Mulla ei ole ammattia, ikää 24v. Mitä teen? :(

Siinäpä se... Jos paniikkihäiriö on sitä laatua että opiskelu ei onnistu niin mites työt sitten? :/

Etvoi tehdä mitään, työttömyys ja sosiaalitoimi tulee olemaan koko elämäsi, Suomessa et saa apua.

T: Samanlaisista ongelmista kärsivä 45v.

Eikö rauhoittavatkaan auta? Etkö saa minkäänlaista terapiaa? Älä ainakaan luovuta, olet vasta niin nuori, että mitään hätää iän puolesta ei ole.

Oothan saanut muutakin apua kuin lääkkeet? Onko terapiasta ollut apua, auttaisi terapeutin vaihto? Onko sulla muussa elämässä sosiaalisia tilanteita joissa pärjäät, saisiko niiden kautta mietittyä millaisessa työssä pärjäisit? Oletko jutellut ammatinvalintapsykologin kanssa vaihtoehdoista? Oletko hyvä koulussa muuten, entä tietokoneiden kanssa? Viihdytkö esim lasten tai eläinten kanssa? Älä vielä heitä hanskoja tiskiin, olet nuori ja voit oppia pärjäämään pelkojen kanssa! Itselläkin paniikkikohtaukset lamaannutti opintojen aikana mutta terapia ja aikuistuminen auttoivat. Tsemppiä!

Ajattelin, että jos sais edes ammatin itelle, vaikka ei töitä löytyiskään tai ei pystyis työelämään niin sais ainakin peruspäivärahaa Kelalta sen kahen vuoden ajan, vai liittoko se eka maksaa (en ole näihin niin kauheena perehtynyt) mutta toisaalta, jos sairaslomalla oleminen on mun kohtalo niin mitä tässä opiskelemaan jos näiden oireiden vuoksi ei töitäkään pystyis tekemään, tavallaan se sitten onkin ihan turhaa opiskella..?

Joo, sori sekavan oloinen teksti. Mutta siis, tosi moni aina painottaa sitä, kuinka tärkeää opiskelu on niin tuntuu, että pakkohan se on opiskella. 

Käyn terapiassa, tosin vain sh:n luona juttelemassa ja sekin vain kerran kahdessa-kolmessa viikossa. Ei ole antaa aikoja enempää, eikä psykologillekaan ole aikoja kun vasta joskus. En koe, että kauheena ois hyötyä noista jutteluista, pitäisi päästä edes kerran viikossa käymään ja mieluiten psykologille :(

Mulle sopis joku yksinäinen työ, olen miettinyt esim. metsäkoneenkuljettajaa, kuorma-auton/rekankuljettajaa jne. 

Viihdyn eläinten parissa kyllä :) Eläintenhoitajakin vois sopia mulle, mutta kun joutuis sinne kouluun menemään ja se tässä ahdistaa niin valtavasti.

Ja mulla siis kaikki muutkin asiat, siis sosiaaliset tilanteet on hankalia (kaupassa käynnit, virastoissa asioinnit, ym)

Todella tympeää tämä elämä, itkettää niin kauheena :( Tuntuu pahalta, kun monet pitää mua vaan laiskana ja jotenkin tyhmänä, vain sen takia, kun olen tämän ikäinen enkä edes ammattia ole itelleni saanut opiskeltua.

Nämä vain on sellasia sairauksia, ettei näitä kukaan itse itselleen taio :(

AP

Eikö ammatillisella puolella ole mitään mahdollisuuksia suorittaa "avoimen" opintoja? Mitä jos ottaisit yhteyttä johonkin erityisoppilaitokseen ja kysyisit sieltä mahdollisuuksia tehdä opintoja, vaikka läsnäolo ei aina ole mahdollista?

Mistä noi johtuu? Onko sua kiusattu koulussa, miten suhteet vanhempiin (kurittiko ne sua ruumiillisesti?), mitä mieltä sun ulkonäöstä (ei kait syömishäiriötä)? Millainen oppija olet?? Onko lukihäiriötä tai jotain?

Ansiosidonnaista työttömyysturvaa et tietenkään voi saada, ennen kuin olet ollut riittävän pitkään töissä. Jos saisit opiskeltua tutkinnon, saisit sen jälkeen normaalia työmarkkinatukea. Opintojen ajalta tosin kertyy hieman eläkettä, joten se auttaisi sinua sitten joskus 65+-vuotiaana. 

Olisiko oppisopimuskoulutus mahdollisuus? Pärjäisitkö esim. jossain maatilalla eläintenhoitaja, jos saisit opeteltua homman paikan päällä? Tai voisiko sinusta tulla lomittaja?

Miksi nykypäivänä on niin paljon tällaista? Aikaisemmat sukupolvet meni vaan töihin sen enempää miettimättä vaikka ties mitkä sotatraumat taustalla.

http://www.studentum.fi/Etae_ja_verkko_opinnot__d2217.html

http://www.studentum.fi/education/metsaalan-perustutkinto-metsuri-metsapalvelujen-tuottaja-158418

[quote author="Vierailija" time="14.09.2015 klo 15:03"]

Miksi nykypäivänä on niin paljon tällaista? Aikaisemmat sukupolvet meni vaan töihin sen enempää miettimättä vaikka ties mitkä sotatraumat taustalla.

[/quote]Maailma on muuttunut ja yhteiskunnan paineet aiheuttavat yhä enemmän tällaisia tapauksia.

Ennen sai vajaakuntoinenkin töitä. Nykyään jo perustyöhön päästäkseen täytyy osata kaikkea.

Ap, sä vaikutat mahtavalta tyypiltä. Missä päin asut?

No eipä tuolla väliä. Itse olen tradenomi ja viimeiset kaksi vuotta työttömänä ja varmaan samalla tyylillä loppuun saakka. Siinä välissä muutamat vuodet puhelinmyyntiä.

Sun pitää selvittä sairautesi SYYT!

Oppisopimus kiinnostaisi, on vaan hankala löytää työpaikkaa, joka olisi kiinnostunut ottamaan oppisopimuksella. Ja se ala pitäisi eka tietää. 

En tiedä, mistä nämä ongelmani johtuvat. Koko peruskoulun ajan on aina kiusattu, ihan ala-asteelta lähtien. Vanhemmat eivät ole liiemmin kurittaneet fyysisesti, joskus penskana sain luunappia ja risulla persuksiin jos olin tehnyt jotain tuhmuuksia. Huolehtivaisia ja mukavia ovat ja olen väleissä heidän kanssaan.

Ei ole lukihäiriötä, opin normaalisti asioita ainakin omasta mielestäni, hieman epävarma olen aina ollut. Matikassa ollut aina ongelmia koulussa, muut aineet sujuneet ihan normisti.

Harmittaa, kun saisi enemmän olla noita verkko-opiskelu mahdollisuuksia. Helpottaisi todella paljon omaa tilannetta. Toki vaikka olisikin etäopiskelua niin työharjottelupaikkahan pitää aina olla, eli joutuisin väkisinkin olemaan muiden ihmisten kanssa, mutta ei se kuulosta niin pahalta, kuin se, että pitäisi mennä sinne koulumaailmaan.

AP

Vaadi hyvä ihminen sitä terapiaa! Uhkaat vaikka itsarilla, niin pääset avun piiriin. Ongelmasi olisivat todennäköisesti hoidettavissa, jos niihin puututtaisiin.

Niimpä. Entisessä kunnassani sain mielettömän hyvää mielenterveyspalvelua. Kävin psykologilla 1-2 kertaa viikossa ja psykiatriakin pystyi tapaamaan kerran viikossa. Kaduttaa, kun muutin pois. 

Auttaako se vaatiminen? Jos kerta ei ole antaa aikoja (työvoimapula kuulemma), taitaa olla vaan yksi psykologi täällä joka on nyt lomalla tai missä lie. Psykiatrille olen odottanut aikaa muutaman kuukauden jo.

AP