Ikävöitkö entistä ystävää?
Ikävöitkö yhtä tai useampaa entistä ystävää? Mikä teidän välillenne tuli, että välit katkesivat?
Itse ikävöin pariakin, toista vähän enemmän, koska välit katkes täyteen turhuuteen ja pikkuriitoihin. Toisen kanssa välit katkesi, koska tapasi miehen, joka erotti hänet kavereistaan. Molemmat oli parhaimpia ystäviä mitä mulla koskaan ollut.
Samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 00:52"]Ikävöin
[/quote]miten välit meni
En, ystävyys on katkennut syystä ja saa niin ollakin.
Mitä sitä vanhoja muistelemaan. :)
Tai kaiketi ikävöisi, jos ei olisi ollut selkeästi syytä ystävyyden loppumiselle, kuten yllä mainittu kolmas henkilö. Surullinen juttu.
Ikävöin uutta. No ehkä tämä syksy tuo asiaan muutoksen. Jos ei, elän siltikin.
Ikävöin, hän kuoli. Muuten olisi ystävyys kestänyt varmasti läpi elämän.
En ikävöi toista ystävääni, koska ystävyys on molemminpuolista ja toista kunnioitettavaa, yhtä ystävääni en ikävöi, sen vuoksi koska hän ei "muka tiedä" miksi en enää pidä häneen yhteyttä, vaikka ihan selkeä syy asialle on ja hän hyväksi käytti koko ajan ystävällisyyttäni...Toisen epävarmuudet ja ongelmat, ei saa liikaa tulla ystävyyden tielle, eikä myöskään ystävän syiksi :)
Ikävöin, mutta sitten muistan että hän teki valintansa.
Ikävöin joskus, mutta olen hiljalleen päässyt yli.
Vietin nuoruudessani paljon aikaa eräässä kristillisessä seurakunnassa. Ei ollut ev. lut. vaan pienempi. Siellä tutustuin uusiin ystäviin teininä joiden kanssa olin ystävä melkein 20 vuotta. N. kahden kympin kieppeillä kerroin, että minulla on homoseksuaalisia tunteita ja huomasin ystävien suhtautuvan siihen lähinnä kauhulla. Kuitenkin ystävyytemme jatkui vielä vuosia, kun ei nämä minunkaan suhdekuviot olleet selkeitä (en seurustellut). Ystävien kanssa riitti puhuttavaa ja oli hauskaa. Itse en enää aikuisempana käynyt siellä srk:ssä niin paljon.
Sitten kunnes homoudestani tuli ns. virallisempaa niin sain toiselta viestin, että ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Sitä ennen oli soittanut minulle ja kertonut nämä perinteiset "menet helvettiin" ja "olet saatanan oma". Toinen heistä soitti myöskin ja sanoi pitkällisen mietinnän (?) tuloksena hylkäävänsä minut, koska olen kääntynyt pois totuudesta ja hän ei voi näin ollen jakaa rukousta kanssani. Siihen loppuivat ne ystävyydet. Kyllähän se pahalta tuntui aikanaan ja vieläkin ihmettelen, miten joku voi noin toimia.
Sitten n. 20 vuotiaan minulla oli myös eräs hyvä ystävä. Olin jopa hänen kaasonsa. Kun häät olivat ohitse niin hän ei ottanut minuun enää yhteyttä. Pyysi vain kaveriporukassa käymään - teki selväksi, ettei halunnut nähdä kahden. Kahden vuoden jälkeen soitti minulle kerran. En tietenkään tupannut enää seuraan.
Joo ja nämä kertomani esimerkit eivät ole provoja tai keksittyä. Olisivatkin.
Onneksi minulla on tänä päivänä hienoja ja hyviä ystäviä.
..