Mulla on aina kivempaa lasten kanssa, kun mies ei ole paikalla.
Tehdään kivoja asioita ja lapset ja minä ollaan paremmalla tuulella. Mies jotenkin rikkoo tasapainon tässä perheessä. Lapset on jo kouluikäisiä. Onko muilla samaa?
Kommentit (18)
Ihan kuin omasta elämästään lukisi :D mies ei tee muuta kuin tuijottaa televisiota ja ynähtelee jos jotain kysyy. Mitään suunnitelmia ei voi ikinä tehdä, kun mies ei suostu keskustelemaan aikuismaisesti. Loma on mennyt kotona nyhjätessä, tosin lapsen kanssa menemme keskenään kun miestä ei kiinnosta minnekään lähteä. Pitkään en jaksa tuota katsella, ja olen sen miehellekin sanonut mutta ei mitään muutosta käytökseen havaittavissa. Hänessä ei ole mitään vikaa. Saa vain käsittämättömiä raivokohtauksia milloin mistäkin, ja haukkuu minut sekä lapsen ihan samoista asioista mitä itse on tehnyt tai ei. Oma koti kutsuu heti kun lapsi kestää isäviikonloput yksin ja pystyy soittamaan apua jos isä juopottelee.
Onko kukaan tällaisessa tilanteessa eronnut ja ollut tyytyväinen ratkaisuun?
Sulla olis "yksin" mukavampaa, kun vetäisit kännit kotona tai kuppilassa!!!
Oli sama tilanne. Erosin. Olen tyytyväinen.
Samoin. Onneksi miehellä on matkatyö.
Joo. Olen miettinyt että se johtuu siitä että miehen ollessa paikalla (eli harvoin), oletan hänen osallistuvan kolmen lapsemme hoitoon. Näin ei kuitenkaan tapahdu, hän osallistuu hyvin niukasti ja senkin vain käskemällä ja käpyyntyneenä komentelusta. Ei hyvä mieli.
Silloin kun olen yksin lasten kanssa, hoidan kaiken melko sujuvasti yksin ja eipähän tartte olla kenenkään käpynä. Tää vaatii toki myös tiedon siitä etukäteen että olen yksin vastuussa lapsista, ja hyvän syyn miksi mies ei ole paikalla. Ei se sit auttais jos itse olisin käpynä siitä ettei se tuu kotiin vaikka piti.
En näe silti tarvetta erota.
Minä eroaisin, jos tilanne olisi tuo.
Sama tilanne. Mies on kuin joku Hitler ja esittää olevansa perheen pää. Viettää tunnin tai kaksi päivästä aikaa lasten kanssa, kun muuten on töissä. Sitten se tulee kotiin naama happamana ja stressaantuneena. Komentelee lapsia ja tiuskii. Meillä on paljon kivempaa, kun mies ei ole kotona. Olenkin lopettanut valittamisen siitä, kun mies on töissä ja harrastuksissa kaiken aikaa ja vähän lasten kanssa. En valita enää. Parempi vaan, että on mahdollisimman paljon pois kotoa.
Minä olen aina onnellisempi, kun mieheni on vierelläni. Mitä te sitten teette, kun lapset muuttavat pois kotoa, jos ette viihdy puolisonne seurassa?
12 kirjoittaja viihtyisi puolisonsa seurassa, jos hän ei olisi aina huonolla tuulella, kun tulee kotiin. Mollaisi, valittaisi, tiuskisi ja komentelisi lapsia. Luultavasti eroan, kun lapset muuttaa kotoa. En viitsi katsella hapannaamaa kokoaikaa. Vaikka itse olisin kuinka hyvällä tuulella, niin miestä vaan vituttaa koko ajan jokin asia.
Aah tätä yksinhuoltajan iloa ja autuutta taas tässäkin ketjussa.
Sama juttu täälläkin. Nyt kun mies on lomalla niin tuntuu että kaikki rutiinit ym. ovat sekaisin. Hän ei osallistu lasten hoitoon eikä pahemmin kotitöihin, ärsyttää vaan välillä kun on "sekoittamassa" arkea. Ei pärjää lasten kanssa ollenkaan, huutaa ja hermostuu pienestäkin asiasta. No rakas kuitenkin on vaikka välillä ärsyttää :)
Meillä oli ennen sama. Mä sanoin miehelle asiasta, sanoi ettei osaa olla lasten kanssa, ja kun on niin he aina sanovat että milloin äiti tulee, äiti sitä äiti tätä.
Niinpä järkättiin niin että miehellä oli kahdenkeskeistä aikaa lastensa kanssa, välillä tekivät kolmisinkin. Kyllä se siitä sutviintui. Vaikeinta varmaan mulle oli luopua siitä huolehdin kaikesta-roolista. Mutta se kannatti, perheeni voi nyt paremmin.
Ihan sama meillä. Mies on ihme tiukkapipoinen eikä esim tule mukaan hassutteluihin, ei siedä lauleskelua ja haluaa lähinnä tuijottaa telkkaria...
On sama tilanne