin.
- 1975
Olen ollut lyhyellä partioleirillä ja kahden viikon rippikoululeirillä. Viihdyin lapsena hyvin itsekseni ja varsinkin kesät olivat ihania, kun ei tarvinnut olla joka päivä tekemisissä luokkakavereiden kanssa. Niinpä nämä leirit tuntuivatkin keskeyttävän ihanan tauon kavereista. Varsinkin kahden viikon rippikoululeiri oli liikaa. Asiaan vaikutti se, että olin nuorena vl ja kaikki leirillä olivat vl-nuoria. Se ei vaan ollut minun paikkani.
Joo, jouduin käymään pioneerileireillä ja aina minua kiusattiin siellä. Tosi kurja nukkua samassa teltassa tyttöjen kanssa, jotka inhosivat minua. Muuten leirit oli ihan kivoja, mutta kiusaamista ei pääsyt mihinkään pakoon.
Ei koskaan. Rippileirin kävin omasta tahdosta ja osittain ryhmäpaineesta.
Ei, mutta olin 12-vuotiaana telinevoimisteluleirillä, jossa en tuntenut yhtään ketään. En huonekavereitakaan, vaikka samasta kaupungista tuli 2 tyttöä. Olin seurassa ihan uusi, mutta pääsin suoriltaan "parhaiden kesäleirille".
Samaan aikaan isä ja äiti olivat koko viikon talonrakennuksilla ja unohtivat kertoa millä pääsen leiriltä kotiin. En saanut heitä kolikkopuhelimella kiinni koko viikkona. Itkin iltaisin, kun pelkäsin että jään ihan yksin sinne, kun kaikki muut haetaan. Valmentajille en uskaltanut puhua, kun olivat niin tiukkoja, kunnon DDR-meininki.
Samalla leirillä tipuin puomilta ja reväytin nilkan pahasti. Se turposi ihan palloksi ja siniseksi, oli tosi kipeä. Valkut vain sanoivat viileästi, että päätä itse; jatkat leiriä kitisemättä tai menet kotiin. No jatkoin leiriä, ja itkin sitten öisin salaa sitä särkyäkin.
Lopulta lähtöpäivänä selvisi, että yhden tytön isän kanssa oli sovittu, että minut otetaan heidän autoonsa. Voi sitä helpotusta, kun pääsin kotiin!!!
Olin ilmeisesti aika arka lapsi ja nuori, koska muistan tällaisia hylätyksi tulemisen pelkoja monesta jutusta, ja painajaiset ovat vaivanneet vielä myöhään aikuisenakin. Olen päässyt pelkojen ja painajaisten lähteille vasta pitkässä terapiassa. Samalla sitten eroon niistä, kun ymmärsin mistä ovat syntyneet.
Joo seitsemänvuotiaana jouduin vasten tahtoa jollekkin uskisten kesäleirille. Itse leiri oli ok, mutta takaisin tullessa selvisi, että meillä oli sattunut onnettomuus, jossa meidän kaikki kotieläimet olivat kuolleet.
Rippileirille oli pakko mennä euronkuvat silmissä. Parhaat kaverin menivät eri leirille, joten jouduin olemaan puolituttujen seurassa. Päädyin samaan huoneeseen tutun kolmikon kanssa. He olivat läheisiä keskenään ja tappeluhan siitä syntyi, kun yhden mielestä roikuin liikaa heidän porukassaan. Lisäksi yksi isosista oli koulukiusaajani. Kurja muisto siitäkin jäi.
Omia lapsiani en missään nimessä pakottaisi leireille, koska en niistä itsekkään nauttinut, etenkään pakotettuna.
Jouduin heti ensimmäisen luokan jälkeen v.68 kesän alussa peräti kolmeksi viikoksi koululaisten kesäleirille. Sinä aikana en nähnyt vanhempiani enkä sisaruksia kertaakaan. Se oli ihan kauheaa. Meidät punnittiin leirin alussa ja lopussa ja kuulutettiin kaikille, kuinka paljon painoa oli tullut lisää leirin aikana. Täitarkastukset tehtiin myös ja kaikki tiesivät, kenellä oli täitä. Leirinuotioita oi monena iltana ja niissä oli aina pakko esiintyä. Yhden kaverin taisin tuolla saada, mutta muuten siellä ei ollut ainuttakaan tuttua, kun sinne menin. Olin hirveän arka ja ujo lapsi, eikä tuollainen pakkososiaalistaminen saanut mua ulos kuoresta. Mä sain kauheat traumat tuosta leiristä. Onneksi mua ei koskaan sen jälkeen pakotettu leirille.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:10"]Jouduin heti ensimmäisen luokan jälkeen v.68 kesän alussa peräti kolmeksi viikoksi koululaisten kesäleirille. Sinä aikana en nähnyt vanhempiani enkä sisaruksia kertaakaan. Se oli ihan kauheaa. Meidät punnittiin leirin alussa ja lopussa ja kuulutettiin kaikille, kuinka paljon painoa oli tullut lisää leirin aikana. Täitarkastukset tehtiin myös ja kaikki tiesivät, kenellä oli täitä. Leirinuotioita oi monena iltana ja niissä oli aina pakko esiintyä. Yhden kaverin taisin tuolla saada, mutta muuten siellä ei ollut ainuttakaan tuttua, kun sinne menin. Olin hirveän arka ja ujo lapsi, eikä tuollainen pakkososiaalistaminen saanut mua ulos kuoresta. Mä sain kauheat traumat tuosta leiristä. Onneksi mua ei koskaan sen jälkeen pakotettu leirille.
[/quote]
Kuulostaa kamalalta. Toivottavasti tuommoista ei enää nykyisin ole.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:08"]
Ei, mutta olin 12-vuotiaana telinevoimisteluleirillä, jossa en tuntenut yhtään ketään. En huonekavereitakaan, vaikka samasta kaupungista tuli 2 tyttöä. Olin seurassa ihan uusi, mutta pääsin suoriltaan "parhaiden kesäleirille".
Samaan aikaan isä ja äiti olivat koko viikon talonrakennuksilla ja unohtivat kertoa millä pääsen leiriltä kotiin. En saanut heitä kolikkopuhelimella kiinni koko viikkona. Itkin iltaisin, kun pelkäsin että jään ihan yksin sinne, kun kaikki muut haetaan. Valmentajille en uskaltanut puhua, kun olivat niin tiukkoja, kunnon DDR-meininki.
Samalla leirillä tipuin puomilta ja reväytin nilkan pahasti. Se turposi ihan palloksi ja siniseksi, oli tosi kipeä. Valkut vain sanoivat viileästi, että päätä itse; jatkat leiriä kitisemättä tai menet kotiin. No jatkoin leiriä, ja itkin sitten öisin salaa sitä särkyäkin.
Lopulta lähtöpäivänä selvisi, että yhden tytön isän kanssa oli sovittu, että minut otetaan heidän autoonsa. Voi sitä helpotusta, kun pääsin kotiin!!!
Olin ilmeisesti aika arka lapsi ja nuori, koska muistan tällaisia hylätyksi tulemisen pelkoja monesta jutusta, ja painajaiset ovat vaivanneet vielä myöhään aikuisenakin. Olen päässyt pelkojen ja painajaisten lähteille vasta pitkässä terapiassa. Samalla sitten eroon niistä, kun ymmärsin mistä ovat syntyneet.
[/quote]
kuulostaa kamalalta!
Niinkuin mille leirille? Tyttöleirille menin, ei vanhemmat siitä tienneet mitään ennenkuin kerroin että kaveri on menossa, että minäkin haluan. Ja rippileirillekin menin ihan vapaaehtoisesti.
En ole koskaan kuullut että joku olisi pakotettu johonkin leirille, kuulin lapsena että jossain oli hevosiin liittyvä leiri joka oli hirveän kallis ja luokan hevoshullut tytöt haaveili siitä, mutta kukaan ei varmaan päässyt.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:10"]Jouduin heti ensimmäisen luokan jälkeen v.68 kesän alussa peräti kolmeksi viikoksi koululaisten kesäleirille. Sinä aikana en nähnyt vanhempiani enkä sisaruksia kertaakaan. Se oli ihan kauheaa. Meidät punnittiin leirin alussa ja lopussa ja kuulutettiin kaikille, kuinka paljon painoa oli tullut lisää leirin aikana. Täitarkastukset tehtiin myös ja kaikki tiesivät, kenellä oli täitä. Leirinuotioita oi monena iltana ja niissä oli aina pakko esiintyä. Yhden kaverin taisin tuolla saada, mutta muuten siellä ei ollut ainuttakaan tuttua, kun sinne menin. Olin hirveän arka ja ujo lapsi, eikä tuollainen pakkososiaalistaminen saanut mua ulos kuoresta. Mä sain kauheat traumat tuosta leiristä. Onneksi mua ei koskaan sen jälkeen pakotettu leirille. [/quote] Kuulostaa kamalalta. Toivottavasti tuommoista ei enää nykyisin ole.
[/quote]
Kyllä pakkososiaalistamistan valitettavasti nykyäänkin on. Ehkä ei juuri tuossa samassa muodossa, mutta muissa muodoissa. Jokaisen aikakauden ihmiset ovat sokeita aikansa mokille.
Ei laitettu pakolla, mutta rippileiri oli liian pitkä ja rankka kokemus. Mutta kun vaihtoehtoja ei ollut, ja olisi ollut ihan pois laskuista käydä iltarippikoulu, kun kukaan muukaan ei sitä käynyt.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:15"]
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 17:10"]Jouduin heti ensimmäisen luokan jälkeen v.68 kesän alussa peräti kolmeksi viikoksi koululaisten kesäleirille. Sinä aikana en nähnyt vanhempiani enkä sisaruksia kertaakaan. Se oli ihan kauheaa. Meidät punnittiin leirin alussa ja lopussa ja kuulutettiin kaikille, kuinka paljon painoa oli tullut lisää leirin aikana. Täitarkastukset tehtiin myös ja kaikki tiesivät, kenellä oli täitä. Leirinuotioita oi monena iltana ja niissä oli aina pakko esiintyä. Yhden kaverin taisin tuolla saada, mutta muuten siellä ei ollut ainuttakaan tuttua, kun sinne menin. Olin hirveän arka ja ujo lapsi, eikä tuollainen pakkososiaalistaminen saanut mua ulos kuoresta. Mä sain kauheat traumat tuosta leiristä. Onneksi mua ei koskaan sen jälkeen pakotettu leirille. [/quote] Kuulostaa kamalalta. Toivottavasti tuommoista ei enää nykyisin ole.
[/quote]
Ei ne ole nykyisin enää tuollaisia eikä enää 80-luvullakaan, jolloin mun mies oli monena kesänä tuolla samalla leiripaikalla johtajana. Ihan eri meininki oli jo silloin, ja lapset pääsivät kotiin kesken leirin, jos heillä tuli koti-ikävä. Leirit kestivät myös paljon vahemmän aikaa, noita kolmen viikon leirejä ei tainnut olla enää 70-luvullakaan.
Joo. Kesäsiirtolaan n. 8-vuotiaana 70-luvulla. Menin yhden kaverin kanssa, joka lähti kotiin muutaman viikon päästä. Minä olisin halunnut kotiin samalla, koska en tuntenut leirillä kerää muuta. Vanhemmat kuitenkin kannustivat jäämään, mutta en jäänyt.
Leirillä oli utan reipasta meininkiä, mutta olin liian ujo ja nynny sellaiseen.