Miksi niin ilkeä?

Osallistuin keskusteluun lentokenttien kallista ruokien hinnoista. Kerroin, miten se lasten kanssa matkustaessa kirpaisee. Sen sijaan, että asia olisi jätetty niikseen tai joku olisi kommentoinnut empaattisesti sainkin kaksi hyvin häijyä vastausta. Toisessa sanottiin sen olevan oma häpeäni. 

Elän yhteiskunnassa, jossa ei ole äitiypäivärahoja, lapsilisiä, työttömyyskorvausta. Ei ole kouluruoilua eikä ilmaista koulutusta. Tahtoo sanoa, että on äiti ja isä, jotka lapsiensa eteen tekevät sen minkä voivat. Itse teen hanttihommia sen minkä lasten tarpeilta pystyn. Lapset eivät voi kävellä tai pyöräillä kouluun, liian iso turvallisuusriski. Paikalliset sukulaiset ovat sen verran kaukana, että päivittäistä tai edes kuukausittain ei ole apua saatavilla. Vain ja ainoastaan jos tulee jokin todella suuri hätä.

Siivoan, olen kiireapuna kaupassa, babysittaan. Tällä saan sen verran rahaa, että voin osallistua edes vähän perheen menoihin. Olen ylpeä, että edes jonkin verran pystyn kantamaan vastuuta.

Matkustamme lasten kanssa kerran vuodessa tapaamaan sukua. Siinä vaiheessa, kun monen päivän ansiot menevät lentokentillä syömiseen melkein jo alkaa ottaa päästä. Itse en osta itselleni edes sitä kahvikuppia. Vuosien varrella lapset ovat kasvaneet ja ymmärtävät jo paljon asioita. Kuten sen, että kaikkeen ei ole varaa. Mutta kyllä vesipullo pitää voida ostaa, vaikka tiukkaa onkin. Lennoillakaan harvoin saa riittävästi vettä.

Elämä on monella tapaa kituuttamista paljolti näiden matkojen vuoksi. Ehkä pitäisi vain unohtaa lasten toinen puoli suvusta ja perheestä. Säästyisihän siinä pitkä penni. Toisaalta on tärkeää tuntea juurensa, tietää kuka on ja mistä tulee. Lapset ovat hyvin ylpeitä suomalaisuudestaan. 

Ainoita ylellisyyksiä elämässäni on netti. Täällä av:llä oli aikoinaan kiva käydä. Oli fiksuja ja mukavia ihmisiä. Nyt lähes poikkeuksetta joku kommentoi aina ilkeästi. Tuo omahan on häpeäsi kommenttikin on saanut monta yläpeukkua. Se on muidenkin mielestä hyvin ja nasevasti sanottu. Kuten tämä seuraavakin:

Mä olen yleensä vahva ja voimakas. Omien lasten lisäksi autan lapsia, joilla ei ole sitäkään vähää mitä omilla lapsillani on. Joku tarvitsee väliaikaista kotia, jollakulla ei ole ruokaa kotona. Joku soittaa myöhään yöllä, kun pelottaa. Yksinhuoltaja äiti on vielä töissä. Juttelen lapsen kanssa, yritän ruhoitella. 

Yleensä nämä anonyymit ilkeilyt eivät saa aikaiseksi kuin ajatuksen, että tuollaista. Tänään en kuitenkaan jaksa tälläista silkkaa kusipäisyyttä. Tuskinpa sinä arvoisa kommentoija edes luet sepustustani ja jos luetkin, niin isket alapeukun ja todennäköisesti toteat, että omahan on häpeäsi, mitäs elät niin kuin elät, ootko tyhmä vai haisetko pahalle.

Mutta mä haastn sut. Kirjoitapa jollekin kannustava kommentti tai peukuta positiivisesti. Kokeile. Siitä tulee hyvä mieli. Ja jos sulla ei ole mitään kivaa sanottavaa, niin aina voi valita hiljaisuuden. No comments.

Ja tässä vielä tuo viestiketju:

Vierailija 21.07.2015 klo 14:48

Lasten kanssa matkatessa nälkä iskee just siinä turvatarkastuksen jälkeen. Olen yrittänyt syöttää etukäteen, ei maita. Sitten kun halvempaa ruokaa ei enää saa on kiljuva nälkä. Ja jano. Siinä sitten menee helposti muutama kymppi muutamaan suupalaan. Kolme lasta ja esim. 3 x pizzanpala + 3 x vesi (ei voi juoda automaatista) = 24 + 10 = 34 euroa. Välilasku jos sattuu kohdalle, niin sama uusiksi. 

 

Kasvata lapsesi tai pysy kotona. Ne ovat varmaankin  noita "kanssamatkustajien riesoja"

Hei, miksi olet ilkeä? Mikä saa sinut vastaamaan tuntemattomalle ihmiselle näin? Lapset on kasvatettu oikein hyvin, mutta lapset ovat myös lapsia. Esimerkiksi aamulla aikaisin ei suurta aamupalaa pysty syömään. Vatsa ei vedä mahdottomasti ja vararavintoa ei kropassa juuri ole.

Oletko yhtä kyyninen ja ilkeä ihan kasvotustenkin ihmisten kanssa vai ainoastaan netissä anonyyminä? 

Oli miten oli. Toivon, että elämässäsi on/elämääsi tulee sellaisia asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi. Niin, että sinun ei tarvitse olla pahansuopa. Niin, että voit jättää ilkeyden kirjoittamatta tai osoittaa kenties jonain päivänä empatiaakin.

Kaikkea hyvää elämääsi!