Onko sinulla ollut lomaromanssi? Kerro!

Hä? Eihän av-mammalla ole mitään romansseja ollut. Hän on naimaiässä tutustunut nykyiseen aviomieheensä, hankkinut kaksi lasta ja elänyt sen jälkeen onnellista ja harmonista perhe-elämää. :))

Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen eräs vanha muisto.

Olin 22-vuotias opiskelija ja reilaamassa Ranskassa. Odotin junan lähtemistä eräällä asemalla seuraavaan kohteeseen. Samaan junaan juoksi viime minuutilla pitkä ja komea nuorimies, joka junaan hypätessä virnisti, vinkkasi silmää ja hymyili valloittavasti. Hän tuli istumaan viereeni ja aloimme jutella. Miehellä oli vaaleanruskeat hiukset, siniset silmät, leveät hartiat ja ihanat hymykuopat. Minä olin nuori, nätti, pitkäsäärinen ja ruskettunut. Kumpikin oli nälkäinen elämälle ja seikkailulle. Mies oli hollantilais-ranskalainen, minua vuotta nuorempi ja myös kesälomareissussa. Olimme menossa samaan paikkaan, mutta minä olisin jatkamassa sieltä matkaa samana iltana ja hän seuraavana aamuna - eri paikkoihin.  Jostain syystä kävikin niin, että suostuin jäämään kaupunkiin "treffeille" yhdeksi illaksi.

Meillä oli ihana päivä. Kävimme syömässä, kahvilla ja kävelimme kilometritolkulla mukulakivisiä katuja ja kiertelimme historiallisen kaupungin nähtävyyksiä. Sitten pysähdyimme viinilasilliselle ja vain juttelimme ja uppouduimme toistemme silmiin.  Se oli kuin Before Sunrise -elokuvasta. Olimme ne kaksi sielua ja sydäntä, joiden pitikin juuri sillä hetkellä kohdata. Olin aivan rakastunut, vaikka olin "tuntenut" miehen vasta muutaman tunnin.

Illan tullen kävimme ostamassa pientä purtavaa ja pullon punaviiniä, ja kiipesimme korkealle kukkulalle metsän reunaan yöpiknikille. Makasimme selällämme kirkkaan tähtitaivaan alla ja pidimme toisiamme kädestä kiinni. Aina välillä kietouduimme toisiimme ja suutelimme ja hyväilimme toisiamme. Mies olisi halunnut muutakin, eikä ollut kaukana, että olisin suostunut. Olin äskettäin eronnut Suomessa poikaystävästäni ja minulla oli edelleen jonkinlainen selittämätön syyllisyyden tunne, että olin siellä toisen miehen kanssa. Siitä huolimatta ilta oli ehdottoman romanttinen, vaikkei siihen varsinaista seksiä kuulunutkaan. Lopulta nukahdimme sinne nurmikolle (hellejakso, yölläkin oli hyvin lämmin) ja heräilimme aamulla sotkeutuneena vilttiin, hiukset pörrössä, kuin mitkäkin hipit. 

Kävimme läheisen ravintolan vessassa siistimässä itsemme ja kävelimme pikkuhiljaa juna-asemalle, josta minun junani lähtisi. Emme olleet vielä vaihtaneet yhteystietoja, mutta asemalla mies kaivoi rinkastaan muistikirjan ja repäisi siitä lehden. Hän kirjoitti siihen sekä kotiosoitteensa sekä puhelinnumeronsa (tämä tapahtui aikana ennen kännyköitä). Hän olisi kotona vasta kuukauden päästä, mutta saisin hänet kiinni sähköpostilla, jota hän välillä pääsisi lukemaan matkallakin. Harkitsin jo, että muuttaisin reittiäni siten, että ehtisin näkemään hänet vielä myöhemmin, kun hän yhtäkkiä meni hyvin vakavaksi ja tuijotti kiusaantuneena maahan. "Liisa (nimi muutettu), minun täytyy kertoa sinulle eräs asia. Ajattelin, ettei sillä olisi niin merkitystä, mutta jos olemme näkemässä vielä uudestaan, haluan että tiedät. En ole oikeasti niin vanha, kuin sanoin. Olen 16 ja asun vielä kotona vanhempieni kanssa."

Olin aivan järkyttynyt! Poika (ei enää mies edes ajatuksissani) oli käyttäytynyt kuin maailmanmies: hän oli matkustellut paljon, harrasti historiallisten kirjojen lukemista ja hänellä oli melko hyvä yleissivistys. Puhuimme ranskaa, jota en vielä silloin osannut erityisen hyvin ja minulta oli mennyt täysin ohi, jos hän olisi jossakin tilanteessa puhunut ohi suunsa esim. opiskelujen tai vastaavien suhteen. Olin siinä vaiheessa erityisen kiitollinen, että olin pitänyt pääni, emmekä olleet yöllä innostuneet tekemään mitään sen kummempaa. Siinähän minulla olisi ollut hieno isäkandidaatti, jos ehkäisy olisikin pettänyt.

Otin häneltä paperin kädestä, halasin ja annoin pusun poskelle. "Näkemisiin, vietä hauska loma!", huikkasin kun hyppäsin junaan. Kun se lähti liikkeelle, menin vessaan ja revin paperin pieneksi silpuksi. Emme enää kohdanneet ikinä.

Vuosien myötä tämäkin tapaus on alkanut näyttäytyä vähemmän vaivaannuttavana ja enemmän mukavana muistona. Meillä oli kummallakin kivaa, enkä usko aiheuttaneeni nuorelle pojalle sen kummempia traumoja. Ehkä olen hänellekin se melkein kahdenkymmenen kesän takainen kaunis muisto, ranskalainen lomaromanssi suomalaisen tytön kanssa.

(Ketju, josta tämä tuli mieleen oli siis se 25-17 v. ikäerokeskustelu) :-D