Introvertti automaattisesti kelvoton äiti
Taas kerran kuulin tuon väitteen. Huoh. Tuntuu todella loukkaavalta. Lapsia ei siis vielä ole, mutta haaveissa kylläkin. On vakaa ja toimiva parisuhde (jonka piti myös olla minulle mahdoton!), elämänhallinta kunnossa, eikä elämäni ole "rajoittunutta", vaikka monet niin luulevatkin. Luulisi olevan vain eduksi, jos ei liiemmin baareissa tai bileissä viihdy.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 11:55"]
Sekö on introvertin määritelmä, että työpäivän tai vaikka juhlien jälkeen kaipaa omaa rauhaa? Tuon määritelmän mukaan kaikki suomalaiset ovat introverttejä! Kukapa ei väsyisi, jos koko päivän puhuu tai pitää seuraa toisille. Itsekin olen seurassa erittäin sosiaalinen, avoin ja puhelias ja nautin työstäni ihmisten parissa (olen opettaja), silti oman tilan ja ajan tarpeeni on suuri, en esimerkiksi välitä asua yhdessä seurustelukumppanin kanssa enkä halua lapsia. Olenko nyt sitten ekstrovertti vai introvertti?
[/quote]
Suuri osa suomalaisista onkin enemmän tai vähemmän introverttejä. Vrt meitä nyt vaikka amerikkalaisiin tai melkeinpä minkä tahansa maan kansalaisiin.
No kyllä lapsen kanssa on helpompaa olla kotona kun on seuraa äidillä ja lapsella ja tuntee paikallisten lasten vanhemmat.
Kyllä maailmaan ääntä mahtuu. Älä ota kaikesta itseesi.
Mä olen ihan tietoisesti pyrkinyt kaikesta introverttiydestäni huolimatta vaalimaan ystävyyssuhteitani, että lapset saavat mallin siitä, miten ystävystytään ja miten toisiin pidetään yhteyttä.
Olipa hassu väite. Introvertti on tyypillisesti toiset huomioonottava, empaattinen, tunnollinen henkilö. Juuri niitä äidin superominaisuuksia.
Ihmiset nyt eivät noin yleensä kovin paljon tiedä, vaan laukovat vain mielipiteitään paljon ajattelematta.
Ja sinä tuollaista kuuntelet vakavissasi?
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 12:16"]No kyllä lapsen kanssa on helpompaa olla kotona kun on seuraa äidillä ja lapsella ja tuntee paikallisten lasten vanhemmat.
[/quote]
Entä jos sitä seuraa ei kaipaa? Mitä ihmettä, onko vain yksi oikea tapa olla vanhempi? Huhhuh. Anna ap mennä toisesta korvasta ulos tuollaiset kommentit.
Juu-u. Mulla on ihan kirjallisena tuo. Lääkäri epäili lapsella masennusta, koska vanhemmat olivat hiljaisia.
Lapsella itsellään ei ollut yhtäkään masennusoiretta.
Olen lapseton introvertti, ja tiedän kyllä olevani kelvoton äidiksi. En vain jaksaisi sitä lapsiperheen meteliä, joka seuraa useammasta lapsesta, enkä jatkuvaa kontaktin ottoa, joka on puolestaan täysin normaalia sisaruksettomalle lapselle. Haluan töiden jälkeen nauttia rauhasta ja hiljaisuudesta, en aloittaa uutta työtä huolehtijana ja kotipalvelijana.
Niin, ja minä kyllä viihdyn baareissa ja bileissä. Outo ajatus, ettei introvertti voisi tykätä ystävien seurasta ja alkoholin juomisesta. -7
Introvertillä voi olla, ja usein onkin, hyvät SOSIAALISET TAIDOT: kuuntelee, ottaa huomioon muidenkin näkemyksiä, on empaattinen, rauhallinen ja johdonmukainen vuorovaikutuksessaan lapsen kanssa. Kaikki nämä auttavat lapsen kasvatuksessa tasapainoiseksi ihmiseksi. Minulla on hyviä ystäviä, tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja menestyn työelämässä. Minulla on valtavan hyvä keskittymiskyky, mikä on työssäni tärkeää ja auttaa saavuttamaan huipputuloksia.
En ole siis mikään syrjäytynyt, "vaikka" olen introvertti :D Asia on melkeinpä juuri päinvastoin. Uskallan väittää, että olen menestynyt niin työelämässä kuin parisuhteessa ja lastenkin kanssa juuri sen ansiosta, että olen osannut ottaa introvertin voimavarat hyvään käyttöön ja hyödyntää niitä parhaallla mahdollisella tavalla.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 12:34"]
Niin, ja minä kyllä viihdyn baareissa ja bileissä. Outo ajatus, ettei introvertti voisi tykätä ystävien seurasta ja alkoholin juomisesta. -7
[/quote]
Samoin, olen ihan normaali introvertti, ja introverttiuteni ilmenee siinä, että sosiaalisissa tilanteissa väsyn ja tarvitsen esim. bileiden jälkeen aikaa olla yksin. Ei se silti tarkoita, ettenkö juhlissa viihtyisi!!!
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 12:16"]No kyllä lapsen kanssa on helpompaa olla kotona kun on seuraa äidillä ja lapsella ja tuntee paikallisten lasten vanhemmat.
[/quote]
Ulospäinsuuntautuneelle on helpompaa. Introvertti ei kaipaa seuraa, eikä se siis helpota elämääkään.
Ohis, ei koske introverttejä, mutta sellaiset uskovaistyyliset hissukkaäidit ovat jotenkin karmivia, kuiskaamalla puhuvat lapsilleen ja ovat kokonaisvaltaisesti estyneen oloisia, kulkevat seinän vierustoja pitkin ja välttävät katsomasta ihmisiä.
Mulla on kolme teini-ikäistä lasta ja olen tähän asti saanut tavastani olla äiti enemmän kehuja kuin haukkuja. Olen myös viiden henkilön esimies, ja kaikissa kyselyissä ja ilmapiiritutkimuksissa olen saanut aina erittäin hyvöt ja myönteiset palautteet. Olen erään yhdistyksen puheenjohtaja, jonka kausi toisensa jälkeen halutaan jatkavan, koska "sinun johdollasi asiat hoituvat niin hyvin". Olen introvertti, joka lataa akkunsa lukemalla kirjoja, käymällä yksin kävelylenkillä, liikkumalla luonnossa, istuskelemalla kirkoissa ja katselemalla taidetta museoissa. Olen introvertti, joka kotiäitivuosinaan "pakeni" lastensa meluisia leikkejä saunan lauteille kirjan ja kahvimukin kanssa... (Tiesivät kyllä, että olin siellä, ja saivat tulla koska tahansa mua "häiritsemään".)
Yksi piirre, joka ilmeisesti on tehnyt minusta kelpo äidin, hyvän puheenjohtajan ja pidetyn esimiehen, on se, ettei minun itseni tarvitse olla koko ajan äänessä. Tiedän olevani hyvä kuuntelija. Osaan ottaa huomioon joukon hiljaiset ja pidän huolen siitä, että jokaisella on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä tavalla tai toisella. Olen rohkaissut omia lapsiani ilmaisemaan näkemyksiään, koska lapsena kärsin itse siitä, että äänekkäämmät aina jyräsivät minut. Olen "opettanut" heitä nauttimaan taiteista, luonnosta ja kirjoista. Olen osoittanut, että on tosi ok välillä vain lojua päivä ja vaikka lukea kirjoja, koko ajan ei tarvitse olla menossa ja "suorittamassa". Olen esimerkilläni näyttänyt, että hiljainenkin ihminen voi menestyä oikein hyvin myös työelämässä.
Ap:n kuulema väite on ihan absurdi. Syrjäytynyt tai kyvytön kasvattamaan lapsiaan voi olla ihan kumpi tahansa - ekstrovertti tai introvertti. Tärkeintä on se, että on itse kumpaa tahansa, kykenee ottamaan huomioon sen, kumpaa oma lapsi edustaa. Pystyy ottamaan sen huomioon kasvatuksessaan ja auttaa lapsi rakastamaan itseään ja löytämään ja hyödyntämään omat vahvuutensa - on lapsi itse sitten ekstrovertti tai introvertti.
Kukaan meistä ei ole 100% introvertti ja 0% ekstrovertti, kaikki ihmiset ovat jotain siltä väliltä....toimii myös toisinpäi...
Sekö on introvertin määritelmä, että työpäivän tai vaikka juhlien jälkeen kaipaa omaa rauhaa? Tuon määritelmän mukaan kaikki suomalaiset ovat introverttejä! Kukapa ei väsyisi, jos koko päivän puhuu tai pitää seuraa toisille. Itsekin olen seurassa erittäin sosiaalinen, avoin ja puhelias ja nautin työstäni ihmisten parissa (olen opettaja), silti oman tilan ja ajan tarpeeni on suuri, en esimerkiksi välitä asua yhdessä seurustelukumppanin kanssa enkä halua lapsia. Olenko nyt sitten ekstrovertti vai introvertti?
Ja kuka idiootti noin sanoi? Ihmiset ovat uskomattoman typeriä.