Kuinka paljon onnellisuutesi väheni ensimmäisen lapsen synnyttyä?
Ja hankitko saman kumppanin kanssa lisää lapsia ensimmäisen jälkeen?
http://www.hs.fi/elama/a1439346517810
"Tutkittujen vanhempien onnellisuus nousi huippuunsa noin vuosi ennen lapsen syntymää, luultavasti innokkaan odotuksen takia. Noin 30 prosenttia vastanneista säilytti onnellisuudentunteensa myös lapsen syntymän jälkeen. Loput vastanneista kertoivat, että heidän onnellisuudentunteensa laski. -- -- Onnellisuudentunteen laskun vaikutus toisen lapsen hankkimiseen näkyi etenkin yli 30-vuotiaiden ja hyvin koulutettujen vanhempien keskuudessa."
Kommentit (63)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:06"]
Mutta jos on asiat muuten kunnossa ja toivoo lasta ja sitten sen saa, niin kyllähän se onnellisuutta lisää.
[/quote]Valitettavasti tämä ei ole totta. -ap
[/quote]
Se ei valitettavasti ole totta sinun elämässäsi. Mutta minun elämässäni se on totta. Harmi että oma onnellisuuteni ei nyt sovi sun viitekehykseen. Mutta onneksi nykyään rikkaassa länsimaassa eläessä ei kenenkään tarvitse hankkia niitä lapsia pilaamaan onnellisuuttaan, jos ei halua. Ja päinvastoin.
Ihmettelen aina näitä tutkmuksia. Lähtökohtana on tarkastella jotain yksittäistä hetkeä tai kokemusta, ehkä yksittäistä vuotta tai paria vuotta onnellisuuskäyrässä. Kyllähän se onnellisuus on myös tulkinnan varainen asia. Mitä se onnellisuus on? Mistä onnellinen elämä koostuu?
Vanhuksista onnellisimpia ovat ne joilla on lapsia. Pitäisikö nyt tästä tehdä kysely lapsettomilta miten heidän elämänsä vuosi vuodelta vain muuttuu onnettomammaksi? Ajatushan on aivan idioottimainen. Vielä nelikymppisinä kun ihmisellä on terveys tallella, riittää hyvin ne menevät kaverit mutta vanhuksena kun joka toinen kaveri kuolee, tereys reistailee ja apua tarvitaan, niin huolimatta siitä, kuinka usein ne lapset käyvät katsomassa, onnellisimpia ovat ne, joilla on lapsia. Lapset ja lastenlapset antavat sisältöä elämään, kun ne meneät kaverit eivät enää siihen pysty.
Kyllä lasten hankkiminen lisäsi ahdistusta ja väsymystä, kiireen tuntua ja oman ajan puutetta. Jos näitä asioita pitää onnellisuuden perustana, niin sitten olin onneton. Mutta tosiasiassa lasteni pikkulapsivuodet ovat olleet onnelisinta aikaa elämässäni. Muistan niitä täydellisen onnen tunteen hetkiä joita elämässäni on välähtänyt vain muutaman kerran. Ne osuvat lasteni nuoruusvuosiin. Yhtäkään täydellisen onnen hetkeä en kokenut ennen sitä. Se tunne ei tullut siitä kuinka paljon sain omaa aikaa tai kuinka paljon nukuin öisin. Kyse oli jostain paljon isommasta, merkittävämmästä ja tärkeämmästä kuin siitä että saa nukkua niin paljon kuin haluaa ja tehdä juuri sitä, mitä haluaa.
Nojaa, tavallaan se laski. Mutta tavallaan taas, katsellessa tuon lapsen touhuiluja ja kaiken mennessä nappiin, huomaan olevani onnellisempi kuin koskaan :)
Siksi odotankin toista. Samalle miehelle. Tämä tosin jää viimeiseksi :)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:44"]Lapsen synnyttyä olen päivittäin miettinyt kuolemaa.
[/quote]
Mulla on sama ongelma. Alkaa jo rasittaa. Ja tarkoitan siis kuoleman miettimisellä sitä, että elämän katoavaisuus ja veitsen terällä olevuus rassaa.
No mä oon saanu mun kolme lasta aika nuorena , ensimmäisen alaikäisenä,toisen heti perään ja ton kolmannen 25 v.rankkaa on ollu mutta hetkeäkään vaihtais pois, lapset on ainaki mulle se elämän ilo eikä päinvastoin.sillon tais olla rankinta aikaa ku opiskelin kaks ammattia lasten ollessa pieniä..
Lisääntyi huomattavasti. Oikeastaan vieläkin onnellisuus tuntuu lisääntyvän jatkuvasti, esikoinen 1v 8kk. Mieheni on samaa mieltä.
Tunnetutkijana huomauttaisin, että onnellisuuden tai muiden tunteiden absoluuttinen mittaaminen kyselyjen, tai juuri minkään mittarin avulla on hyvin hankalaa touhua. Se ei ole mitenkään eksaktia. Siksi onkin aika turhaa kinata siitä, ovatko jotkut itselle tuntemattomat ihmiset onnettomampia vai onnellisempia kuin ennen lapsen syntymää. Toisen tunteiden määrittely on lisäksi aika tuhoontuomittu ja loukkaavakin projekti.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:55"]Missäs ovat kaikki sellaiset äidit, jotka muissa ketjuissa valittavat uupumustaan ja ahdistustaan? -ap
[/quote]Ohimenevä tilahan se uupumus ja ahdistus.Kas kummaa kun ne lapset ei ole ikuisesti samanlaisia.Joka pv ne kasvaa ja kehittyy.Elämä helpottuu.Meilläkin lapsi jo senikäinen et sen kans on esim.helppo reissata.Elämä on ihanaa, ähäkutti; )
Vauvavuonna onnellisuus taisi laskea (oli pahoja allergioita, koliikkia, väsymystä). Vauvavuoden jälkeen onnellisuus on koko ajan kasvanut. Nyt "vauva" jo kolmevuotias ja elämä on ihanaa! Toinen on tulossa, joten meillä ei onnellisuuden hetkellinen lasku aiheuttanut yksilapsisuutta. Nyt tiedän että rankka vauvavuosi on vain ohimenevää, ja kyllä elämä myöhemmin taas hymyilee: Paljon riemukkaammin kuin aikana ennen lapsia. :)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:16"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:13"]
Elämä olisi nautinnollisempaa,huoletonta ja vapaampaa,ilman lapsia.Mutta toisaalta nyt elämässä on sisältöä,jotain jonka vuoksi tehdä jotain ja elää.
[/quote]Hoh hoijaa. Ihan niin kuin lapsettoman elämässä ei olisi vähintään yhtä paljon sisältöä. Eipä se vaippojen vaihto ja harrastuksiin kuskaaminen kummoistakaan sisältöä ole.
[/quote]Ei niitä vaippoja lopulta kovinkaan montaa vuotta tarvi vaihdella ja usko tai älä jossain vaiheessa ne lapset kulkee sinne harrastuksiinkin ihan itse.....Mä taidan nyt luulla että monien lapsettomien elämäntehtäväksi muodostuu perheellisten haukkuminen ja heidän onnensa mollaaminen mutta siinähän sitä elämänsisältöä onkin kun päivittäin tuota tekee....
Mä olin vankka vela, yli kolmekymppinen, jolle kävi "vahinko". Tämä vahinko on osoittautunut elämäni parhaaksi asiaksi, ja vaikka yöunien määrä oli alkuun aika vähäinen, olen joka ikinen päivä ollut kiitollinen että tällainen lapsi on tullut meidän elämään. Ihmettelin vuosikymmenen sitä, miksi ihmeessä ihmiset tekevät lapsia. En ihmettele enää.
Vastuu on raskas ja huolenaiheita riittää, mutta voi hyvänen aika miten paljon voi omaa lastaan rakastaa, miten paljon hänestä on iloa, miten mahtavaa on seurata hänen kasvua pikkuruisesta vauvasta aikuiseksi ihmiseksi. Kaikki nämä niin isoja ja typerän kuuloisia kliseitä ennen kun tämän oman sai. Mutta itse koen elämäni saaneen tärkeimmän ulottuvuuden lapsen myötä. Ymmärrän kyllä myös niitä jotka lasta ei syystä tai toisesta halua, mutta omalla kohdallani ihan hirvittää millaista elämäni olisi ilman tätä lasta.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:44"]
Heh, älä sohaise ampiaispesään, ap. Täällä ei tilastot päde.
[/quote]
No ei varmaan päde Saksan tilastot, jossa syntyvyys superpieni 1,5. Ehkä suomalaiset pysyy onnellisempina koska haluavat enemmän lapsia.
Minä tulin onnelliseksi ja masennus hävisi. Olen aina halunnut äidiksi.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:19"]
Vanhoissa ihmisissä onnellisimpia ovat "lapselliset" ihmiset, eivät lapsettomat.
[/quote]Tämäkään ei itse asiassa pidä paikkaansa ainakaan edistyksellisissä korkean elintason länsimaissa: http://sciencenordic.com/older-people-just-happy-without-children Tilanne voi toki olla erilainen maissa, joissa lapsettomuuteen liittyy voimakas sosiaalinen stigma (Etelä- ja Itä-Euroopan maat) tai joissa lapsia tarvitaan konkreettisesti pitämään huolta ikääntyvistä vanhemmista (monet Afrikan maat). -ap
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:10"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:06"] Mutta jos on asiat muuten kunnossa ja toivoo lasta ja sitten sen saa, niin kyllähän se onnellisuutta lisää. [/quote]Valitettavasti tämä ei ole totta. -ap [/quote] Se ei valitettavasti ole totta sinun elämässäsi. Mutta minun elämässäni se on totta. Harmi että oma onnellisuuteni ei nyt sovi sun viitekehykseen. Mutta onneksi nykyään rikkaassa länsimaassa eläessä ei kenenkään tarvitse hankkia niitä lapsia pilaamaan onnellisuuttaan, jos ei halua. Ja päinvastoin.
[/quote]Yksilötasolla tietysti mikä tahansa voi olla totta. Väitteesi oli kuitenkin (virheellinen) yleistys. -ap
Onnellisuus ei todellakaan ollut kadoksissa kuin ensimmäisen "vaikean vuoden ajan" johon olimme mieheni kanssa varautuneet. Meillä ei ollut epärealistista hypetystä vaan tiesimme (jo 21-vuotiaina) mihin olimme ryhtymässä. Olemme tehneet lapsia ensimmäisen jälkeenkin ja tuntuu että rakkaus ja onnellisuus on vain moninkertaistunut. Olen tehokas ja aikaansaava, rakastan elämääni juuri tällaisena. Univelkaa on, vapaa-aikaa ei, mutta miksi kaipaisin rakkaistani vapaa-aikaa tai elämästäni? Unta saisin enemmän jos en av-palstalla notkuisi. :)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 22:39"]
Tunnetutkijana huomauttaisin, että onnellisuuden tai muiden tunteiden absoluuttinen mittaaminen kyselyjen, tai juuri minkään mittarin avulla on hyvin hankalaa touhua. Se ei ole mitenkään eksaktia.
[/quote]Onnellisuustutkimus on kyllä vakiintunut, monitieteellinen tutkimusala, jossa on omat menetelmänsä ja teoriansa. Sen tutkimusaihe on tietenkin vähemmän konkreettinen kuin vaikkapa meribiologiassa, mutta kyllä se ihan luotettavia tuloksia antaa. Eihän näissä tutkimuksissa pyritä selvittämään ihmisten käsityksiä muiden onnellisuudesta vaan omasta onnellisuudestaan. -ap
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:55"]Missäs ovat kaikki sellaiset äidit, jotka muissa ketjuissa valittavat uupumustaan ja ahdistustaan? -ap
[/quote]
Mä oon helvetin väsynyt ja parisuhde lapsen isän kanssa on tällä hetkellä ihan kuollut mutta silti olen onnellisempi kuin koskaan. Mun elämä oli ennen kamalaa ja nyt huonoinkin päivä on parempi kuin entisen elämäni parhaat päivät. Kyllä varmasti valitan välillä uupumusta ja ahdistusta mutta onnellisuuteni on silti noussut lapsen syntymän jälkeen.
Sain vauva-aikana neuvolassa kyselyn, jossa tiedusteltiin mieliala-asioita ja kartoitettiin synnytyksen jälkeistä masennusta. Siihen oli vaikea vastata, koska kysyttiin esimerkiksi onnellisuudesta ja vaihtoehdot olivat tyyliä: 1) pysynyt samana 2) hieman vähentynyt 3) vähentynyt paljon jne. Vauvavuosi oli minulle niin euforista aikaa, ettei se sopinut noihin vaihtoehtoihin. Piti tehdä omat.
Esikoisen kanssa hetkellisesti.. Nykyään en olisi mitään ilman lapsiani..