Vierailija

Siis minä. Mulla on yksi lapsi, mutta silti olen luonteeltani introvertti. En viihdy toisten äitien seurassa ja ahdistun mammakokoontumisissa. Siksipä en ole sellaisissa käynytkään.

En itsekään ole sellainen, joka mitään mammakokoontumisia järjestelis, eikä mua yleensä oo kutsuttukaan mihinkään tommosiin. Ja hyvä niin, tykkään mielummin olla yksin. :-)

Onko meitä introvertteja äitejä muitakin vai olenko ainoa?

  • ylös 42
  • alas 2

Kommentit (20)

Minä olen ääri-introvertti. Ei ole tullut mieleenkään mennä mihinkään leikkipuistoihinkaan silloin kun siellä on muita ihmisiä, saati ns. mammakokoontumisiin. Lapset on onneksi saman luontoisia, hiljaisia ja vetäytyviä ja omissa oloissaan viihtyviä.

  • ylös 26
  • alas 4

Mistä tuli mieleen, että olisit ainoa? :) Kyllä introvertitkin lisääntyvät siinä missä muutkin, on siis paljon introvertteja äitejä, olen itsekin ennemmin intro- kuin ekstrovertti ja usean lapsen äiti.

  • ylös 18
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
Mistä tuli mieleen, että olisit ainoa? :) Kyllä introvertitkin lisääntyvät siinä missä muutkin, on siis paljon introvertteja äitejä, olen itsekin ennemmin intro- kuin ekstrovertti ja usean lapsen äiti.

Koska mun tutuissa melkein kaikki muut tuntuu olevan jotain ihme ekstrovertteja jotka kokoajan on tekemisissä toisten äitien kanssa. Huh, mä en jaksais. Musta tuntuu että oon ainakin heidän joukossaan poikkeus. Ap

  • ylös 18
  • alas 1

Ite oon introvertti, mutta viihdyn silti silloin tällöin mammakokoontumisissa. Molempien lasten kanssa käynyt 5 kk - 1,2 v asti muskarissa, ja tuntuu että siinä on ollut mulle jo aika paljon (kerran viikossa siis oli tunti). Ja välillä ollaan käyty perhepuistossa, mutta en kyllä voisi JOKA päivä mennä mammaporukkaan, vaan just ehkä kerran viikossa joku tietty tapaaminen menee..
Nyt ei olla käyty muskarissa, niin käydään hiljaisessa lähipuistossa ja muutaman kerran viikossa perhepuistossa :)

  • ylös 11
  • alas 0

Piti vielä lisätä, että viihdyn sisäpuistoissa tosi hyvin, vaik ois paljon ihmisiä kun näkee paljon erinaamoja (ehkä mua ahdistaakin siis ne jatkuvat salad naamat ;D)...

Vierailija

Onko meitä introvertteja äitejä muitakin vai olenko ainoa?

Tuo nyt oli pöhkö kysymys, tiiät sen itsekin :) Ei me nyt niin harvinaisia olla.

t. toinen introvertti

Minäkin olen introvertti mutta saatan jollekin näyttää ekstrovertiltä. Hakeudun toisinaan aktiivisesti näihin mammakokoontumisiin ym. Kaipaan seuraa.

Mutta jään sitten kumminkin isommassa porukassa ihan "seinäruusuksi" ja haaveilemani uudet tuttavuudet jää saamatta.

Toimin myös valtaväestöstä poikkeaviin aikoihin, mutta en ihmisiä välttääkseni, vaan koska aikataulu menee paremmin yksiin omani kanssa.

  • ylös 16
  • alas 1

Voi ekstroverttikin olla vetäytyvä ja introvertti aktiivinen. Eikä ekstrovertin tarvitse olla edes sosiaalinen.

Enemmän vaikuttaa ympäristön kuormittaminen.

Minä palan nopeasti loppuun kaikesta hälystä, mutta kommunikointitapani on energisoiva, ekspressiivinen, poukkoileva, what ever ja ihan luontevalla tavalla. Ei siis sellainen introverttimäinen hidas ja jaaritteleva.

  • ylös 15
  • alas 3

Minua introverttina ärsyttää tällaiset avaukset. Ihan kuin me kaikki introvertit oltaisiin ihan idiootteja :D Sorry, provosoiduin, mutta ei tämä nyt niin suuri asia ole, etteikö suuri osa introverteistakin halua lapsia ja saa lapsia ja on heille oikein kelpo vanhempia. Ja jos ei ole niin ei se välttämättä tästä johdu, että on introvertti. 

  • ylös 26
  • alas 0
Vierailija
Minua introverttina ärsyttää tällaiset avaukset. Ihan kuin me kaikki introvertit oltaisiin ihan idiootteja :D Sorry, provosoiduin, mutta ei tämä nyt niin suuri asia ole, etteikö suuri osa introverteistakin halua lapsia ja saa lapsia ja on heille oikein kelpo vanhempia. Ja jos ei ole niin ei se välttämättä tästä johdu, että on introvertti. 

Sorry, että tunnet noin. Tarkoitukseni ei ollut puhua introverteista idiootteina, koska en niin tehnytkään. Jotenkin vaan itse tunnen olevani outolintu, koska kaikki muut mammat tuntuu olevan sosieelisempia kuin mä.

Vai onko se tosiaan niin, että meitä introvertteja on todellisuydessa enemmänkin mitä mä kuvittelin olevankaan. Nämä introvertit osaavat porukassa näyttääkin sitten olevansa ekstrovertimpia vaikka oikea luonne olisikin vetäytyvämpi. Ehkä se onkin niin.

Mä itse en osaa näytellä sosiaalisempaa kuin mä todellisuudessa oon. Mä vaan oon mikä oon. Ap

Vierailija

Minä olen ääri-introvertti. Ei ole tullut mieleenkään mennä mihinkään leikkipuistoihinkaan silloin kun siellä on muita ihmisiä, saati ns. mammakokoontumisiin.

Minä olen myös introvertti. Ei tulisi mieleenkään hankkia lapsia mekastamaan ja huomiota vaatimaan.

  • ylös 14
  • alas 0

Täällä on myös yksi introverttiäiti. Tuntuu välillä, että muut patistaa mua kaiken maailman vauvakerhoihin, mutta itseäni ne ei kiinnosta yhtään. Mulla on ystävissä muutama pienen lapsen äiti, ja heillä kyläily riittää mulle hyvin. Ehkä mennään tytön kanssa johonkin kerhoon sitten, kun hän on vähän isompi, ja leikit muiden lasten kanssa alkaa kiinnostaa.

  • ylös 11
  • alas 0

Täällä myös. Lasten kanssa olen tahallani pyrkinyt ulos mukavuusalueeltani ja sopinut play dateja ja synttärikutsuja jne. Asioita, jotka tuntuvat inhottavilta ja hankalilta. Tunnen oloni todella epämukavaksi istuessani jonkun vieraan ihmisen lattialla ja keskustella jostain säästä. Mies on vielä vaikeampi tapaus, ja näyttää selkeästi, jos häntä ei kiinnosta, eli ei auta laittaa miestäkään puistoilemaan :D

Hoitajia onneksi saa rahalla ja olenkin tehnyt monesti niin, että laitan lapset hoitajan kanssa puistoon tai johonkin tapahtumaan. Vietän lasteni kanssa ennemmin aikaa rauhallisesti oman perheen kesken puuhaillen.

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Taidatte olla suurin osa pienten lasten introverttiäitejä. Olen itsekin introvertti, mutta vanhemmat lapseni ovat jo kouluikäisiä. Heidän kanssaan olen joutunut todella paljon näkemään vaivaa ylittääkseni itseni. Kouluikäisten (varsinkin jos lapset itse ovat kovin sosiaalisia) kanssa on niin paljon joissa vanhemman on pakko tutustua muihin vanhempiin ja lasten kavereihin. On sovittava kimppakyytejä harrastuksiin, seisottava pelikentän laidalla muiden vanhempien kanssa, seisottava koulun tai harrastusporukan myyjäisissä myymässä, oltava valvojana erilaisilla retkillä, sovittava kavereiden vanhempien kanssa kyläilyistä puolin ja toisin, on vanhempaintoimikuntaa jne jne... Lista on loputon. Olen joutunut pakottamaan itseni näyttelemään sosiaalista ja reipasta jottei lapset jää mistään paitsi mutta luonteenomaista mulle se ei ole. Silti se on toisaalta hyväkin joskus olla vähän epämukavuusalueella.

  • ylös 10
  • alas 8
Vierailija

Täällä yksi! En ole ikinä osallistunut mihinkään vauvatapaamisiin tai muihin äitien sosiaalisiin kinkereihin. Vanhempi lapsi on jo kouluikäinen ja kaikki vanhempainyhdistykset ja yhteiset tapahtumat nostavat karvat pystyyn. Minulla ei ole ainuttakaan ystävää jonka kanssa kyläiltäisiin tai vietettäisiin lasten kanssa aikaa. En kuulu facebookiin tai mihinkään someen. Lapset vien kavereidensa synttäreille mutta itse lähden samantien pois.

Onneksi äidistään huolimatta lapsista on kasvanut ihan sosiaalisia ja meneviä tapauksia.

Vierailija

Ei kukaan käy niissä vauva- ja mammakerhoissa, leikkipuistoissa sun muissa sen takia, että äidillä niissä on kivaa. Niissä käydään, jotta lapsi saa virikkeitä, kontakteja, kavereita, yms. Jotta on helpompi mennä tarhaan. Jotta opitaan sosiaalisia taitoja. Koska lapsella on niissä kivaa.
T. Introvertti

Vierailija

Olen myös introvertti äiti, mutta kun lapset olivat pieniä, kävin leikkipuistoissa, muskareissa ja vaikka missä, että lapseni saisivat sosiaalisia kontakteja ikäisiinsä. Itse olisin hyvin viihtynyt neljän seinän sisällä. Nyt lapseni ovat jo melkein aikuisia. He viihtyvät paljon kavereidensa kanssa ja ovat muutenkin sosiaalisempia kuin minä koskaan.

Vierailija

Mä yritin lasten takia käydä puistoissa ja kerhoissa, mutta ei siitä ollut mitään iloa. Se ei vaan sopinut meille, oltiin vaan kaikki ihan ulkopuolisia. Ei siellä tapahtunut todellista kohtaamista eikä ketään kiinnostanut meidän olemassaolo. Oon paljon onnellisempi kun lopetin sen yrittämisen.

Vierailija

No voi hellanduudeli, intoverttiäidit. Ihan tavallisia pällejä te olette. Mikään ei katsokaas ole niin tavallista kuin lisääntyä, oli sitten intro- tai ekstrovertti. Pää pois perseestä nyt. Ja voisin melkein sanoa, että mitenkään poikkeuksellisen introvertti ei voi olla, jos on naimisiinkin "päässyt" ja ne lapset laittanut.

Erikoisuudentavoittelua.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla