Lue keskustelun säännöt.
Pärjääkö ilman ystäviä?
12.08.2015 |
Lyhyesti: olen herännyt nyt siihen, millaisia ystäviä minulla oikeasti on. He soittavat vain kun heillä on murheita tai tarvitsevat esim. kyytiä. Minun kanssani ei ikinä vietetä aikaa kahdestaan ja jäänkin monesti ulkopuolelle. Olen pyrkyri, joka on yrittänyt päästä ihmisten seuraan, jotka eivät minusta oikeasti edes välitä. Olisiko minun helpompi vain jättäytyä heidän elämästään? He ovat ainuita ystäviä joiden kanssa nään. Mitä mieltä te olette? Mistä saan enää ystäviä, jotka välittää? Haluaisin ystävyyssuhteen ilman kateellisuutta ja niin että molemmat voisivat iloita toistensa puolesta ja antaa rehellisiä neuvoja ja pitää toisesta huolta.
Kommentit (4)
Tuntuu, että pakko on pärjätä. Mulla on yksi ystävä, jota näen kerran tai kaksi vuodessa. Muuten olen yksin ja yksinäinen. Nyt kun tarkemmin ajattelee, mulle kelpaisi myös sellainen ystävä, joka soittaisi vain silloin kun haluaa kertoa murheistaan tai tarvitsee jotain. Joku toinen taas saattaa olla vaan hyvillään, kun pääsee sellaisesta riippakivestä.
Mitä sinä itse haluat? Mieluummin yksin vai "huonojen" kavereiden kanssa? Haluaisin minäkin täydellisen ystävän, mutta toisaalta sellainen en olisi itsekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mulla ole, on vaan harrastustuttuja. Mutta ilman harrastuksia tulisin mökkihöperöksi. Toisaalta kun on varautunut ja omissa oloissaan, eipähän tule hyväksikäytetyksi.
Mulla on vuodet vierineet ilman ystäviä. Pärjään vaikka onhan se välillä kovin yksinäistä ja toivoisi, että olisi joku jonka kanssa olla ja tehdä kivoja juttuja :)
Mielestäni parempi yksin kuin huonojen kavereiden kanssa.
Pärjäähän sitä vaikka miten, jos on pakko, mutta on suunnaton ilo elämässä jakaa ajatuksiaan, kokemuksiaan, toiveitaan, pelkojaan, ilojaan, surujaan ja siis sitä koko elämäänsä aidon ystävän kanssa. Ja jos niitä aitoja ystäviä on jopa kaksi tai kolme, on ihminen aivan äärettömän onnekas. Puhun siis aidoista ystävistä, en kavereista, tutuista ja satunnaisista tutuista, joilla on oma merkityksenä toki heilläkin. Ja sitten lukunsa erikseen ovat ystävät, jotka eivät ystäviä ole alkuunkaan.