Luulin että ala kiinnostaa, ei ehkä sittenkään
Tai no en tiedä, kyllä sillätavalla kiinnostaakin mutta...
Olen tällähetkellä työkokeilussa päiväkodissa. Pidän lapsista kovasti, ovat aivan ihania :) Olen kuitenkin huomannut että itselleni on jotenkin rankkaa se, kun en ole niin sosiaalinen kuin muut ne vakkarityöntekijät ja se jotenkin ahdistaa päivä päivältä vaan enemmän.
Minun on esim. hankala olla lasten kanssa luontevasti jos joku työntekijä/työntekijät on kuuloetäisyydellä. Toki leikkitilanteissa jos lapsi tuo jonkun lelun ym niin sanon lapselle siitä jotain, tai pukemisessa sanon mikä vaate laitetaan seuraavaksi päälle ja näin, mutta en vaan pysty olemaan luontevasti vaikka kuinka olen yrittänyt.
Ja niissä tilanteissa joissa työntekijät juttelee keskenään jostakin, en osaa mennä keskusteluun mukaan, tyydyn vain hymyilemään ja seuraamaan sivusta. Toki enhän minä edes kuulu heidän työyhteisöön, mutta silti.
Olen jo pitkään kuvitellut että varsinkin pienten lasten kanssa haluan tehdä töitä tulevaisuudessakin, mutta sosiaalisuuteni on varmasti sille este. Ja jotenkin myös välillä rupeaa oikein ärsyttämään niiden työntekijöiden puhetyylit ja joidenkin olemus... En tiedä itekkään mitä tää on!
Tekisin ihan mitä vaan, että osaisin olla lasten kanssa luontevasti, olkoon siinä samassa tilassa ketä tahansa.
Ja tekisin ihan mitä vaan että saisin suuni auki juttelutilanteissa niiden aikuisten kanssa. Onko täällä kenties samankaltaisia,kohtalotovereita?
Sopimus työkokeilusta päättyy ensikuun loppupuolella, sinne asti pitäisi jotenkin sinnitellä. Mä en tiedä kuinka jaksan siellä! Sopimus on vieläpä sellainen, että jatkoa sille on mahdollista kirjoittaa mikäli muita suunnitelmia ei ole. Ja eihän mulla muita suunnitelmia tosiaan ole mutta jotenkin tuntuu että ei päiväkotiin, ei se sitten näköjään olekaan mun paikka.
Ehkä isompien lasten kanssa on helpompi työskennellä kun he kuitenkin puhuu niin se juttelukin tulisi "enemmän automaattisesti"?
Kyllä vähän harmittaa kun siis tosiaan lapsista tykkään.
Tästä tuli enemmänkin purkautumis aloitus, ei mulla muuta :)
Kommentit (10)
Kauan oot ollu siellä?
Mä oon ite ja yhdestä tädistä huomaa ettei se jotenkin pidä musta. Tulen toimeen lasten kanssa ja yritän jutella muille aikuisille. Vaan tää yks on aina niin tuimana ja kun pihalla ollaan niin ei ikinä juttele mulle mitään vaan kävelee toisen työkaverin luo! Samoja ikiä suunnilleen ollaan, suht nuoria..
Ja ikä? Mä olin 19 w viimes ja oli vähän" tyhmä " olo joskus, tiesin mitä tehdä mutta se meininki ei napannut.
T.se sama nmr 10.
Mulla on varmaan jokaisessa työpaikassani ollut kauheinta juuri se muitten, osaavien, kuullen tekeminen. Kyllä se siitä lähtee pikkuhiljaa luonnistumaan, usko pois :) Jos siis kuitenkin koet että lapset voisivat olla se sun juttu.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 21:13"]
Mulla on varmaan jokaisessa työpaikassani ollut kauheinta juuri se muitten, osaavien, kuullen tekeminen. Kyllä se siitä lähtee pikkuhiljaa luonnistumaan, usko pois :) Jos siis kuitenkin koet että lapset voisivat olla se sun juttu.
[/quote]Ja siis aluksi nimenomaan, kohta siihen tottuu ja sitten tuleekin uusi opetettava jolle sinä olet osaava vanha tekijä jo :)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 20:55"]
Ja jotenkin myös välillä rupeaa oikein ärsyttämään niiden työntekijöiden puhetyylit ja joidenkin olemus... En tiedä itekkään mitä tää on!
[/quote]
koetko, että oot hillitympi ihminen kuin ne muut? täällä oli jokin aika sitten juttua, että päiväkodeissa on paljon sitä tekokynnet, irtoripset- porukkaa töissä, kun taas vanheinkodeissa on hillitympiä hoitajia monesti. ei tätä ihan varmaan täysin voi yleistää, mutta ehkä sun paikkas olisi jossain muualla hoitajana?
Joo, tuo voisi olla oikea ilmaisu että olen hillitympi. Ja kyllä, on siellä sellaisiakin "hienostelijoita", kilo lakkaa päässä jota täytyy päivän aikana käydä lisäämässä ja saatetaan jutella että pitää päästä viihteelle ja plaaplaa. Sitten on myös se toinen ääripää, eli iältään jo vanhempaa väkeä mutta voi jestas sitä niiden päällepäsmäröintiä ja komenteluakin.
Välillä on tullut oikeati ajatus, että hankkiudun saikulle ja uuden paikan etsintään. Olen miettinyt, että voisikohan se olla esim joku ala-aste tms. En sitten olisiko se minulle sen oikeampi paikka, ei mitään aikaisempaa kokemusta.
Ja välillä (no rehellisesti joka päivä) tulee siellä sellanen ihme olo, sellanen "tunnen itseni ääliöksi", en osaa selittää, ehkä joku ymmärsi. Johtuu juuri siitä että muut on niin erilaisia mitä minä itse olen.
Ihan tosissaan en pitkään jaksa, on jotenkin niin raskasta tämä tällainen. -ap (6 myös ap :))
onhan niitä muitakin paikkoja, vammaisten hoitaja, kehitysvammaisten hoitaja jne. vanhusten hoitaja. eihän sitä oikein kukaan muu voi tietää, että mikä tossa oikein on, ettei tunnu ihan sataprosenttisen oikealta alalta. onko se kokemuksen puute vai mikä. mutta eihän sun tarvi lukittautua tohon tässä vaiheessa, vaan kokeilla myös muita paikkoja.
Paikkakunta?