Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Psykiatri ei auta

Vierailija
06.08.2015 |

Itselläni on jo kauan kestänyt, melko tiivis hoitokontakti psykiatrin kanssa. Oikeastaan kaikesta mahdollisesta on voitu keskustella. Nyt taisi kuitenkin tulla raja vastaan. Olen kärsinyt masennuksesta ja itsetuhoisista ajatuksista melko kauan, eikä tilanteeseen tunnu tulevan helpotusta. Lääkekokeiluja takana, mutta ei onni löytynyt niistäkään. Vaikeina hetkinä pelkään omaa impulsiivisuuttani, jos teenkin jotain itselleni.

Olen nyt pariin kertaan kysynyt lääkäriltä, että kuinka käy jos otan reilun yliannoksen joskus käytössäni olleita mielialalääkkeitä. Ensimmäisellä kerralla hän lupasi palata asiaan, toisella kertaa hän ei enää vastannut lainkaan. Onko tämä nyt merkki siitä, että hän vaikenemisellaan ei myönnä että voin niillä tehdä pahaa vahinkoa itselleni, vai jättääkö hän asian minun käsiini, ajatellen että kokeile niin näet, mutta ei voi sanoa sitä ääneen?

Ilmoitin, että hoitokontaktin hänen kanssa voidaan lopettaa, jos hän tuntee tilanteeni hoitamisen turhauttavana, kun mikään ei toimi eikä mikään tukimuoto tunnu olevan hyödyksi tai sopiva elämäntilanteeseeni, mutta sitä hän ei tehnyt.

Sairaslomaa toki kirjoittelisi mulle mielellään. Mutta ei se asioita ratkaise mitenkään.

Olen myös kertonut tarvitsevani keskusteluapua, ei vastakaikua. Vasta kun kysyin että onkohan mahdollista saada lähetettä jonnekin jossa voisin puhua ja purkaa pahaa oloa, hän ilmoitti sen tekevänsä.

Koen tilanteen aika turhauttavana. Apua en saa, jos en itse keksi mikä auttaisi juuri tähän tilanteeseen. Kuitenkin alaikäisiä lapsia olisi hoidettavana ja työelämässä olen, eli parhaani yritän tehdä.

Jos psykiatri ei osaa/halua auttaa, miksei voi sanoa sitä suoraan? Sanokaa nyt jotain, että näkisin tilanteeni jotenkin toisin, kaiketi psykiatri tällä kaikella jotain ajaa takaa. Jos tarkoitus on yrittää saada minut ottamaan vastuuta hoidostani, niin kovasti olen yrittänyt, voimat vaan loppuvat kesken kaiken arjen pyörityksen ympärillä...

Kommentit (24)

Vierailija
1/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:18"]

Mene osastohoitoon.

[/quote]

Mulla on pieniä lapsia ja työpaikka, ei sitä mielellään lähtisi lukittujen ovien taakse. Mielummin jotain muuta joka veisi kuolemantoiveet pois. Osastohoito on pelkkää säilömistä ja taas kerran uusien lääkkeiden kokeilemista. Tai vanhojen, kera toteamuksen, että olen vain kuvitellut lääkkeiden sivuvaikutukset.

-ap

Vierailija
2/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Raudan puute aiheuttaa masennusta... ja jotkin muut vitsku/hivenaine vajeet.

Näitä ei haluta myöntää, sillä menis hyvät lääkebisnekset sivusuun.

Itse syön rauttaa ja maksalaatikkoa kun alkaa hemoja ja päänuppia heikottamaan ja tietty muutenkin terveellisesti. Auttaa... kuulostaa yksinkertaiselta... mutta toimii mulla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vähän jännä kun saa vierität vastuun omasta paranemisestas psykiatrille. Ei hän todellisuudessa voikaan sinua parantaa, se lähtee ihan sieltä omien korvien välistä...

Vierailija
4/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No vika tuskin on sinussa, jos et jaksa tälläisessa sairaassa maailmassa. Masentuneilla on realistisempi maailmankuva kuin "terveillä".

Itseäni ei mitkään lääkkeet ja juttelemiset paranna. Olen yrittänyt tsemptata ja väkisin ottaa itseäni niskasta kiinni. Harrastan rankkaa liinkuntaa monta kertaa viikossa ja yritän ja yritän  päästä töihin ja yhteiskuntaan mukaan.

Jatkuva mitätöinti, päähänpotkiminen ja omille jaloilleni nousemisen estäminen lannistavat.

Umpikujassa sitä vaan haluaa kuolla mahdollisimman nopeasti pois.

Vierailija
5/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ben Furman on yksi parhaista. Tutustu hänen ideoihinsa. Vältä negatiivisia psykiatreja kuten Hannu Lauermaa, jonka ajattelu on lähe pelkästään diagnosointia, olipa aihe mikä hyvänsä. Lauerma on muutenkin kaavamaisesti ajatteleva kirjaviisas.

Vierailija
6/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joo ei nyt työelämään siirtyminen alkanut hyvin mullakaan... ensi huuman jälkeen käyn välillä itkemässä omissa oloissani, tuntuu kuin koko työyhteisö vihaisi mua. Toki olen hidas ja aloitekyvytön, kuten masentuneet saattavat olla, eli ymmärrän etten työyhteisössä kehuja saa, silti vain yritän kovasti.

Köysi toki voisi olla hyvä, lasten äitinä vaan haluaisin löytyä kuolleena (jos siihen ajaudun) mielummin sängystä kuin roikuskelemasta yhtään mistään...

-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hae apua toiselta lääkäriltä ja _vaadi_ se lähete psykoterapiaan, muuten sitä ei tunnu saavan. Myös mt-potilailla on oikeus vaihtaa lääkäriä, jos ensimmäistä pällilääkäriä ei potilaat kiinnosta.

Vierailija
8/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei se psykiatri sinua paranna, vaan itse sen joudut tekemään. Hän voi vain auttaa ja kyselysi yliannostuksesta viittaavat ehkä siihen, että olisit laitoshoidon tarpeessa. Kerro suoraan, että mielessäsi on tisetuhoisia ajatuksia ja koet ettei psykiatrilla käyminen ole juuri nyt riittävä apu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja mitä mun pitäis tehdä jotta olo helpottuis? Jos omien korvien välistä löytyy kerta ratkaisu... Psykiatri kun ei osaa tätä kertoa, niin kertokaa te.

-ap

Vierailija
10/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin minäkin haluaisin tietää miten vaikeasta masennuksesta parannutaan?

Olen pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa, ulkoilen, olen jättänyt päihteet, syön lääkkeitä, käyn terapiassa, itken ja hengittelen syvään. Ajattelen myös kuinka paljon paremmassa asemassa olen kuin afrikkalaiset.

Ei auta näihin kuolemantoiveisiin millään tavalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minullakin oli todella ikävä psykiatri,kävin sen luona kaksi krt (yksityinen). Olin itsetuhoinen ja valvonut monta kuukautta.Määräsi vain melatoniinia.Meni kuukausi ja jouduin osastolle puoleksi vuodeksi ja siitä paraneminen alkoi.Voimia sinulle.Osastonlääkärin vuoksi pääsin myös psykoterapiaan aika nopeasti.

Vierailija
12/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä ne paranemisen eväät ovat sinussa itsessäsi. Älä enää odota että muut voisivat auttaa, eivät he voi. Parantuminen on sitä että otat itse ohjat käsiisi. Kerron tätä omasta kokemuksesta. Olen kolmasti joutunut turvautumaan ammattiapuun ja viimeisellä kerralla vasta oivalsin että minä itse olen se joka tässä joutuu parantamaan minut.

Älä luovuta, etsi uusi hoitosuhde jos vanha tympii. Tarvitset tukea jotta pääset jaloilleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyinen on tähän asti ollut hyvä, tukea ja apua on löytynyt. Ongelmaksi ehkä onkin tullut se, että otin ne ohjat itse käsiini jossain vaiheessa, kaikessa on edetty minun pillini mukaan ja tulos on puhdas nolla. Mun pitäis osata tulla autetuksi, sanottiin osastolla joskus. En osaa ottaa apua vastaan, mutta haluan apua. Mutta nyt nykyinen lääkäri siis jostain syystä "jättää mut heitteille", miksi juuri nyt, kun olen jo pitkään kertonut loputtomista kuoleman toiveistani?

Psykoterapia... onko siitä oikeasti apua vaikeasti masentuneelle, jolla ei edes ajatus kulje enää kunnolla?

-ap

Vierailija
14/24 |
06.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mene osastohoitoon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/24 |
25.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tee kantelu

Vierailija
16/24 |
25.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Niin minäkin haluaisin tietää miten vaikeasta masennuksesta parannutaan?

Olen pitänyt kiitollisuuspäiväkirjaa, ulkoilen, olen jättänyt päihteet, syön lääkkeitä, käyn terapiassa, itken ja hengittelen syvään. Ajattelen myös kuinka paljon paremmassa asemassa olen kuin afrikkalaiset.

Ei auta näihin kuolemantoiveisiin millään tavalla.

Itsellä oli vakava masennus kolme vuotta ja sitten jossain vaiheessa alkoi lähtemään pois. En käyttänyt lääkitystä.

Vierailija
17/24 |
25.07.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen on tähän asti ollut hyvä, tukea ja apua on löytynyt. Ongelmaksi ehkä onkin tullut se, että otin ne ohjat itse käsiini jossain vaiheessa, kaikessa on edetty minun pillini mukaan ja tulos on puhdas nolla. Mun pitäis osata tulla autetuksi, sanottiin osastolla joskus. En osaa ottaa apua vastaan, mutta haluan apua. Mutta nyt nykyinen lääkäri siis jostain syystä "jättää mut heitteille", miksi juuri nyt, kun olen jo pitkään kertonut loputtomista kuoleman toiveistani?

Psykoterapia... onko siitä oikeasti apua vaikeasti masentuneelle, jolla ei edes ajatus kulje enää kunnolla?

-ap

Psykiatrin työkalupalkkiin kuuluu ensisijaisesti lääkkeet. Voit kysyä mitä muita keinoja hänellä on ehdottaa sun elämäntilannetta huomioiden; esim. HUSin nettiterapia ja vertaistukiryhmät. Voit myös kysyä, oletko hänen mielestä nyt sen verran huonossa kunnossa, että parasta odottaa ja palata sitten, kun voit paremmin. Masennuksessa on eri vaiheita lievästä keskivaikeaan ja vakavaan. Lopulta mikä tepsii selviää kokeilemalla, eikä psykiatrikaan tiedä varmasti mistä saisit voimia. Pääasia, että teet niitä asioita, jotka tuottavat iloa ja mielihyvää edes vähäsen.

Psykoterapia voi auttaa, mutta kuulostat sen verran huonokuntoiselta, ettet jaksaisi tehdä vielä terapiatyötä paranemisesi eteen. Kela tukee max. 3 v. ja onhan se sääli, jos vasta vikana vuonna olisi tarpeeksi voimia terapiatyöskentelyyn, siksi kannattaa ajoittaa terapian aloitus oikein.

Vierailija
18/24 |
12.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija wrote:

Vähän jännä kun saa vierität vastuun omasta paranemisestas psykiatrille. Ei hän todellisuudessa voikaan sinua parantaa, se lähtee ihan sieltä omien korvien välistä...

Eli kun julkisuudessa on näitä, jotka toipuvat syövästään hoidolla, he tekevät sen kuitenkin ihan itsekseen? Koska vain omien korvien välissä tehdään parantuminen. 

Vierailija
19/24 |
12.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

MInä olen vaikeasti masentunut eikä mikää ole auttanut. Tosin koko ajan vaikeampi ja vaikeampi saada muuta hoitoa kuin lääkkeet. Miten tästä parantua. Haluan kovasti nousta tästä köyhyydestä ja päästä töihin, mutta miten?

Pelottaa kun tuet laskee ja elämisestä sairaana tulee todellista taistelua selviytymisestä. Miten nousta tästä??

 

 

Vierailija
20/24 |
12.10.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko väärä lääke jos ei tehoa. Onko terapeuttia saatavilla jutteluun, joka kuulee mitä sanot ja osaa auttaa. Onko lääkkeessä haittoja jotka lisäävät itsetuhoisuutta. Oletko jättänyt alkoholin ja kofeiinin. Oletko kiinnittänyt positiivisiin asioihin huomiota, pieniin ja lakannut suorittamasta liikaa. Onko jokin kiva tekeminen mistä pidät tai luonnon seuraaminen. Onko stressistä irrotettu. Oletko saanut riittävästi ravintoaineita ja vitamiineja. Oletko lopettanut negatiivisen materiaalin seuraamisen internetistä ja muualta. Onko ympäristö miellyttävä vai liian kolkko.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän viisi