Miksi miehen entinen avioliitto on niin kova pala?
Mies luuli hölmönä nuorukaisena pelastavansa kuolevan suhteensa senaikaisen naiseensa kanssa menemällä naimisiin tämän kanssa. Erohan sieltä tuli hyvin nopeaan. Minulle on hirveän hankalaa hyväksyä hänen suunnitelleen viettävänsä loppuikänsä exänsä kanssa ja tunnen itse olevani nyt joku varavaihtoehto, joka ei kykene ikinä ylttämään samanlaiseen asemaan kun se ex.
Itse olen aika ehdoton avioliiton suhteen ja olen nykyiseltä kosinnan torjunut siinä kahden vuoden seurustelun jälkeen, koska en ainakaan silloin pystynyt luottamaan siihen, että se toinen olisi tosissaan. Voisihan hän minustakin haluta eron samantien? Miten pääsen yli asiasta vai voiko se peräti olla mahdotonta kun ajattelen ainakin vielä niin jyrkästi?
Ja siis se ero heillä oli mielestäni oikea ratkaisu, mutta ongelma on se, että hän ei ajatellut ihan loppuun asti naimisiin mennessään seurauksia siitä.
Kommentit (8)
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 14:01"]
Mulla oli samantapaisia tuntemuksia avomiehen suhteen ennen kihlautumista ja kihlautumisen aikaan. Miehelläni on ollut aiempi, pidempi suhde ja hän oli tuon naisen kanssa kihloissa, kun heille tuli ero (johtuen naisen uskottomuudesta).
Kyse oli ainakin minun kohdalla sisaruskateuteen rinnastettavasta eksä-kateudesta ja epävarmuudesta. Ehkä kyse oli jopa alemmuuskompleksista.
Kannattaa keskustella asiasta ystävien kanssa tai nimettömänä nettipalstoilla. Tunteiden purkaminen helpottaa. Jos pystyt, kannattaa asiasta puhua myös miehen kanssa.
Tsemiä
[/quote]
Miten sait korjattua tilanteen? En viitsi puhua enää kauheasti aiheesta miehen kanssa. Hän ihan syystäkin hermostuu, kun kaivelen hänelle kipeää menneisyyttä ja jankkaan asia, mitä ei voi muuttaa. Ystäville olen yrittänyt puhua, eivät ymmärrä. Netti on ainut, mistä löytyy vertaistukea. Olen jopa ammattiapua miettinyt.
Ap
Ei varmaan ammattiapu olisi ollenkaan huono idea, jos asia vaivaa itseäsi paljon. Omasta huonosta itseluottamuksesta tuossa taitaa olla kyse ja todennäköisesti se vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan kuin tuohon.
Itsetunnossani on kyllä parantamisen varaa, ei epäilystäkään. Mutta mitä tehdä tuolle, ettei voi luottaa hänen olevan tosissaan, kun ei sitten edelliselläkään kerralla ollut? Vihaan tyhjiä lupauksia.
Olo tulee suorastaan raivokkaaksi, kun mietin millainen kynnysmatto mies oli exänsä kanssa. Nainen sai elää kuin sinkku ja tuntuu, että hän päätti naimisiinmenosta vaikka mies suostuikin. Mies on ainakin minun kanssani vähän saamaton, että ihmettelen miten edes naimisiin päätyivät ja siitä pääsen siihen, että ehkä hän ei exänsä kanssa ollut saamaton ja oli varmempi tunteistaan.
Näitä pyörittelen pääni puhki vaikka tiedän, ettei siinä oikein mitään järkeä olekaan ja ettei se ole hyväksi minulle.
Ap
Hei haloo, aika moni on nuorena tehnyt vääriä päätöksiä ja virheitä. Jokaisella meistä on takana elettyä elämää, itse en jaksaisi tuollaista kumppania, joka noin pahasti takertuu menneisyyteen.
En usko että se entinen puoliso on se ongelma vaan sinun huono/heikko itsetunto. Jos hän olisi halunnu jonkun muun ei hän olisi sinua ottanu. Nauti suhteestasi ja lakkaa hakemasta ongelmia sieltä missä niitä ei ole.
Sun täytyy vaan päättää luottaako vai jatkatko menneisyyden vatvomista! Koskaan kun ei elämästä voi tietää etukäteen. Se voi äkkiä sun miehes löytää jonkun toisen, joka ei vatvo menneitä vaan elää tässä ajassa. Ei sekään ikuisesti odota et jos arvon neiti suostuu olemaan hänen kanssaan. Eikä hänen entisen vaimonsa muiston!
Uusi aika, uusi ihminen ja uusi tilanne. Kaikki on ihan erilailla kuin ennen. Älä kaiva hautoja kun ei sieltä koskaan mitään kaunista ja elämää rikastuttavaa löydy. Eikös just se nopeasti tullut ero kerro siitä että kyseinen avioliitto oli virhe jota ei pitänyt tapahtua mutta se tapahtui ja miehesi on varmasti ottanut siitä opikseen että seuraava avioliitto on oikeasti se oikea ja huolella mietitty. Tilastojen mukaan puolet liitoista päättyy eroon joten ihan tilastojenkin valossa teidän liitto kestää :) mutta ehkä ammattiapu auttais sua pääsemään noista tunteista ja ajatuksista irti jotta voisit nauttia nykyhetkestä vatvomatta asioita joille ei voi mitään. Ymmärrän sua kyllä oikein hyvin!
Mulla oli samantapaisia tuntemuksia avomiehen suhteen ennen kihlautumista ja kihlautumisen aikaan. Miehelläni on ollut aiempi, pidempi suhde ja hän oli tuon naisen kanssa kihloissa, kun heille tuli ero (johtuen naisen uskottomuudesta).
Kyse oli ainakin minun kohdalla sisaruskateuteen rinnastettavasta eksä-kateudesta ja epävarmuudesta. Ehkä kyse oli jopa alemmuuskompleksista.
Kannattaa keskustella asiasta ystävien kanssa tai nimettömänä nettipalstoilla. Tunteiden purkaminen helpottaa. Jos pystyt, kannattaa asiasta puhua myös miehen kanssa.
Tsemiä