Lue keskustelun säännöt.
Ehkä minua ei ole luotu olemaan parisuhteessa?
15.09.2015 |
Tunnistaakohan kukaan näitä päässäni pyöriviä ajatuksia? Olen 28-vuotias, tuoreessa parisuhteessa elävä nainen. Miesystäväni on upea ihminen, ja viihdymme yhdessä todella hyvin. Vastustelin kuitenkin tämän suhteen alkamista, yritin pitää jutun kevyenä enkä olisi halunnut luopua vapaudestani. Rakkaus kuitenkin voitti ja nyt seurustelemme.
Minuun iskee välillä todella ahdistavia mielentiloja. Pelkään tehneeni jo tässä vaiheessa suhdetta virheitä ja kohdelleeni hyvää miestä huonosti. Pelkään myös, että tulen jätetyksi myöhemmässä vaiheessa elämää. Entä jos en kelpaakaan, ja tuotan pettymyksiä. Voin kunnolla rentoutua ja nauttia tästä rakkaudesta oikeastaan vain silloin, kun tietoisesti ajattelen, että pärjäisin ilman miestä ihan hyvin. Elämässä olisi oma ura, ystävät, ajan viettäminen itseä miellyttävillä tavoilla jne.
Olen ollut kerran aiemmin muutaman vuoden mittaisessa parisuhteessa. Olin silloin paljon nuorempi, mutta muistan etäisesti tunteneeni samantapaisia tunteita sen suhteen alussa. Ne menivät ohi, mutta eipä suhde kestänyt siltikään. Sen jälkeen yksin eläessä olen ollut uskomattoman onnellinen. En olisi tarvinnut miestä tekemään minua onnelliseksi, mutta löysin sellaisen kuitenkin. Älkää käsittäkö väärin etten arvostaisi mieheni rakkautta ja häntä ihmisenä. Arvostan todella paljon, ja olen onnellinen että hän jaksoi jahdata minua niin kauan että olin valmis sitoutumaan vakavissani. Silti nämä ajatukset saavat minut epäilemään, tarkoittiko luonto minut sittenkin ikisinkuksi...
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:24"]
Kuulostaa ettet halua vielä sitoutua. Mikä pakko sille onkaan? Ikääkin noin vähän. Elä ja nauti vapaudesta ihan rauhassa vaan! :) Terv. 31-vuotiaana sitoutunut kahden lapsen äiti
[/quote]
En olisikaan halunnut. Minulla oli mahtava "sinkkuelämä": menin omia menojani, matkailin ystävien kanssa, deittailin, katselin maailmaa. Kivaahan se oli :) En ole mikään himobailaaja tai muuten säälittävä tapaus, vaan oikeasti vain nautin yksinolosta ja vapaudesta. Mutta en mitenkään voinut jättää tätä tilaisuutta väliin, kun jouduin myöntämään itselleni että tämä mies on ainutlaatuinen tapaus, ja vieläpä syvästi ihastunut minuun! Aika kai näyttää miten tunteeni kehittyvät, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että haluan olla tämän miehen kanssa onnellinen. Ei ehkä ollut ihan otollinen aika minulle sitoutua, mutta joskus on tehtävä tällaisia päätöksiä ja valintoja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:28"]
Mulla on ollut samantyyppisiä fiiliksiä. Pelkään sitoutua, vaikka rakastankin, koska pelkään, että toisen rakkaus loppuu ja hän hylkää minut tai etten "riitä" myöhemmin enää miehelle. Luulen tämän johtuvan siitä, että lapsuudessani jäin vanhemmillani olleista omista ongelmista johtuen vähälle huomiolle ja että jouduin suorittamisella hekmaan hyväksyntää heiltä.
[/quote]
Minä olen joutunut lapsuudessa aika rankasti vanhempien arvostelemaksi. Jos ei ollut täydellinen, ilmaistiin pettymystä melko suoraan. Olen tunnistanut itsessäni taipumuksen hakea ihmisiltä (etenkin miehiltä) hyväksyntää, ja siitä pitäisi pyrkiä eroon. Asioita on helpottanut huomattavasti se, että olen tehnyt elämästäni ihanaa ihan itse, ilman yhdenkään miehen osallisuutta asiaan. Mutta tässäkin parisuhteessa tunnen juuri niin kuin sinä kuvailit, eli pelkään hirveästi hylätyksi tulemista.
Ap
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:28"]Mulla on ollut samantyyppisiä fiiliksiä. Pelkään sitoutua, vaikka rakastankin, koska pelkään, että toisen rakkaus loppuu ja hän hylkää minut tai etten "riitä" myöhemmin enää miehelle. Luulen tämän johtuvan siitä, että lapsuudessani jäin vanhemmillani olleista omista ongelmista johtuen vähälle huomiolle ja että jouduin suorittamisella hekmaan hyväksyntää heiltä.
[/quote]
Niin tai sitten se johtuu ihan vaan siitä että aikuinen ihminen tajuaa että se rakkaus voi oikeasti loppua tai toinen voi jättää ja sitten sattuu.Kyllähän ihminen tollassia ajattelee ja pelkää ilman sen kummempia lapsuuden traumojakin.
Tää on niin tätä! Sulle olisi ihana mies tarjolla mutta et tavallaan halua sitä, kun mä taas haluaisin miehen ja sitoutua nopeallakin aikataululla mutta en löydä ketään :(
Ei kuulosta minusta ollenkaan siltä, että ap ei olisi "luotu olemaan parisuhteessa". MINÄ olen oikeasti sellainen, mutta minulla on kyse siitä että en aidosti tahdo enkä jaksa toista ihmistä arkeeni, koska olen niin erakko.
Mutta ap:n tapauksessa tuntuu enemmän siltä, että olisi hyvinkin parisuhdeihminen todennäköisesti, kunhan pääsisi huolistaan ja epävarmuuksistaan eroon. Ihanne olisi oppia samaan aikaan seisomaan omilla jaloillaan niin että tietää kyllä, että jos tämä suhde loppuu (ja mikä tahansa suhde voi loppua), pärjään itsekin, mutta niin kauan kuin tätä kestää, nautin siitä, vailla huolta huomisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:44"]
Tää on niin tätä! Sulle olisi ihana mies tarjolla mutta et tavallaan halua sitä, kun mä taas haluaisin miehen ja sitoutua nopeallakin aikataululla mutta en löydä ketään :(
[/quote]
Ei se minun mies välttämättä sinun mielestä olisi ihana :) Ja hän ilmestyi elämääni aivan yllättäen, joten sama saattaa käydä sinullekin!
Ap
[quote author="Vierailija" time="15.09.2015 klo 16:47"]
Ei kuulosta minusta ollenkaan siltä, että ap ei olisi "luotu olemaan parisuhteessa". MINÄ olen oikeasti sellainen, mutta minulla on kyse siitä että en aidosti tahdo enkä jaksa toista ihmistä arkeeni, koska olen niin erakko.
Mutta ap:n tapauksessa tuntuu enemmän siltä, että olisi hyvinkin parisuhdeihminen todennäköisesti, kunhan pääsisi huolistaan ja epävarmuuksistaan eroon. Ihanne olisi oppia samaan aikaan seisomaan omilla jaloillaan niin että tietää kyllä, että jos tämä suhde loppuu (ja mikä tahansa suhde voi loppua), pärjään itsekin, mutta niin kauan kuin tätä kestää, nautin siitä, vailla huolta huomisesta.
[/quote]
Ehkä olet oikeassa. Nautin suunnattomasti yksin elämisestä, ja voisin varmasti olla koko elämäni onnellinen ja levollinen niin, mutta ei seurustelu itsessään tunnu minusta vastenmieliseltä. Koen vain olevani enemmän turvassa kaikilta kolhuilta, kun olen yksin. Ja onhan yksinolossa sekin hyvä puoli, että ei tarvitse kysellä keneltäkään lupaa menoihinsa jne. Ja esimerkiksi lasten hankkiminen ei ole minulle mikään ehdoton tarve.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ettet halua vielä sitoutua. Mikä pakko sille onkaan? Ikääkin noin vähän. Elä ja nauti vapaudesta ihan rauhassa vaan! :) Terv. 31-vuotiaana sitoutunut kahden lapsen äiti
Mulla on ollut samantyyppisiä fiiliksiä. Pelkään sitoutua, vaikka rakastankin, koska pelkään, että toisen rakkaus loppuu ja hän hylkää minut tai etten "riitä" myöhemmin enää miehelle. Luulen tämän johtuvan siitä, että lapsuudessani jäin vanhemmillani olleista omista ongelmista johtuen vähälle huomiolle ja että jouduin suorittamisella hekmaan hyväksyntää heiltä.