Psykologi Vesa Nevalainen- kiusaaja on tahallaan ilkeä
Kommentit (10)
Täähän on ollut iso tabu, ettei ole saanut sanoa, että kiusaaja on ilkeä. Hän on ollut vain väärinymmärretty tai uhri tai kaikki on ollut väärinkäsitystä.
Tähänhän koko meidän oikeusjärjestelmäkin perustuu, tekijän ymmärtämiseen. Lähdetään siitä, että tekijä ei joko ole ymmärtänyt tehneensä rikoksen, tai sitten uhri on jotenkin osasyyllinen tähän rikokseen, tai sitten koko rikos oli onneton sattuma ja kannattaako tästä nyt ketään tuomita.
Olen kouluajoistani lähtien ihmetellyt sitä, kuinka kiusaamiseen, paikkojen rikkomiseen ja muuhun häirintään yritetään puuttua kysymyksillä kuten: "Miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos joku tekisi sinulle noin?" Kiusaaja ja vandaali tekee temppujaan juuri sen vuoksi, että hänestä tuntuu syystä tai toisesta mukavalta tehdä juuri niin. Se mahdollisuus, että tönimisen (valikoitunut kohde) uhri tulisi tönimään takaisin tai juuri vandaalin oma mopo varastettaisiin tai kodin ikkuna rikottaisiin, on hänelle ihan teoreettinen.
Jos järkipuhe tai edes vähän järkevä puhe tehoaisi, maailmassa olisi hurjan vähän rajaloukkauksia, sotia ja pakolaisvirtoja. Mutta eipä se puhe ole mikään hääppöinen ase, vaikka jotkut jeesustelijat niin yrittävätkin selittää.
Yksinkertaisille ihmisille on helppoa maalata kiusaaja itse piruksi. Jotenkin tosi mustavalkoinen ajattelutapa. Todellisuudessa asiat ovat moniulotteisempia, mutta tämä "kiusaaja = piru" on tärkeä ajatusmalli monille koska sen varaan on rakennettu uhrimentaliteetti jota ei saa kyseenalaistaa.
Minua ärsyttää kiusaajien idealisoiminen. Tässäkin artikkelissa korostettiin, että kiusaaja on älykäs ja hänellä on sosiaalisesti hyvät taidot, ja hän menestyy elämässä. Eli kaiken kaikkiaan kannattaa oikeastaan olla se kiusaaja.
Oman kouluni kiusaajat eivät olleet menestyjiä. Heistä kaikilla on nykyään vankilatuomio jostain raskaammasta rikoksesta, kuten taposta. Se sama toisten rääkkääminen, mikä oli koulussa pelkkää hupsuttelua, ilmeisesti karkasi sitten jossain vaiheessa käsistä. En mä vaan nää heitä menestyjinä.
av on täynnä kiusaajia. Eikö se ole ilkeyttä, että sanoo toiselle tahallaan rumasti?
Nevalainen puhuu käytännössä narsisteista, noista valkokauluspsykopaateista, jotka ovat niin häikäilemättömiä työelämän menestyjiä, että heitä pelätään ja heitä seurataan kuin lampaat.
Toinen porukka on se reppanakiusaajat.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 14:41"]
Yksinkertaisille ihmisille on helppoa maalata kiusaaja itse piruksi. Jotenkin tosi mustavalkoinen ajattelutapa. Todellisuudessa asiat ovat moniulotteisempia, mutta tämä "kiusaaja = piru" on tärkeä ajatusmalli monille koska sen varaan on rakennettu uhrimentaliteetti jota ei saa kyseenalaistaa.
[/quote]
Totta kai asiat on monimutkaisia. Mutta silloinkin kun kiusaamisen taustalla on selvästi kiusaajan paha olo, kiusaaja aiheuttaa tahallaan kiusatulle pahaa mieltä. Miksi niin käy? Johtuuko se pelkästään kiusaajan pahasta olosta? Ei, kyllä kiusaaminen on kiusaajan oma valinta.
[quote author="Vierailija" time="13.08.2015 klo 14:41"]
Yksinkertaisille ihmisille on helppoa maalata kiusaaja itse piruksi. Jotenkin tosi mustavalkoinen ajattelutapa. Todellisuudessa asiat ovat moniulotteisempia, mutta tämä "kiusaaja = piru" on tärkeä ajatusmalli monille koska sen varaan on rakennettu uhrimentaliteetti jota ei saa kyseenalaistaa.
[/quote]
No mun kokemus on päinvastainen. Asiat on joskus ihan sitä miltä ne näyttää. Ja ne lapset ja aikuiset, jotka kiusaavat, kiusaavat usein myös ihmisiä joita eivät edes tunne kunnolla. Jos ihmisten välillä ei edes ole olemassa mitään ihmissuhdetta, jos ei edes tiedä sen toisen ihmisen nimeä, niin kyse on ihan vaan halusta ilkeillä, testata että miten ympäristö suhtautuu mihinkin käytökseen.
Minusta tänä päivänä se uhrimentaliteetti on kiusaajilla, joita säälitään ja paapotaan ja mietitään että miksi sulla on niin paha mieli että se pitää muihin oikein purkaa. Olen tavannut nelikymppisiä ihmisiä, jotka yhä edelleen puhuvat itsestään samalla tavalla ja samalla tyylillä, mitä teininä kun piti saada kuraattorin ja opettajan säälipisteet. Sen siis täytyy toimia koska sitä ei ole ollut tarvetta muuttaa.
On kahden erityyppisiä kiusaajia ja kiusaamista. On saalistavia kiusaajia, jotka ovat yleensä psykopaatteja tai muuten häiriintyneitä ja sitten on kahden tasaväkisin keskinäistä nahistelua minkä on tarkoitus ratkaista jokin konflikti eli esim. työpaikalla on joku sitä mieltä, että radiota saa soittaa ja joku toinen taas vaatii hiljaisuutta ja jos konfliktia ei pystytä ratkaisemaan se johtaa vittuiluun. Olisi erittäin tärkeää, että
a) saalistavat kiusaajat tunnistettaisiin ha heidät eristettäisiin kiusatuista
b) Jo koulussa opetettaisiin konfliktien ratkaisua.
Poimintoja:
Kiusaaja on ilkeä tahallaan. Hän huomaa, että kiusatulle tulee paha mieli, mutta ei välitä. Hän jatkaa, koska kiusaamisesta saa ihailua ja vallan tunteen. Hän voi nauttia siitäkin, että muut pelkäävät häntä.
Kiusaaja on sosiaalisesti taitava. Hän osaa valita uhrin, joka soveltuu kiusattavaksi. Hän ei mene räkyttämään isolle jätkälle, joka pistäisi häntä saman tien turpiin.
Koska kiusaaja on taitava puhumaan, hän saa uhrinsa uskomaan, että huonosti käy, jos valittaa eteenpäin.
Koska kiusaajalla on hyvät sosiaaliset taidot, hän osaa olla tarvittaessa mukava, lempeä ja auttavainen.
Kiusaajasta sen sijaan voi tulla menestyjä, koska hän on usein älykäs ja pidetty. Hän vain joutuu elämään sen tiedon kanssa, että hänessä on vikaa: ihminen ei saa olla ilkeä!
Onko joku muka joskus luullut, että kiusaaminen tapahtuu vahingossa?