Äiti ja viha-rakkaussuhde
Minun äitini ei ole koskaan hyväksynyt minua tai tekemiäni valintoja elämäni suhteen. Välit ovat olleet välillä vuosiakin kokonaan katkolla. Olen saanut haukkuja, solvaamista, syyttelyä, uhkauksia ja usein ilman mitään perusteita. Ja olen ollut tietysti kateellinen ihmisille joilla on lämpimät suhteet vanhempaansa/vanhempiinsa. Äitini on myös muutaman kerran sanonut suoraan että toivoi etten olisi koskaan syntynyt.
Tänään äitini sanoi (puhelimessa) ensimmäistä kertaa 15 vuoteen että olen hänelle rakas. Vaikka vanhat haavat raastavat edelleen niin mieleni täyttyi lämmöstä. Toivon että nämä hukkaan heitetyt vuodet voisi vielä jotenkin saada takaisin, vaikka tiedän että se ei mahdollista olekaan. Selvennetään nyt vielä että olen jo pitkän matkaa aikuinen ihminen.
Halusin vain kirjoittaa tämän johonkin "ääneen". Kuulen mielelläni myös muita joilla on samanlaisia kokemuksia isänsä tai äitinsä kanssa.
Kommentit (10)
Oma äitini kuoli ennen kuin saimme sovittua pitkään jatkuneet riidat. Kaduttaa ja harmittaa ikuisesti. Aina kannattaa yrittää tehdä sovinto, ymmärrän kyllä että ei aina mahdollista...
Ehkä vähän ohi aiheen mutta väheksyvä "et-ole-hyvä-missään" -asenne vanhemman puolelta jättää kyllä pitkät jäljet lapseen. Siis siten että se haittaa vielä kauas aikuisuuteen saakka. Olen koittanut omien lasten kohdalla yrittää noudattaa sellaista että enemmänkin kannustaisin kuin latistaisin heidän tekemisiään tai olemisiaan. Täydellinen en ole mutta yritys on kova.
Ihana kuulla!! Toivottavasti ei mene enää vuosia hukkaan samalla tavalla.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 16:27"]Ehkä vähän ohi aiheen mutta väheksyvä "et-ole-hyvä-missään" -asenne vanhemman puolelta jättää kyllä pitkät jäljet lapseen. Siis siten että se haittaa vielä kauas aikuisuuteen saakka. Olen koittanut omien lasten kohdalla yrittää noudattaa sellaista että enemmänkin kannustaisin kuin latistaisin heidän tekemisiään tai olemisiaan. Täydellinen en ole mutta yritys on kova.
[/quote]
:( täytyy myöntää ja kuulostaa tutulta. Oma äiti ei koskaan ole kehunut minua, eikä sanonut että olisin rakas, ei osoittanut suoraan tunteita. Huonoja sellaisia vähätteleviä kyllä viljeli jatkuvasti. Olimme juuri yhdessä matkoilla ja olin ostanut sinne kivoja uusia vaatteita ja uimapuvun. Ainoa mitä sanoi oli että meidän täytyy kyllä alkaa käymään nyt salilla ja katsoi nenän varttaan pitkin. Vaikka olenkin jo aikuinen niin se satutti ja toi mieleen kaikki vähättelyt lapsuudestani.
Lapsen ja äidin/isän väliset riidat ovat kyllä yksi vaikeimmista asioista. Varsinkin jos kumpikaan ei halua "luovuttaa". Ja sattuu varmasti kumpaankin osapuoleen koska kuka nyt ei omaa lastaan tai vanhempaansa jollakin tapaa rakastaisi. Siksi mielestäni todella ikäviä tälläiset jutut, vaikka toki elämään kuuluvatkin :/
[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 16:34"]
[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 16:27"]Ehkä vähän ohi aiheen mutta väheksyvä "et-ole-hyvä-missään" -asenne vanhemman puolelta jättää kyllä pitkät jäljet lapseen. Siis siten että se haittaa vielä kauas aikuisuuteen saakka. Olen koittanut omien lasten kohdalla yrittää noudattaa sellaista että enemmänkin kannustaisin kuin latistaisin heidän tekemisiään tai olemisiaan. Täydellinen en ole mutta yritys on kova. [/quote] :( täytyy myöntää ja kuulostaa tutulta. Oma äiti ei koskaan ole kehunut minua, eikä sanonut että olisin rakas, ei osoittanut suoraan tunteita. Huonoja sellaisia vähätteleviä kyllä viljeli jatkuvasti. Olimme juuri yhdessä matkoilla ja olin ostanut sinne kivoja uusia vaatteita ja uimapuvun. Ainoa mitä sanoi oli että meidän täytyy kyllä alkaa käymään nyt salilla ja katsoi nenän varttaan pitkin. Vaikka olenkin jo aikuinen niin se satutti ja toi mieleen kaikki vähättelyt lapsuudestani.
[/quote]
Erittäin ikävältä kuulostaa :( minullekin toisi kyllä mieleen kaikki lapsuuden ilkeät sanat ja vähättelyt. Tulee aina niin surullinen olo kun kuulee juttuja ettei äiti tai isä osoita minkäänlaista rakkautta.
Täällä jo 55v *vanhus* ja voin kertoa että tulehtuneet välit omaan äitiin raastavat edelleen. Jatkunut jo vuosikymmeniä. En väitä etteikö olisi minussakin vika. Sattuu silti sitäkin enemmän. Itsenäistynyt olen jo varhain (18v) joten napanuora siltä osin katkaistu ajat sitten, eli siitä ei ole kiinni.
[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 16:44"]
Täällä jo 55v *vanhus* ja voin kertoa että tulehtuneet välit omaan äitiin raastavat edelleen. Jatkunut jo vuosikymmeniä. En väitä etteikö olisi minussakin vika. Sattuu silti sitäkin enemmän. Itsenäistynyt olen jo varhain (18v) joten napanuora siltä osin katkaistu ajat sitten, eli siitä ei ole kiinni.
[/quote]
Juu eihän se ikää katso! Toista saattaa hiertää erimielisyydet vuosikymmeniä tai toisia korkeintaan pari vuotta. Ihmiset ovat erilaisia ja toki riippuu riidan laadustakin. Jos ihan vanhuusiälle jatkuu niin kyse on varmaankin jostain pahemmasta riidasta, kuin jostain pintapuolisesta sanaharkasta. (T:nro 3)
Kai parempi 15 vuoden päästä kuin ei milloinkaan. Voi olla ettei ollut äidillesi helppo paikka. Tietysti se olisi voinut tulla hieman aikaisemmin niin sinunkin olosi olisi helpottunut. Tsempit! :)
Ei ole vastaavaa kokemusta mut kiva kuulla että päivä muuttui vähän mukavemmaksi! :)