En usko noihin juoksuohjelmiin
Treenaaminen voi onnistua jopa paremmin ilman mitään ohjeistuksia ja sykkeen mittaamisia. Jos opettelee kuuntelemaan kehoaan ja juoksee tuntenusten mukaan, on tulos jopa parempi. Onko ketään kokenutta juoksuharrastajaa joka ajattelee samalla tavalla? Miten te jotka noudatatte jotain, olette muuten juoksuohjelmista hyötyneet?
Kommentit (32)
Itse lähdin ihan rapakunnosta, siis en liikkunut lainkaan, menemään juoksuohjelmaa läpi ja nyt juoksen lenkillä 4 km. Kun juoksuohjelma loppui enkä löytänyt sopivaa, jatkoin vaan juoksu toiveena matkan pidentäminen, niin eihän se kasva lainkaan. Itse olen siis kokenut juoksuohjelman hyödyllisenä. Sitä yrittää aina vähän enemmän kun on ohjelma. Toki voihan tässä olla osittain laiskuuttakin :D
Siis toki ne varmaan kuntoa nostattaa ja auttaa alkuun, mutta uskon itseki että tärkeämpää olisi tehdä niinkuin oma keho sanoo, silloin voi saada aikaan parempia tuloksia. Eli juosta vaikka kovempaa kun siltä tuntuu. Ja pitää kunnon taukoja treenissä, alottelijat juoksevat liikaa.
Ei kai se kokenut harrastaja ohjelmaa tarvikaan.
Ammattijuoksijoillakin on ohjelmat joiden mukaan juostaan...
Vähän kuin menisit salille ja tekisit päättömästi liikkeitä
Ja monella juoksuohjelma vie lopulta ilon koko harrastuksesta. Kyllä sitä juoksua voi harrastaa ilmankin.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 17:47"]Vähän kuin menisit salille ja tekisit päättömästi liikkeitä
[/quote]
Kyllä salillakin voi käydä ilman ohjelmaa. Nykyään kaikki liikunta älytöntä suorittamist ja salatiedettä.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 17:47"]Vähän kuin menisit salille ja tekisit päättömästi liikkeitä
[/quote]
Kyllä salillakin voi käydä ilman ohjelmaa. Nykyään kaikki liikunta älytöntä suorittamist ja salatiedettä.
[/quote]
Totta kai voi. Tässä kai oli kuitenkin kyse siitä mikä on hyödyllistä tai järkevää.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 17:50"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 17:48"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 17:47"]Vähän kuin menisit salille ja tekisit päättömästi liikkeitä
[/quote]
Kyllä salillakin voi käydä ilman ohjelmaa. Nykyään kaikki liikunta älytöntä suorittamist ja salatiedettä.
[/quote]
Totta kai voi. Tässä kai oli kuitenkin kyse siitä mikä on hyödyllistä tai järkevää.
[/quote]
Pätemistä se monilla on.
Ihan aluksi koetin sykemittarin kanssa treenausta ja ihmettelin, kun piti vetää pk-lenkit ihan törkeän hitaasti tai alkoi mittari piipittää. Siltähän se kaikista aloittelijoista tuntuu, sanoi juoksukoulun valmentaja. Hissuttelin lenkit kuuliaisesti eikä kunto noussut.
Sitten kävin laktaattitesteissä ja kävi ilmi, että mulla sykekäppyrät on ihan toisenlaiset kuin yleensä. Eli mulla saa nousta syke todella korkealle ennen kuin päästään edes vk-alueelle.
Sain sitten uudet henkilökohtaiset sykerajat, mutta ei kiinnostanut enää ohjelmien noudattaminen. Noista testeistä oli jäänyt joku mielikuva, miltä treenin kuuluu tuntua milloinkin. Nykyään juoksen just sellaisen lenkin kuin kulloinkin huvittaa.
Joo vittu menee hermot kaveriin joka nollaa kaiken mun liikunnanharrastamisen niillä tiedoillaan. Pitäs turpansa kii
Oon juossut niin kauan, että pystyn arvioimaan etäisyydet, vauhdit yms. hyvin tarkkaan ilman mittareita. Juoksen kehon fiilisten, tavoitteiden ja pienten lasten vanhemmuuden rajoitteiden mukaan. Ei vammoja, ei ylirasitusta vaan hyvää fiilistä ja loistava kunto.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 17:57"]Oon juossut niin kauan, että pystyn arvioimaan etäisyydet, vauhdit yms. hyvin tarkkaan ilman mittareita. Juoksen kehon fiilisten, tavoitteiden ja pienten lasten vanhemmuuden rajoitteiden mukaan. Ei vammoja, ei ylirasitusta vaan hyvää fiilistä ja loistava kunto.
[/quote]
Same here o/
Mä olen alottanut juoksun kaksi kertaa nollasta (näiden kertojen välillä toki monta vuotta, niin että pääsin rapakuntoon uudestaan).
Ensimmäisellä seurasin jotain puolimaratooniohjelmaa. Tuloksia kyllä tuli, mutta mihinkään huippukuntoon en jaksanut treenata itseäni, eli loppuvaiheen (monen kuukauden harjoittelun jälkeen) pystyin hikisesti juoksemaan 5km lenkin.
Nyt keväällä sain uuden innostuksen ja jo kuukauden treenaamisen jälkeen (ilman ohjelmia tai sykkeenmittaamista) juoksin ekan vitosen, eli tuloksia tuli tosi nopeasti. Nyt reilu 2 kk takana ja pitkät lenkit on jo 7 kilometrin luokkaa ja nuo vajaa vitoset tuntuu liian lällyiltä.
Oman kehon kuunteleminen on toki hyvä, mutta juostessa tulee aina kohtia kun keho huutaa että lopeta. Tälläisissä tilanteissa nimenomaan pitää painaa eteenpäin eikä lopettaa, koska sen jälkeen taas helpottaa. Jos mä pelkästään kuuntelisin omaa kehoa en varmaan koskaa olisi juossut 3 km pidemmälle (koska ne ekat kilometrit on niiiiin tuskaisia aina).
Mun mielestä toi ohje että niin hitaasti että pystyy puhumaan on hyvä vasta-alkajille, jotka tahtovat kehittää pidemmän matkan kestävyyttä: itsellä ainakin oli kumpaisellakin kerralla luulot omista voimista (ja siitä kuinka kovaa pystyn juoksemaan) oli yksinkertaisesti niin kovat että parin minuutin jälkeen oli pakko lopettaa. Kun totuttu itsensä alkuun siihen hitaaseen köpöttelyyn niin yllättäen jaksoikin juosta monta minuuttia ja lenkit oli huomattavasti sujuvampia.
Eli mitähän tästä sanois yhteenvetona? Mä en ihan usko orjalliseen sykkeenmittaamiseen ja ohjelmien seuraamiseen, mutta pitää vähän kuitenkin tietää mitä on tekemässä.
Oman kehon kuuntelulla tarkotan juuri sitä, että tunnistaa myös ne heikot hetket; joskus se hetki menee ohi juoksemalla, joskus se vaatii rauhallisempaa tahtia tai pysähtymistä.
Mä olen juossut noin viisi vuotta. Välisdä on ollut kaksi raskautta, jotka ovat aiheuttaneet pitkät treenitauot. Mulle ohjelma oli alussa hyvä tuki. Tärkeintä on riittävän säännöllinen juokseminen. Kolme kertaa viikossa vähintään, alussa voi kävellä sekaan ja vaikka kokonaankin, jos olo on väsynyt. Yleensä nuo juoksuohjelmat on alussa niin keveitä, että kuka vaan niihin pystyy. Kynnys on myös matala lähteä, jos ohjelmassa on esim. 12 minuuttia juoksua. Siinä vaiheessa, kun lenkit pitenee, on into jo kova ja kunto riittävä, ettei innostus lopu. Vaikein askel on se kynnyksen yli astuttava. Myöhemmin oon sitten tehny tuntojen mukaan kolmea lenkkiä viikossa. Yksi pitkä yli 90minuutin ja loput saa olla tunnin tai alle tunnin lenkkejä. Pidemmät juoksen rauhallisesti, lyhyemmät aikaa mitaten. Mulla on sykemittari, mutta en käytä sitä juostessa. Hengityksen seuraaminen riittää. Moni ammattilainen on pilkuntarkan ohjeen sijaan kehoittanutkin treenaamaan oman fiiliksen mukaan 3-4 kertaa viikossa ja aloittaen esim. 30min lenkeistä. Aluksi kävellen, koko ajan juoksun osuutta kasvattaen ja pitkän lenkin pituutta voi alkaa säätää. Mutta ei nuo tarkatkaan ohjelmat huonoja ole. Olen testannu vitosen ja kympin ohjelmat.. Puolikkaalle suuntasin sitten jo tuntojani kuunnellen.
Monet aloittelijoiden ohjelmista sisältävät 30 min hitaita lenkkejä. Ne on mun mielestä liian lyhyitä jos aikoo juosta esim. puolimaratonin. 45-60 min lenkit ocat hyödyllisempiä kun muistaa pitää vauhdin kurissa.
Aloitin juoksun ihan pohjalta. Eli jaksoin juosta pari pylväänväliä. En edes tiennyt olevan mitään juoksuohjelmia, saati mittareita. Kunhan lenkkeilin. 4 kuukauden päästä juoksin kympin ja vuoden päästä puolimaratonin aikaa 2.05. Aika ei hyvä tietenkään ollut, kun olin aloittanut ihan rapakunnosta.
Sykemittarin ostin sitten vuosia myöhemmin, mutta juoksuohjelmia en ole koskaan käyttänyt ja maratoneja on silti juostu jo 16 tähän mennessä suurin osa alle 4 tunnin.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 18:35"]
Aloitin juoksun ihan pohjalta. Eli jaksoin juosta pari pylväänväliä. En edes tiennyt olevan mitään juoksuohjelmia, saati mittareita. Kunhan lenkkeilin. 4 kuukauden päästä juoksin kympin ja vuoden päästä puolimaratonin aikaa 2.05. Aika ei hyvä tietenkään ollut, kun olin aloittanut ihan rapakunnosta.
Sykemittarin ostin sitten vuosia myöhemmin, mutta juoksuohjelmia en ole koskaan käyttänyt ja maratoneja on silti juostu jo 16 tähän mennessä suurin osa alle 4 tunnin.
[/quote]
ja sen sykemittarin olen heittänyt jorpaakkoon jo pari vuotta sitten. Olen siis ihan luomujuoksija ja kuuntelen itseäni, en mittareita.
Minä juoksen suosituksia kovempaa aina. Ja hyvin kunto noussut, vaikken lenkin aikana pystyis puhumaan puuskuttamatta. En tajua tuota ohjetta.